Ammatinvalinta aikuisena

Olen siinä pisteessä, että ikää pian 30 ja ammatinvalinta edelleen epäselvää.
Tähän mennessä olen opiskellut itselleni ammatin josta ei mitään hyötyä tänä päivänä ole, työskennellyt tehdastyössä ja ollut lasten kanssa kotona.
Turhauttavaa, kun ei ole tähän ikään mennessä kokenut mitään kutsumusta mitään alaa kohtaan!

Tahdon ehdottomasti opiskella vihdoin ja viimein ammatin, jossa olisi suht helppoa työllistyä. Rikastua ei tarvitse, kunhan nyt toimeen tulee ja pientä säästöä sukanvarteenkin jäisi.

Mitäs te palstalaiset teette työksenne?
Mitä alaa aikuisena kannattaisi lähteä opiskelemaan?
Mikä on nykyhetken toiveammattisi?
Enkä nyt tahdo kommentteja, että riippuu niin paljon ihmisen luonteesta, koska tahtoisin mahdollisimman paljon vaihtoehtoja.

Alaharkintoina tällä hetkellä lähihoitaja/lapset ja parturi-kampaaja..
Eipä sitä itsellä oikein mielikuvitusta riitä.
Siksipä teiltä apua pyydänkin

 

aika harva tuntee varsinaista kutsumusta työhönsä, mulle ainakin riittää hyvin että duunia voi sietää

 

Itse miettisin sitäkin kautta, että millaista työtä omalla paikkakunnalla on tarjota. Lähihoitaja on varmaan aika varma valinta.

 

Mulla on vähän sama juttu, tosin sitä työkokemustakaan ei ole. Ahdistaa jo valmiiksi ajatus sosiaali- ja terveysalalle joutumisesta, ainut ala joka täällä päin työllistäisi, eikä se ole yhtään mua varten, mutten kohta nää muutakaan vaihtoehtoja.

Parturi-kampaajaksi haluaisin, mutta en tiedä sitten onko siinä millaiset pääsykokeet ja olisiko minulla tarpeeksi näkemystä alalle.

 

Olen sairaanhoitaja ja tuon ammatin löysin aikuisena eli 25 -vuotiaana alkoi ammatti kiinnostaa. Olin 27v, kun lähdin opiskeleen lukiopohjalta. Nyt 32 ja en voisi kuvitella tekeväni mitään muuta.

 

Mä olen kanssa kolmekymppinen, eikä hajuakaan, mikä musta tulee "isona" Tällä hetkellä kolme ammattikoulutasosta tutkintoa, joka alalla ollu muutaman vuoden töissä. nyt kotona lapsen kanssa ja täytyis pikkuhiljaa alkaa miettimään, mitä alkaa seuraavaksi tekee... edellinen työpaikka lopetti toimintansa niin sinnekään ei voi mennä takas, vaikka paikasta tykkäsinkin.

 

Sairaanhoitajan opinnot sinänsä kiinnostaisivat, mutta koulutusaika taitaa olla liian pitkä ottaen huomioon tämän hetkisen rahatilanteen!
Kotona kun on kolme lasta ruokittavana ja huollettavana niin ei sitä kvin pitkiä aikoja opiskelemaan pysty...
Omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella tuettuna saa kestää sen 24kk. (Tai siis maksetaan tuolta ajalta.)

 

Mulla on taskussa kaupallisen puolen korkeakoulututkinto ja siltä alalta työkokemusta, mutta nyt kun mittariin tuli se maaginen 30 vuotta niin vaihdan täysin alaa. Olen ollut viimeiset 3 vuotta lapsen kanssa kotona ja tuntuu, että olen tippunut "kelkasta" omalla alalla, sekin tukee päätöstä. Minä haluan olla isona kondiittori, koulu alkaa tammikuussa. Se on se toiveammatti, josta olen ehkä aina salaa haaveillut ja nyt tuntuu siltä, että on oikea aika se haave toteuttaa. Komppaan kyllä edellisiä siinä, että töiden saannin kannalta hoitoala olisi varmasti viisain ratkaisu. Sille alalle varmaan hakeutuisin itsekin, jos yhtään tuntisin sen omakseni, edes hiukan. Mutta kun ei niin ei.. harmi.

 

Itse olen 38, valmistumassa maisteriksi työttömälle alalle ja mietin että mitähän sitä ehtisi opiskella että saisi töitäkin. Joku oppisopimushomma pitäisi varmaan löytää, sillä 4-vuoden koulunpenkki ei enää hirveästi kiihoita tai ole taloudellisesti mahdollinenkaan.

 

Mulla on 2 ammattikoulupohjaista tutkintoa,kummallekaan ei oikein työllisty (toinen näistä sellainen että kesällä töitä,talvella ei).
Olen vajaa 30 v ja 2 lasta.
Omaa yritystä haaveilen,että saisi työajat soviteltua sopiviksi (toinen lapsista erityislapsi). Opiskelemaan siis tie vie,ala vähän hakusessa mutta oma yriys on tällä hetkellä se ainoa mahdollisuus.

