vierailija
Jäi se osastolle. Pää oli kuvattu eikä siinä ollut mitään löytynyt.Onko sairaalasta kuulunut mitään?
Jäi se osastolle. Pää oli kuvattu eikä siinä ollut mitään löytynyt.Onko sairaalasta kuulunut mitään?
Hyvä, että tutkivat. Asiat järjestyvät kyllä, vaikka varmasti tilanne on säikäyttänyt teidät kaikki. Mies on nyt hoidettavana ja te kaksi pidätte toisistanne huolta. Tsemppiä!Jäi se osastolle. Pää oli kuvattu eikä siinä ollut mitään löytynyt.
Kiitos kauniista sanoistasi.Hyvä, että tutkivat. Asiat järjestyvät kyllä, vaikka varmasti tilanne on säikäyttänyt teidät kaikki. Mies on nyt hoidettavana ja te kaksi pidätte toisistanne huolta. Tsemppiä!
Varmasti. Töitä pitäisi vähentää.Olisko ylirasitusta?
Kuulostaa hengästyttävältä ja osin pakkopullaltakin.Hei!
Ihan vain tiedoksi, että on täällä muutkin kurjilla mielin. Tänään mulla oli ihan ok päivä, pitkiä työpäiviä takana yrittäjänä, kuten myös miehellä, ja mulla taas töitä koko viikonloppu edessä. Illansuussa menin kauppaan tehtyäni ruoat teineille sitä ennen, koska tiesin, että kestää.
Ukko syö ruokaa, minä laitan tavaroita, tiskejä, unohdan syödä, syön, tavarat jäävät, ja pohdin taas, miten tiukka päivä tulee taas huomenna eteen, ei jaksa, nukkuakin pitäisi, levätä. Ilmaisin asiani vähän painokkaasti miehelle, että hommaa riittäisi hänellekin, ei mitään. Pitää nousta aikaisin, sanoo hän. No samaan aikaan kuin minä. Romahdin itsekseni ja itkin, en vaan jaksa, toinen sanoo "rauhoitu rauhoitu", mutta ei tee mitään, ei ymmärrä. Jättää yksin.
Juuri tällä viikolla mietin, miten kepeä olo on välillä, vaikka elämässä, siis ikiomassa elämässä, ei ole juurikaan paljon, olen vain muita varten. Miten aikaisemmat ajatukseni itsemurhasta olivat kaikonneet.
Tänä iltana valitettavasti ne itsetuhoisat ajatukset palasivat ja hetkellinen houkutus korkealta parvekkeelta oli suuri. En vain jaksa. Toisen välinpitämättömyyttä. Mutta pitää vaan. Aina vain jaksaa.
Niin ja olen sinua hieman vanhempi, jos se nyt ketään kiinnostaa.
Sydämelliset kiitos sinulle, kannustavat ja lohduttavatkin sanat koskettivat, saivat miettimään ja merkitsevät valtavastiKuulostaa hengästyttävältä ja osin pakkopullaltakin.
Onko mahdollista, jos toisinaan katsoisit esim. kotihommia raakasti sormien läpi? Teet vain välttämättömän? Teinit voi ja pitääkin valjastaa ja vastuuttaa osallistumaan kotitöihin, vapaamatkustajia ei kannata hyysätä. Ja mikä estää sinua niin ikään heittäytymästä oman raskaan päiväsi jälkeen sohvalle? Niinpä, jos sinulla on vähääkään tolkkupäinen mies, niin muutamasta kerrasta, kun noin teet, ymmärtää jutun juonen.
Kyllähän teidän aikuisten pitää yhdessä tehdä, toimia ja tukea toisianne arjessa. Eikä niin, että yksi eli sinä suoritat. Ja - kerran sinulla on aikaisemminkin ollut itsetuhoisia ajatuksia, niin ota nämä nyt kummunneet tosissasi eli hae apua itsellesi. Nuo ajatukset itsessään jo estävät toimimasta, saavat näköalattomiksi ja siten ruokkivat itseään. Ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi ja terveydestäsi. Teinit tarvitsevat vielä niin kovin myös äitiään opastamaan elämässä.
Seuraavan kerran, kun sinulla on vapaapäivä - toivon että piankin - niin jos suinkin on mahdollista, niin ota se kirjaimellisesti itsellesi vapaaksi. Varaa vaikka itsellesi hotelliviikonloppu ja hemmottelet pitkillä laadukkailla unilla, valmiilla runsaalla aamaispöydällä ja arjen irtiotolla. Kauaksi ei tarvitse lähteä, kun jo näkee ja huomaa, mikä toimii elossa ja mikä ei.
Voimia! Muista, että olet oman elämäsi päätähti. Arvosta siis itseäsi ja vaadi itsellesi hyvää kohtelua.
