Amerikanstaffordshirenterrieri, kellään kokemusta?

Herättää kunnioitusta? tä? Se on dogi, perheenjäsen eikä mikään kalun jatke! En suosittele tyypille mitään dogia!
t.Clara 2vee kaikkien kamu amstaffi.

 

[QUOTE="Jannica";24666887]Onko kellään mitään tietoa, miten amstaffi ja staffi tulisi toimeen keskenään? Jos ne pienestä pitäen olisi keskenään, eläisi ja asuisi saman katon alla.[/QUOTE]

Toimii jos ovat eri sukupuolta. Ja mitä koirapuistokoiriin tulee.... Meillä on amstaffi joka täyttää kohta vuoden. Leikit on aika rajuja, eikä suostu alistumaan muille koirille. Ihan pentuna käytin paljon puistoissa ja vein muiden koirien kanssa leikkimään. Enää en veisi, saa koko ajan olla tarkkana koska ''ottaa haasteen vastaan'' ja on tappelu pystyssä.
Oikein ihania ja IHMISrakkaita koiria ovat. Vieraat ottavat aina avosylin vastaan ja muistaa kyllä jos joku on joskus rapsuttanut.
Mutta vaatii määrätietoisen ja auktoriteetin omaavan omistajan, koska tämä on rotu on aika jääräpäinen.

 

Kertokaas amstaffin omistajat, millaista se arki ihan oikeasti amstaffin kanssa on? Millaiset rutiinit teillä on ja paljonko jää vapaa-aikaa koiran kanssa puuhaamiselta? Kuinka usein harrastatte, vai harrastatteko ollenkaan?

 

Hei!
Amstaffi on kauan ollut haaveena. Minulla kuitenkaan ei ole ollut koskaan ihan omaa PENTUA, joten kansalaiseksi kasvattamisesta ei täysin kattavaa kokemusta ole kuin teoriapuolelta.
Olenkin lukenut usein että "mielummin staffi ensikoiraksi, se on pienempi". Onko todellakin tämä koko ainut joka tekee staffista amstaffia yleisesti ottaen "helpomman" ensikoiran? Koirakokemusta minulla kyllä on, myös kouluttamisesta. Tahtoisin kysyä, kumpi on helpompi motivoida/helpommin koulutettavissa? Kumpaa sinä suosittelisit ensikoiraksi, ja koon voi kokonaan jättää pois syistä sillä koosta riippumatta on koira kasvatettava kunnolla. Enemmän itselleni merkitsee se, kuinka yhteistyökykyinen koira on ja kumman kasvattaminen kunnon koiraksi on haastavampaa
Sitten pääaiheeseen.. Pärjääkö amstaffi KERROSTALOSSA, harrastukset ovat pentuna pentukoulu, sekä myöhemmin madollisesti muita koirakoulun kursseja arjen tottelevaisuuteen. Lisäksi runsaasti lenkkeilyä joka päivä eri maastoissa ja ympäristöissä (joka on myös aivojumppaa koiralle esim. vaihtuvien hajujen takia). Sitten tietty temppujen opettelua ja muuta tee-se-itse-aivojumppaa, kuten namien piilottelua yms. Eli tällä hetkellä ei ole tarkoitus mihinkään agilityyn tms. osallistua, mutta onko tällainen harrastus jokin "pakko" amstaffille, jotta se pysyy järjissään? Ainakaan kilpailemisesta en ole kiinnostunut. Saattaa olla että kokeiltaisiin ihan omaksi huviksi joskus kokeilla esim. peruskursseja agilitystä tai vaikkapa lähteä tokoon. Äitini naapurissa myös mahdollisuus käyttää agilityrataa, jota voisi joskus lainailla energian kuluttamiseen. Eli mahdollisuuksia puuhailuun on kyllä ihan ilmankin että "oikeasti" harrastettaisiin jotain. Anteeksi suuri lainausmerkkien kulutukseni! Ja suuri kiitos jos jokunen ihminen viitsisi jakaa tietouttaan

 

Ittelläni on amstaffin uros ja meillä kävi ihan samalla tavalla että noin vuoden ikäsenä ei enään tullut toimeen kaikkien urosten kanssa, mutta muutaman uroksen kanssa tulee toimeen koska ovat olleet pennusta asti paljon tekemisissä. kaikkihan on aina omasta asenteesta kiinni ja me ei olla lopetettu puistossa käymistä vaikka ei kaikkien urosten kanssa tulekkaan toimeen, mutte me kyllä sitten myös lähetään heti pois puistosta jos sinne on tulossa toisia uroksia, koska tosi asiahan on että puistoon ei saa viedä agressiivisia koiria, joten on minun velvollisuus lähteä toisten tieltä silloin pois.