 

Olen siinä pisteessä, että ikää pian 30 ja ammatinvalinta edelleen epäselvää.
Tähän mennessä olen opiskellut itselleni ammatin josta ei mitään hyötyä tänä päivänä ole, työskennellyt tehdastyössä ja ollut lasten kanssa kotona.
Turhauttavaa, kun ei ole tähän ikään mennessä kokenut mitään kutsumusta mitään alaa kohtaan!

Tahdon ehdottomasti opiskella vihdoin ja viimein ammatin, jossa olisi suht helppoa työllistyä. Rikastua ei tarvitse, kunhan nyt toimeen tulee ja pientä säästöä sukanvarteenkin jäisi.

Mitäs te palstalaiset teette työksenne?
Mitä alaa aikuisena kannattaisi lähteä opiskelemaan?
Mikä on nykyhetken toiveammattisi?
Enkä nyt tahdo kommentteja, että riippuu niin paljon ihmisen luonteesta, koska tahtoisin mahdollisimman paljon vaihtoehtoja.

Alaharkintoina tällä hetkellä lähihoitaja/lapset ja parturi-kampaaja..
Eipä sitä itsellä oikein mielikuvitusta riitä.
Siksipä teiltä apua pyydänkin

Mulla sama homma. Kutsumus on, mutta en pääse kyseistä alaa edes opiskelemaan. Tällä hetkellä olen sellaisessa työssä joka ei kiinnosta ja josta haluan pois. En vaan tiedä mitä haluan tehdä. Siksipä olenkin tästä lähdössä ammatinvalinnanohjaukseen, toinen käynti jo.

 

Sairaanhoitajan opinnot sinänsä kiinnostaisivat, mutta koulutusaika taitaa olla liian pitkä ottaen huomioon tämän hetkisen rahatilanteen!
Kotona kun on kolme lasta ruokittavana ja huollettavana niin ei sitä kvin pitkiä aikoja opiskelemaan pysty...
Omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella tuettuna saa kestää sen 24kk. (Tai siis maksetaan tuolta ajalta.)

Kannattaa opiskella, jos ala tosiaan kiinnostaa. Meilläkin kolme lasta ja kyllä me rysäytettiin kerralla talous kuralle, kun lähdettiin miehen kanssa molemmat opiskeleen yhtaikaa pelkällä opintotuella. Opintolainaa piti ottaa, mutta mitään toivottomuutta ei opintojen aikana tullut. Valmistumisen jälkeen pääsin heti töihin ja töitä on riittänyt.

 

Kannattaa opiskella, jos ala tosiaan kiinnostaa. Meilläkin kolme lasta ja kyllä me rysäytettiin kerralla talous kuralle, kun lähdettiin miehen kanssa molemmat opiskeleen yhtaikaa pelkällä opintotuella. Opintolainaa piti ottaa, mutta mitään toivottomuutta ei opintojen aikana tullut. Valmistumisen jälkeen pääsin heti töihin ja töitä on riittänyt.

Ohhoh!
Olette olleet todella rohkeita!
Meillä ei tuo kyllä tulisi onnistumaan - asuntolaina ja muut laskut tulisivat vastaan.

 

mulla samanlaisia ongelmia. Mutta itse en tiedä yhtään mitään mitä voisin opiskella. Tiedän vaan se että esim lähihoitaja ei todellakaan ole mun juttu vaikka sillä alalla töitä olis yllinkyllin. Lisäksi haluaisin suorittaa opinnot oppisopimuksella. oon miettinyt tätä jo 3-vuotta enkä edelleenkään tiedä... apua?

 

Jos ei mikään erityisesti kiinnosta, niin hankkisin sellaisen ammatin, jolla todennäköisesti työllistyisi hyvin omalla paikkakunnalla tai lähistöllä, ja ehkä myös huomioisin opintojen pituuden/vaativuuden ja voiko opiskella oppisopimuksella. Mä opiskelisin varmaan lähihoitajaksi, jos en kokisi valtavaa vastenmielisyyttää sairaaloita ja neuloja jne. kohtaan... Musta ei vaan olisi siihen työhön, mutta ainakin olisi työpaikkoja tarjolla ja ei tarvitsisi opiskella vuosikausia. Parturi-kampaajan työ kiinnostaisi, mutta työllistyisen puolesta ei olisi täällä kovin hyvä vaihtoehto.

 

Ohhoh!
Olette olleet todella rohkeita!
Meillä ei tuo kyllä tulisi onnistumaan - asuntolaina ja muut laskut tulisivat vastaan.

Asuntolainaa tai muutakaan lainaa meillä ei ollut, joten siten helppoa. Lainojen kanssa ei olisi onnistunut.