Anoppi ei halua että vien 2-vuotiaan päivähoitoon

["vieras"]

Olisin viemässä lapsen syksyllä päivähoitoon ja palaamassa itse työelämään, mutta anoppi vastustelee hoitoon viemistä. On kuulema haitallista lapsen kehitykselle. Meidän talous ei enää kauaa kestä kotihoitoa.
Anoppi itse kävi töissä kun mieheni oli pieni, mies oli aina päivät mummolassa. No meillä ei asu mummoja lähellä, joten tällainen ratkaisu ei meillä onnistu.

Laitan kohta anopin maksamaan meidän elämisen kun ovat oikeasti rikkaita!

 

["vieras"]

Älä anna anopin määrätä teidän elämästänne. Kyllä 2-vuotiaan voi jo hoitoon viedä. En ymmärrä, miksi joidenkin anopit ovat noin törkeitä.

 

[SeInka]

Ilmoitat anopille, että lapsi on teidän, eikä hänellä ole asiassa päätösvaltaa.

 

["Vieras"]

Miksei anoppi vaadi miestäs olemaan vuorostaan kotona?

 

[ansarikukka]

Eipä taida kuulua anopille. Tai voit myös ehdottaa, että hän voi palkata teille lastenhoitajan kotiin, jos noin häiritsee.

 

[Oisku]

Voithan aina antaa anopille vaihtoehdot päivähoidolle:
-Anoppi voi hoitaa lasta.
-Anoppi voi maksaa lastenhoitajan.
-Anoppi voi maksaa teidän elämisen.

 

[taustalta]

[QUOTE="Vieras";23970230]Miksei anoppi vaadi miestäs olemaan vuorostaan kotona?[/QUOTE]

Miehen kotonaolo ei yleensä vaan paranna rahatilannetta, jos sen vuoksi on tarve viedä lapsi hoitoon.
Joka tapauksessa pitää yhden palkalla tulla toimeen.

 

[Nepparipoks]

Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

 

["hah"]

Mä haistattaisin paskat. mäkin vien meijän kuopuksen nyt elokuussa hoitoon. Ikää on 1v 6kk silloin.
Ihan sen takia, että ei ole varaa jäädä kotiin. Lisäksi olen joutumassa ensi keväänä pitkälle saikulle leikkauksen takia, eli nyttenkun meen töihin, saan paremmat saikkurahat.

 

["minna"]

Eipä taida anopille kuulua tuo asia, joten toisesta korvasta ulos. Kannattaa elää omaa elämää ja tehdä niinku teille on parasta. Mun anoppi on myös sitä mieltä, että lapset kuuluu hoitaa kotona kouluun asti, mutta on onneks sen verran fiksu, että ymmärtää antaa meidän tehdä omat ratkaisut. Tosin vaikka se kuinka sitä ääneen toitottaisi, ei se meiän ratkaisuun vaikuta.

 

["juu"]

No meillä taas mun oma äitini ahdistuu pienistäkin asioista, joista meidän 2-vuotias voisi saada hylkäämistraumoja.. Siis juuri näissä päivähoitokysymyksissä, omassa huoneessa nukkumisessa, yökyläilyssä, missä tahansa. Aluksi olin ihan pihalla, että mitäs jos äitini onkin oikeassa enkä uskaltanut tehdä miten itse (ja miehen kanssa yhdessä) parhaaksi katsoimme. Sitten sain tietää tiettyjä asioita äitini omasta lapsuudesta, jotka selittävät tuota hysteriaa. Sen jälkeen olemme tehneet päätökset miehen kanssa ja olen pyrkinyt laittamaan äidin jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vaikeaa se on kyllä välillä, koska hänen ahdistuksensa on ihan todellinen ja olemme paljon tekemisissä.