annatteko muiden ihmisten ilkeiden sanomisten vaikuttaa elämäänne ja päätöksiinne??

  • Viestiketjun aloittaja nasu
  • Ensimmäinen viesti
nasu
mie yritän olla ettei ne vaikuttaisi elämääni, mutta vaikeaa on sillä aina paiskataan ovi nenän edestä kiinni ja syytetään syytöntä :( mutta tänä vuonna aurinko paistaa ja lippu pysyy korkealla vaikeuksista huolimatta. :)
 
vieras
en välitä ihmisten sanomisista tai puheista yleensä, mutta aika usein se se sanoja on oma äiti jollon asia on aivan eri ja yleensä tarkoituksena on juuri se loukkaus
 
JONSERED Karhunkantaja
En anna, mutta tietenkin pahat sanat satuttavat hetkellisesti... Ikävintä on, jos niissä on totuuden siemen mukana :saint:

Itseeni kohdistuvat tölväisyt kestän, lapsiini en.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nasu:
mie yritän olla ettei ne vaikuttaisi elämääni, mutta vaikeaa on sillä aina paiskataan ovi nenän edestä kiinni ja syytetään syytöntä :( mutta tänä vuonna aurinko paistaa ja lippu pysyy korkealla vaikeuksista huolimatta. :)
no, mutta eikös se ole niin että se mitä teet on sun sydämen asia ja sun oma ilo jota yrität jakaa muille? vai ymmärsinkö väärin? tietenkään ei tarvi lannistua muiden näkemyksistä vaikka erilaisia onki. voi kyllä kuunnella että ymmärtää sen eri kannan. blaa blaa. menee vähän sivuun aiheesta.
oma vastaus oli: tuskin koskaan
 
nasu
Alkuperäinen kirjoittaja begemot:
Alkuperäinen kirjoittaja nasu:
mie yritän olla ettei ne vaikuttaisi elämääni, mutta vaikeaa on sillä aina paiskataan ovi nenän edestä kiinni ja syytetään syytöntä :( mutta tänä vuonna aurinko paistaa ja lippu pysyy korkealla vaikeuksista huolimatta. :)
no, mutta eikös se ole niin että se mitä teet on sun sydämen asia ja sun oma ilo jota yrität jakaa muille? vai ymmärsinkö väärin? tietenkään ei tarvi lannistua muiden näkemyksistä vaikka erilaisia onki. voi kyllä kuunnella että ymmärtää sen eri kannan. blaa blaa. menee vähän sivuun aiheesta.
oma vastaus oli: tuskin koskaan
juu ymmärsit oikein :)
 
Mun mutsi onnistuu aina jotenkin salakavalasti vaikuttamaan mun ( kuviteltuun ? ) tasapainontilaani epäilemällä että mun lapsissani olis jotain "vikaa"...siis semmonen perusnegatiivinen ihminen joka aina aattelee pahinta ja ikävä kyllä sen epäilykset jää aina kytemään johonkin aivopoimuun ja alan itsekin, kenties huomaamattani, huolestua! :headwall:
 

Yhteistyössä