Juu teinit ne on semmosiaKerrankin kun tarvitsisi teinin apua niin se vaan kiukuttelee.ap
Olen jutellut.Juu teinit ne on semmosia Oletko jutellut hänen kanssaan isänsä tilanteesta? Huoli voi purkautua myös kiukutteluna.
Hyvä! Millä miettein hän?Olen jutellut.
Ihan ok. Pelaamaan meni ja minä sulatan rappuja että pääsisin huomenna ilman apua kauppaan.Hyvä! Millä miettein hän?
Ihan ok. Pelaamaan meni ja minä sulatan rappuja että pääsisin huomenna ilman apua kauppaan.
Kiitos. No tarttee mun huomenna tietysti taksi saada, eihän mulla kyytiä ole. Viimeksi, kun näin kävi,niin anoppi vielä eli. apTsemppiä!
Ymmärrettävää kyllä, kiukkupuuskat onneksi tulevat ja menevät. Nyt niihin voi sekoittua huoli isänsä voinnistakin. Kuuntele teiniä ja osoita, että olet läsnä. Pelien jälkeen voi jo mielikin olla teinillä ihan toinen. Viettäkää rentoa iltaa, jos vain voitte.Kerrankin kun tarvitsisi teinin apua niin se vaan kiukuttelee.ap
Ymmärrettävää kyllä, kiukkupuuskat onneksi tulevat ja menevät. Nyt niihin voi sekoittua huoli isänsä voinnistakin. Kuuntele teiniä ja osoita, että olet läsnä. Pelien jälkeen voi jo mielikin olla teinillä ihan toinen. Viettäkää rentoa iltaa, jos vain voitte.
Tsemppihengessä mukana olen, tiedän niin tuon tunteen, kun arki ja elämä itsessään ottaa hetkellisesti voimavaroja enemmän kuin antaa. Vuorokaudessakin aivan liian vähän tunteja, itse sorrun nipistämään yöunista ja homma onkin valmista kauraa sillä kertaa.Sydämelliset kiitos sinulle, kannustavat ja lohduttavatkin sanat koskettivat, saivat miettimään ja merkitsevät valtavasti Otin ne talteen itselleni vastaisuuden varalle kannustamaan.
Olet aivan oikeassa, minun pitää itse huolehtia siitä, että saan riittävästi tilaa ja lepoa. Sitä niin kovin helposti unohtaa itsensä arjen pyörityksessä. Tuota vapaata viikonloppua tai muutamaa päivää olen monesti jo miettinytkin ja voin sen hyvin toteuttaa. On myös muualla ystävä pari, jotka haluaisin kovasti tavata, mutta luulen, että ensin otan aikaa ihan itselleni ja omille ajatuksilleni. Olen itsekseni viihtyvä ihminen, tarvitsen hiljaisuutta, ja väsyn monesti metelistä ja eilen pitkien työpäivien ja muun lisäksi vain romahdin. Säikähdin itsekin negatiivisia ajatuksia ja sanoin itselleni, ettei itsetuhoisuus ole ratkaisu. Kuuntelin lempimusiikkia ja rauhoituin ja sain onneksi nukuttua pitkään. Aamulla oli jo parempi mieli.
Sitten luin, mitä minulle kirjoitit, ja liikutuin. Ne todella koskettivat. Kiitos vielä
Hei sinulle, jolle tämä ketju on avattu, mikä on miehesi tilanne, oletko saanut lisää uutisia? Toivottavasti hyviä sellaisia! Tosiaan, ehkä tämä pysäyttää ja pysäytti nyt teidät ja on aika ottaa aikaa itselleni ja huolehtia toisistanne. Kuten huomaat omasta kirjoituksestanikin, nämä ongelmat ovat tuttuja monille.
Kovasti voimia!
Kiitos paljonTsemppihengessä mukana olen, tiedän niin tuon tunteen, kun arki ja elämä itsessään ottaa hetkellisesti voimavaroja enemmän kuin antaa. Vuorokaudessakin aivan liian vähän tunteja, itse sorrun nipistämään yöunista ja homma onkin valmista kauraa sillä kertaa.
Mutta kantapään kautta olen parhaillaan oppimassa, että itsestään on huolta pidettävä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ei sitä kukaan muukaan tee, joten joskus ne itkupotkuraivaritkin tuottavat tulosta - omat teinit ainakin havahtuvat toimimaan. Ja apua kannattaa opetella pyytämään, eihän kukaan voi tietää sen tarpeesta, jos ei sitä ääneen sano.
Toivon sinulle leppoisaa iltaa sekä sujuvaa työviikonloppua.
Kaupallinen yhteistyö: Libero
Kokosimme yhteen Kaksplussan lukijoiden pahimmat raskausvaivat! Lue kertomukset, jos uskallat