ANOPEISTA!!!!!!

ONKO JOTAIN MUUTA "SIUNATTU" siis aivan hirveällä anopilla???
olis niin mukavaa kun olisi mukava anoppi jonka kanssa olisi jotain muuta yhteistä kuin hänen poikansa ja minun mieheni ja lasteni isä. tänään taas harvoilla vierailuilla anopilla ja lähdettiin molemmat mieheni kanssa "itku silmässä" pois, voiko joku olla tosiaan niin pimee päästään!?!

olisi mukava kuulla minkälaisii anoppeja muilla on? jos hankala tapaus niin miten olette silti jaksaneet?

 

Mulla ihanan kamala ja kamalan ihana. Eli lämmin ja mukava, auttavainen anoppi MUTTA niin perusanoppi ku olla ja voi eli puuttuu liikaa elämäämme ja päätöksiimme. Arvostelee asuntoa(onko sekainen ym) ja vartaloitamme(kuinka "läskejä" olemme) yms ;( että semmosta. Ristiriitaset tunteet.

 

Ei minullakaan mikään superanoppiole, mutta eipä hän liioin elämäämme puutu. Mieheni on niitä harvoja poikkeuksia, jotka eivät aina heti tee mitä äiti sanoo =)

 

tämä anoppini puuttuu kanssa joka asiaan.ylensä tajuaa haukkua minut pystyyn vain mieheni kuullen, mutta kyllä lipsauttelee inunkin kuullen. arvostelee miten poikaamme hoidamme, puemme ym.. poikamme on onnellinen, aina siisteissä vaatteissa, aina on ruokaa kaapissa niin paljon että monet oikeen ihmettelee, koti lähes priima kunnossa aina, siisti ja puhdas, pesukone huutaa lähes päivittäin ja esisijaisesti pojalle ostetaan uusia tavaroita ja vaatteita ennen kun meille, MUTTA SILTI HÄN JAKSAA AINA PUUTTUA JA HAUKKUA MINUA HUONOKSI JA TIETYSTI LÄSKIKSI ÄIDIKSI JOKA KARKAA PIAN JA JÄTTÄÄ HÄNEN POIKANSA. oikein kuvottaa hänen juttunsa välillä..

no, mieheni kanssa päätettiin että hänellä ei ole mitään asiaa jouluksi tänne, saatika uutta vauvaa katsomaan kk sisällä ennen ku alkaa tahti muuttumaan hänen puoleltaan..

 

Mulla maailman ihanin anoppi, ei puutu tekemisiimme tai tekemättä jättämisiimme, on kuitenkin AINA valmis ottamaan lapset hoitoon ja ehdottaa sitä joskus itsekkin ja osaa hoitaa tosi ihanasti. Ja lapset rakastaa mummuaan.

 

\

Mulla maailman ihanin anoppi, ei puutu tekemisiimme tai tekemättä jättämisiimme, on kuitenkin AINA valmis ottamaan lapset hoitoon ja ehdottaa sitä joskus itsekkin ja osaa hoitaa tosi ihanasti. Ja lapset rakastaa mummuaan.

meillä oli myös, mutta menetimme hänet äkilliseen sairaskohtaukseen keväällä ja nyt on kova ikävä kun toinen lapsi syntyi just pari kuukautta sitten..

 

\

Mulla maailman ihanin anoppi, ei puutu tekemisiimme tai tekemättä jättämisiimme, on kuitenkin AINA valmis ottamaan lapset hoitoon ja ehdottaa sitä joskus itsekkin ja osaa hoitaa tosi ihanasti. Ja lapset rakastaa mummuaan.

 

Joo. minä kuulun kanssa siihen onnelliseen porukkaan, joka tulee anopin kanssa toimeen. Asutaan sen verran kaukana ettei pääse puuttumaan ns joka päiväisiin asioihin, mutta luulen ettei edes puuttuis vaikka oltasi naapureita. Lasta hoitaa aina, kun vain pystyy ja meillä on tarve, ja tulee meille mun lasketun ajan lähestyessä "asumaan" ja esikkoa hoitamaan, kun äiti on laitoksella ja iskä töissä... =)

 

\

ja tulee meille mun lasketun ajan lähestyessä "asumaan" ja esikkoa hoitamaan, kun äiti on laitoksella ja iskä töissä... =)

mä en edes voisi tälläistä ajatusta ajatella. varmaan poissa ollessani laittaisi tissin pojan suuhun et saa maitoo, antais hirveitä munavelli mömmö juomii ja pojan pitäs syödä tunnin välein.. taitais ruumis tulla meille ennen ku uus vauva syntyis, ei tosiaan voi yhtään häneen luottaa

 

Mä oon oppinu tykkäämään anopista pikku hiljaa. Oikeestaan sen jälkeen ku kerroin mun yhestä kauheesta tapahtumasta. Hän heti ymmärsi ja antoi auttavaa kättä. Ja tietenki hän on taas kertonu oman tilanteen jota ilmeisesti moni muu tiiä. Ellen kovin väärässä oo...
Hän ei pahemmin puutu meijän asioihin. Väli matkaa ku on rutkasti. Oon tullu oikein hyvin juttuun anopin kans. Ohan hänellä sentään aikuinen lapsi. Mikä on aviomieheni ja työssä käyvä lasten isä. Hänen seurassaan on hyvä olla myös.