Minun mielestä amstaffi sopii hyvin lapsi perheeseen, tai ainakin meillä sopinut. amstaffi oli eka ja sitten tuli lapsi ja oikein hyvin on poika sopeutunut elämään lapsen kanssa. paljon ulkoiluu ja virikkeitä koiralle niin on rauhallinen kotona eikä hössötä turhia.

Suosittelen amstaffia jos on valmis tarjoomaan sille paljon liikuntaa. Ja tietenkin kun amstaffi on aika kovapäinen niin vaattii kovaa koulutusta ja päättäväisyyttä.

 

Siis mitä ihmettä täällä väitetään, että amstaffit olis jotain "tappajakoiria"? Ei todellakaan ole, yksikään eläin ei synny tappajaksi, syy on AINA omistajassa, koiran rodusta riippumatta.
On enemmän yksilökohtaisempaa kuin rotukohtaisempaa, miten tulee toimeen muiden koirien kanssa, ja kaikkein eniten on kiinni omistajasta. Sellaista rotua ei ole, joka ei tulisi muiden koirien kanssa toimeen, eikä sellaista yksilöä ole, joka ei tulisi toisen koiran kanssa toimeen. Koirat tulee luonnostaan keskenään toimeen, kaikki menee pieleen siinä vaiheessa kun ihmiset työntävät lusikkansa soppaan.
Kaikki koirat vaativat kuria, joillekin roduille se on vielä tärkeämpää kuin muille. Ja kuri ei tarkoita koiran satuttamista tai sille huutamista, vaan rajojen ja sääntöjen asettamista, kerrotaan selvästi mitä saa tehdä, mitä ei.
Amstaffit ja varsinkin pitbullit ovat todella ihmisrakkaita, tulevat toimeen muiden koirien kanssa, sopivat lapsiperheeseen, ovat ystävällisiä ja avoimia, eivät mitään tappajakoiria!
Niin että ota ihmeessä amstaffi, mutta muista ne rajat ja säännöt, ole johtaja! Ne on tärkeitä kaikille koirille, mutta rottweiler, bullterrieri, sakemanni, amstaffi tai pitbull ilman johtajaa ja rajoja reagoi siihen huomattavasti voimakkaammin kuin esim. kultainennoutaja tai villakoira.
En luultavasti löydä enää tätä sivustoa, joten jos on jotain kommenttia/kysymyksiä niin tänne niitä: http://illusion.shinybook.fi

Toivottavasti tästä oli jotain apua hänelle, joka kyseli amstaffeista

 

Täysi komppaus aikaisempaan.

Pientä vilkasua yhden pojan elämään:
Itselläni on ollut pennusta asti nyt 8-vuotias amstaffiuros.
Pentuna poitsu oli dominoiva ja energiaa riitti mielettömästi. Pienen uhmaikäpainimisen ja energian keskittämisen jälkeen pojasta kuoriutui uskomattoman miellyttämisenhaluinen, tottelevainen ja ihmisrakas koira. Suurta energisyyttä purimme voimavedolla, 1-2 krt päivässä huomattavasti pidemmällä lenkillä - aina reittiä jollain tavalla muuttaen. Aivojumppaa poika sai tavallisillakin lenkeillä yllättäen esitetyillä käskyillä kuten "stop" "vasemmalle" "oikealle" tai vaikka perus "katso". Tämän lisäksi aloimme harrastamaan tokoa ja jälkeä - ihan hupimielessä. Vain mielikuvitus on rajana tempuille mitä pojalle olemme keksineet

Nämä ovat riittäneet meille eikä niitä ole unohdettu vaikka ikää alkaakin olemaan. Emme pidä mitään säännöllistä "tokoa ma,ke,pe" suunnitelmaa, vaan mixailemme harrastuksia/aktiviteetteja ristiin rastiin jo pelkästään koiran motivaation ylläpitämiseksi. Positiivinen ennalta arvaamattomuus on koiran mielenkiinnon kannalta tärkeää.

