P
Pikkusimmä
Vieras
Mieheni on jäänyt kiinni uskottomuudesta. Kyseessä on (hänen kertomansa mukaan) maksullinen tapaus työreissulla ulkomailla. Koko pitkä avioliittomme on mielestäni ollut onnellinen ja hyvä - ja samaa sanoo hän. Jostain syystä vain kuulemma kävi näin. Mieheni ei missään tapauksessa halua erota. Ymmärrän sen, koska hän menettää tosi paljon, perheen, ystäväpiirin - ja minutkin. Tässä nyt käymme henkistä kamppailua ja keskustelemme avioliittomme tilasta. Käy miten käy, tämä keskustelu on hyvin tarpeellinen. Itse olen ollut sataprosenttisen uskollinen. Seksi meillä on ollut aina hyvää, pantattu ei ole kumminkaan puolin.
Periaatteessa olen jo päättänyt jatkaa. Mielenkiinnolla jopa odotan, että tästä saattaa seurata jotain hyvääkin. Olemme muutaman vuoden päästä jäämässä eläkkeelle. Nyt tuntuu, että voinko koskaan luottaa mieheeni, mutta toisaalta tiedän, että tämän kiinnijäämisen jälkeen saan todella kiltin miehen. Mieheni ei ole mikään nk. "menevä mies".
Onko kokemuksia miten yhteinen elämä on tällaisen pettymyksen jälkeen jatkunut?
Periaatteessa olen jo päättänyt jatkaa. Mielenkiinnolla jopa odotan, että tästä saattaa seurata jotain hyvääkin. Olemme muutaman vuoden päästä jäämässä eläkkeelle. Nyt tuntuu, että voinko koskaan luottaa mieheeni, mutta toisaalta tiedän, että tämän kiinnijäämisen jälkeen saan todella kiltin miehen. Mieheni ei ole mikään nk. "menevä mies".
Onko kokemuksia miten yhteinen elämä on tällaisen pettymyksen jälkeen jatkunut?