 

Mäkin kuulun tähän onnellisten asemaan jotka tulee hyvin juttuun anopin kanssa. Meillä anoppi käy kyläilemässä n. kerran 2 vkossa vaikka asuu ihan vieressä. Muksun saa hoitoon hänelle aina silloin jos hänellä itellään ei oo menoja. Työssäkäyvä ihminen kun toi anoppi vielä on. Kerran oon vasta raaskinu jättää hoitoon. :ashamed: Ei puutu elämäämme millään tavalla. Sais mun puolesta käydä useamminkin kyläilemässä.

 

Mun anoppi on ylihuolehtivainen, mikä minua välin stressaa. Onkai se toisaalta hyvä että on kiinnostunu siitä et kaikki on kunnossa. Sitte se kantaa meille kaikenmaailman halpis krääsä, vois edes joskus kysyä tarvitaanko. Nytki meillä on 5kpl lokerikkoja missä pidetää haarukoita ja veitsiä. halvallakun sai. Hyvissä väleissä kumminki ollaan vaikka sillo nous karvat pystyy kun tyttö oli parinviikon ikäne ja rupes just huutaa mahaansa. Anoppi tuli heti ja nappas lapsen mun sylistä kai se luuli että rääkkään lasta. Kai se sitte huomas mun naamasta kuinka loukkaannuin ja toi kohta takasi. Sen jälkee on ollu semmone pieni varaus meidän välillä.

 

Mun anoppi on ihan kiva ja mielelläni hänen kanssaan juttelisin, mutta hänellä ei ole aikaa mielle. Tytön on nähnyt kerran ristiäisissä, sen jälkeen ei ole ehtinyt meitä tapaamaan. Matkaakin anopin luokse tosin on, 600 kilsaa. Mutta silti. Yhteyttä pitää meihin silloin kun hänellä on jokin ongelma, muuten ei soittele ja kysele kuulumisia. Avoin ja ystävällinen on kaikille ihmisille, mutta meidät tuntuu unohtavan kun kaukana asutaan. Miestäni käy joskus sääliksi kun tuntuu ettei äiti välitä/muista poikaansa. Lahjat muistaa ostaa, mutta niistäkin huomaa ettei poikaansa tunne, tai sitten me ei osata näitä soivia kravatteja ja maidonvaahdottomia arvostaa. Tiedä häntä.

 

mulla ihana anoppi, soittelee ehkä noin kerran viikossa ja kyselee mitä kuuluu, mut ei puutu ärsyttävällä tavalla meidän elämään. on muutenkin tosi auttavainen ja helppo tulla toimeen.

 

Meillä kai vois jotenki sujua,jos minä olisin kärsivällisempi...Mut nyt mulla menee parin tunnin sisään hermot jos ollaan tekemisissä.Siis miten joku VOI olla niin kiinni aikuisessa pojassaan,eikä tajua että tällä on jo oma elämä ja varsinki oma perhe??? :headwall:

No välillä ehkä meni paremmin mut nyt taas... :/

 

No meillä anoppi arvostelee meijän ulkonäköä \|O ,puuttuu asioihimme, yliutelias yme. Ei olla oltu enää moneen vuoteen tekemisissä vaikka hänen poikansa kanssa olen edelleen onnellisesti.

 

[

[/quote]


mä en edes voisi tälläistä ajatusta ajatella. varmaan poissa ollessani laittaisi tissin pojan suuhun et saa maitoo, antais hirveitä munavelli mömmö juomii ja pojan pitäs syödä tunnin välein.. taitais ruumis tulla meille ennen ku uus vauva syntyis, ei tosiaan voi yhtään häneen luottaa

[/quote]

Miun anoppi yritti imettää tyttöä ja ihmetteli miksi suutuin. Mieheni sanoi vain äitilleen: eihän tuosta kannata välittää \|O \|O \|O \|O Mie en muutenkaan tule sen kanssa toimeen joton olkoon miusta nähen koko samperin akka!!!!

 

\

Mulla ihanan kamala ja kamalan ihana. Eli lämmin ja mukava, auttavainen anoppi MUTTA niin perusanoppi ku olla ja voi eli puuttuu liikaa elämäämme ja päätöksiimme. Arvostelee asuntoa(onko sekainen ym) ja vartaloitamme(kuinka "läskejä" olemme) yms ;( että semmosta. Ristiriitaset tunteet.

meillä aivan sama homma mut lisäks vielä hän paasaa siitä kuinka poikaani 2,5kk kuuluu hoitaa..minä kun teen kaiken väärin...