Kouluttamisesta:
On varmasti niitäkin yksilöitä, joiden kouluttaminen on vaativaa puuhaa.. mutta en usko että tästä maailmasta löytyy sellaista rotua jonka kouluttaminen on järjettömän raskasta kenellekään oikein motivoituneelle omistajalle. Terve maalaisjärki ja määrätietoisuus!
Mikäli olet harkitsemassa tätä rotua ensimmäiseksi koiraksesi (tai miksei minkä tahansa kohdalla), suosittelen ehdottomasti aloittamaan koulutuksen/harrastuksen siihen perehtyneen henkilön kanssa jolla on siihen virallinen pätevyys/kokemusta.

Koulutus on aivan yhtä tärkeää jokaisen koiran kohdalla - jopa niiden pienien. Mutta varsinkin tämänkaltaisilla koirilla ehdotonta - jo pelkästään fyysisen voiman takia.
Aikuinen amstaffi voi vetää taakanvedossa varmasti +500 kg .. ajatelkaapas kun sellainen päättää hihnasta riipasta omille teilleen. Ja mikäli koira ei koe omistajansa olevan johtaja, se varmasti päättää itse mitä mieltä on samalle reviirille eksyneestä vieraasta/miksei tutustakin koirasta.

Toimeentulosta:
Siinä missä kaksi amstaffiurosta eivät välttämättä tule toimeen, voi myös uroksen ja nartun välille tulla kinaa. Ja kuka sanoi että minkään rotuinen koira tulee kaikkien kanssa toimeen? Emmehän me ihmisetkään tule, joten minkä ihmeen takia vaatisimme koiralta samaa?
Vaikka koirat olisivat olleet toistensa kanssa tekemisissä pennusta asti, et voi luottaa niiden elävän parhaina kavereina koko elämäänsä. Ne eivät "järkeile" ja "keskustele" asioista samalla mittakaavalla kuin me ihmiset.

Esimerkkitapauksena voidaan pitää itse koettua tilannetta:
Meidän poitsu oli 4 vanha, tuttava perheen amstaffityttö 5-vuotias. Olivat olleet tekemisissä poitsun tulosta asti - ilman mitään ärhentelyjä.
Tuttavilla oli viime aikoina ollut vähemmän aikaa tytölle ja ilmeisesti kiireen lomassa myös lipsuttu rutiineista. Nartun käytös oli muuttunut dominoivammaksi, eli näin järkeiltynä se mitä ilmeisemmin koki olevansa perheessä korkeammalla (tai epävarma) kuin aikaisemmin (ennen alistuva). Kyläily-tilanteessa tyttö alkoi ärisemään poitsulle, joka tietenkin valpastui oitis - mutta kuunteli/totteli välitöntä käskyäni poistua omalle paikalleen.
Tytön omistajat eivät kuitenkaan likan käytökseen ihmeemmin reagoineet, vain hyssyttelivät ja selittelivät että vanhuus se sieltä alkaa painaa.
Seuraavalla tapaamiskerralla tapahtui sama, omalle paikalleen menoa myöten - mutta tyttö ei kuunnellutkaan enää pientä hyssytystä vaan hyökkäsi toiseen huoneeseen menevän jätkän kimppuun ennen kuin ehdin edes reagoida. Selvisimme pienillä naarmuilla onneksi
Jonkin ajan kuluttua pariskunta erosi ja kotiolojen rauhoituttua tyttö asettui taas urilleen ja oli sama alistuvainen ja kiltti mimmi, kuin ennenkin.
Poitsu ja tyttö tulevat edelleen toimeen kuten "ennen vanhaan"

Tässä siis esimerkki siitä miten paljon vaikutat koiraasi. Ja muistutus myös siitä, ettei koiriin voi luottaa 100%:sti "ei ne ennenkään ole nahistelleet" ajatuksella.

Tappelukoira:
Rodusta riippumatta.. vaikka useampaa sukupolvea käytettäisiin tiettyyn toimintaan, kuten tähän tappeluun.. ei koiralle kehity ylimääräistä geeniä tappeluun.
Silloin on kyse koiran tiettyjen perusviettien voimistumisesta sukupolvelta toiselle - tässä esimerkissä voidaan puhua reviiritietoisuudesta, puolustamisesta, korkeammasta testosteronista jne.
Vaikka nämä ominaisuudet voimistuvat, koiran syntyessä sille ei muodostu mieleen käsitystä "tappelu", vaikka jo sen isoisoisoisää olisi moiseen sontaan käytetty.
Näitä yksilöllisesti voimistuneita viettejä tulee purkaa sille parhaiten soveltuvilla harrastusmuodoilla.

Se joka leimaa amstaffit, ambullit, bullterrierit yms voimakkaat koirat "tappelukoiriksi" (on muuten median keksimä termi), kannattaisi ottaa asioista selvää niiden vastuullisilta kasvattajilta/omistajilta, sekä sellaisilta sivustoilta jotka ovat puolueettomia eivätkä propagandan ja median tuotosta.
Kyllä ne sieluttomat paskiaiset käyttävät vaikka labradorinnoutajaa - mikäli koirasta on revitty hakkaamalla ym käsittämättömällä kohtelulla ulos siihen vaadittavat ominaisuudet.

Aggressiivisuudesta on turha osoittaa koiraa tai sen rodun historiaa. Sinä omistajana päätät mitä annat koirasi tehdä ja millaiset rajat asetat.
Mikäli tiedostat koirallasi olevan vahva reviirivietti, luonteeltaan dominoiva.. miksi viedä sitä esimerkiksi koirapuistoon jossa et voi tietää itsekään muista paikalla olevista koirista ja niiden toiminnasta? Mikäli epäröit hetkeäkään realistisesti ajatellen hallintamahdollisuuttasi jossakin tilanteessa, harjoita sitä.
Kun on itsevarma omistaja, on myös paikkansa tietävä koira.
Tiedä vastuusi ja velvollisuutesi koiran omistajana. Ne ovat eläimiä, eivät ihmisiä tai niiden korvikkeita.

Nämä ovat minun mielipiteitäni, enkä sano että koulutus/toimeentulo istuu jokaisen koiralla samoille urille.
Toivottavasti en paljon toistanut itseäni.. mukavaa tammikuuta lukijoille

 

Meillä on lauma jossa staffeja ja amstaffi. On myös normirotuja.
Enemmän on ollut ongelmia brassailevan lapukka uroksen kanssa kuin noiden "muka taistelukoirien"
Ikäjakaumana meillä pennusta veteraaneihin.

Toisekseen en ymmärrä ihmisten koirapuisto hinkua. En sellaiseen ole ikinä vienyt edes fifiä, enkä tule viemään. Töissä hoidetaan jatkuvasti koirapuisto tuliaisia: Korva ja nenäpunkkeja. Kaikenmaailman kirppuja ja ulkoloisia. Virusripuleita, haavoja ja puremia. Murtumia, verikorvia. Kaikista muista bakteereista ja viruksista puhumattakaan.

Toivon ettei minkään rotuinen kasvattini kävisi koirapuistossa.

 

Lähinnä se herättää kunnioitusta vieraissa ihmisissä, ja sitä tällä koiralla haetaan. Että ei tarvii tunkelijoita odottaa omalle tontille. Ja jos kerran erehtyvät... Mun kaverin uros on kyll sellanen lihaskimppu, että ellen tuntisi, kiertäisin vastaan tullessa kaukaa. Mukava kyllä tutuille, mutta vieraat ei oo tervetulleita.

Ettei vaan olisi tulossa munanjatkeeksi?

 

Ota vaan amstaffi, kunhan pidät sen erossa muista koirista. Ei ole mikään koirapuistofifi vaan tappelu/tappajakoira luonnoltaan. Varsinkin urokset hengenvaarallisia muille koirille. Sosiaalistaminen, toisiin koiriin siedättäminen vaatisi sen tason osaamista, ettei kannata tavallisen tallaajan yrittää, vaan suosiolla pitää erillään muista koirista. Tämänrotuinen jos käy toiseen koiraan kiinni, siinä on tosi kyseessä. Nimim. agilitykoulutukseen tuotu staffiuros meinasi tappaa koirani.

Vastaan vuosien jälkeen silti tähän kommenttiin koska tää kävi tunteisiin. Turha alkaa yleistämään jos joku staffi joskus käynyt päälle. Kyllä tässäkin bulli rodussa on sellaisia jotka tulevat toisten kanssa toimeen. Ei kai muuten moni omistaisi montaa kerralla. Itellä amstaffi eikä oo kertaakaan purru ketään ja uros on. Ja ei se aina hyökkäävän koiran "syy" ole. Toinen koira saattaa provosoida mutta mitäpä sitä, amstaffi, staffi mikä tahansa niin on tappajakoira. Sellaista rotua vaan ei tietääkseni ole rekisteröity missään päin maailmaa (?)