 

\

Miun anoppi yritti imettää tyttöä ja ihmetteli miksi suutuin. Mieheni sanoi vain äitilleen: eihän tuosta kannata välittää \|O \|O \|O \|O Mie en muutenkaan tule sen kanssa toimeen joton olkoon miusta nähen koko samperin akka!!!!

minä lähinnä "vitsinä" heitin että varmaan kävis imettään poikaa poissa ollessani, mut en voinu käsittää että joku oikeasti tekis niin kyllä anoppi ois ekaa kertaan selkäänsä saanu jos minun kohdalla olisi sama käynyt!!!!! oikeen oksettaa ajatuskin, mutta kaikkii mahtuu junaan, valitettavasti

 

Mulla oli ekassa suhteessa ihan hirveä anoppi,sellanen hyvin vanhan aikainen ja kärsi jostain viidenkympin kriisistä ja sitten huusi ja purki pahan olonsa muhun..Kovasti arvosteli kotiamme ja no oli itse siitä muuttanut pois,joten oli varsin hankalaa "käydä taloksi".Ällöttävää kun oli toisenvanhoja vaatteita ja tavaroita nurkissa,eikä mitään saanut hävittää..

Nyt on sen sijaan ihana anoppi,olen hänelle melkien kuin toinen tytär peräti.Hän on todella ihana B)

 

mulla oli ennen aivan kamala anoppi.. täysin kiinni lapsissansa, saattoi kävellä sisään viikonloppuisin heti seitsemältä ja käskee poikansa lähteä tankkaan autoa,pankkiautomaatilla tai jotain muuta mitä ei osannu. Teksti mitä suusta tuli oli aivan jotain vessa tasoa.. kyllä häpesin monta kertaa.. vieläkään en mielellään antais lasta yökylään, tosin viidenkympin villitys päällä eikä onneksi ole aikaa lapsenlapsille
nykyinen anoppi todella ihana. hoitaa ja auttaa ilman pyytämistäkin, mutta ei tuppaa eikä yritä elää meidän puolesta :heart:

 

anoppi on kiva, mutta appiukko on vähän liian oma-alotteinen. hakee itse kahvikupin kaapista, jos en ole vielä saanut kahvipöytää valmiiksi. ottaa kahvin ja menee ulos tupakalle. ja kun syötän puolivuotiasta poikaamme (annan tissiä tai sosetta) niin eikös pappa tule häiritsemään ja kiinnittää pojan huomion itseensä. pojan nukkuessa, pappa haluaa silittää tai ottaa syliin. itkevä lapsi tuodaan aina äitille tai isälle, vaikkei kunnolla itkisikään. yrittää syöttää pojalle mitä milloinkin karkkia, jäätelöä, pullaa jne. täytyy koko ajan vahtia! ÄRSYTTÄVÄÄ!! ei oikein tee mieli jättää poikaa yökylään, paitsi jos pappa ei ole kotona!

 

Mulla on ihana anoppi. En ikinä osannut edes toivoa moista;sillä ainahan anopit on kauheita-ainakin niin yleistetään. Asuu kylläkin eri paikkakunnalla, joten ei pääse kovinkaan sekaantumaan meidän asioihin. Anoppini on aina tarvittaessa tulossa meille hoitamaan lasta jos pyydetään, tarjoutuu ostamaan lapselle kalliimpia hankintoja, kuten haalaria tai kenkiä. Ihastelee lapsenlapseaan ylettömästi ja kehuu tämän maasta taivaaseen. Luottaa poikansa ja minun taitoihin olla vanhempia.

 

\

Mulla maailman ihanin anoppi, ei puutu tekemisiimme tai tekemättä jättämisiimme, on kuitenkin AINA valmis ottamaan lapset hoitoon ja ehdottaa sitä joskus itsekkin ja osaa hoitaa tosi ihanasti. Ja lapset rakastaa mummuaan.

Tosin makeaa poika on liikaa oppinut siellä syömään. Ei meinaa appivanhemmilta kunnon ruokaa huolia. Mainitsin jo asiasta. Jos ei sana mene perille, niin isänsä saa huomauttaa.

 

anoppini on ihan mukava, silloin kun ei puutu asioihimme, ei kysele joka päivä että ollanko syöty tänään lämmin ruoka, onko tytöt saaneet jo D-vitamiininsa... meillä on 300km välimatkaa (luojan kiitos) ja anoppi soittaa joka päivä kysyäkseen mitä ollaan syöty ja ollaanko ulkoiltu.
sain viime jouluna joululahjaksi kirjan "näin kasvatan lastani",hieman loukkaannuin lahjasta mutta kiitin silti nätisti.
anoppi toi viime kesänä mulle uudet keittiön verhot koska edelliset olivat hänen mielestään hirvittävän rumat (olin juuri ostanut marimekon uniikki sarjan verhot).
ja kaikkea muutakin kivaa se anoppi aina keksii ja nytkin kauhulla odotan taas joululahjoja...
onneksi mieheni ymmärtää etten tule hänen äitinsä kanssa toimeen.