 

Mulla on tuollainen reilu 13v uros..eli toisin sanoen 7 viikkoa vajaa samanmittainen yhteinen taival takana.
Rotu on mahtava, kunhan ei anna hyppiä silmille. Nuorempana käytiin muutama vuosi suojelussa ja joidenkin asiaan "vihkiytyneiden" mielestä tämä ei missään nimessä olisi suotavaa, mutta hyvää se vaan teki koiran itsevarmuudelle yllättävissä tilanteissa. Ei ole heti puremassa..toki tekee sen jos niin haluaa (toistaiseksi en ole halunnut) ja toivottavasti ei tarvetta tuollaiseen tulekaan.

Agressiivisuudesta sen verran, että kyllä tuo koirapuistossa kikkailu on erittäin riskialtista touhua muille paikalla oleville koirille. Mikäli oikein muistan, niin noin 1 vuotiaaksi asti ei minkäänlaista ongelmaa koirapuistossa, mutta niin kuin joku aiemmin jo kirjaili, niin kyllä se päivä sieltä tulee jolloin planeetat on oikeassa asennossa ja tulee tilanne, joka taisteluvietin virittää ja siinä vaiheessa amstaffi ei ota taka-askelia. Eli oman ja noin 10 muun tutun amstaffin kohdalla on käynyt tuo sama suurinpiirtein samalla sapluunalla. Eiköhän tuo kuvio jotenkin näin mene, että kunhan kasvaa mieleltään "aikuiseksi", on rodun erittäin vaikea, lue mahdoton, alistua toisille koirille ja kun vastaan tulee toinen jolla samoja ominaisuuksia, tai vaikkapa nuoruuden uhmaa, niin 100% varmuudella tuloksena tappelu. Kuitenkin kun kaksi tai useampia koiria on tekemisissä keskenään, on jonkun niistä oltava pomo, jotta sopu säilyy..rodusta riippumatta.
Lenkillä ei ongelmia, ei vedä, ei rähise, mutta saattaa kyllä mielellään koittaa ohimennen haastaa vaastaantulevia koiria. Ei ole kerta eikä kaksi kun esim. kultainennoutaja on alkanut vastaantullessaan rähisemään.
Voimaa koiralla on järjettömän paljon ja jälki on rumaa, kun joku puruetäisyydelle eksyy...ja myös tästä voi olla melko varma, että ennemmin tai myöhemmin näin käy. Ainakin omakohtaisesti koettuna valitettavan paljon ihmiset pitävät koiriaan vapaana, vaikka tottelevaisuus on mitä sattuu. 100 ja 1 kertaa on tullut vastaan milloin missäkin vapaana juoksevia koria, joiden omistajaa ei välttämättä edes näe, jostain turhan kaukaa kuuluu huuto "ei se tee mitään", joka valitettavasti ei amstaffin omistajana juuri mieltäni lämmitä, kunnei tuollaisessa tilanteessa päälimmäinen pelko kuitenkaan ole se, että omalle koiralle jotain sattuisi. Onneksi eläimet ovat fiksuja. Omalla kohdallani noista 100 ja 1 kerrasta ainakin 95 kertaa toinen koira on 1-2 minuutin pärinän ja uhittelun jälkeen ymmärtänyt, että kun tarkoituksena on koirani alistaa, niin pelkkä pärinä ei riitä, vaan pitäisi ottaa se viimeinen askel, jota siis todella harvoin on tapahtunut ja erittäin hyvä näin.
Luonteeltaan koira on erittäin vahva ja kovapäinen, mutta kun tuon saa pehmitettyä, niin loistava rotu kaikinpuolin, jos ei huomioida toimeentulemista toisten koirien kanssa, kun vapaana pitää.. Koskaan ei tietenkään voi koirasta 100% varmuudella sanoa, mutta en näe mahdollisena, että esim lasta purisi. Todellisuudessa ainakin tuo minun koira on erittäin lapsirakas, saa mennä ruokakipolle sörkkimään, ottaa luun, lelun tai minkä tahansa pois ja ainakin tähän asti on koira osannut aina suhteuttaa käyttämänsä voiman, kun leikkikaverina on lapsi...saa makailla päällä ja käytännössä tehdä mitä vaan. Kun koira kyllästyy, niin kävelee pois omalle paikalleen, jonne ei ole enää tenavia päästetty häiriköimään. Jos kuitenkin joku on vielä sinne seurannut, tai jälkeenpäin eksynyt, niin ei edelleenkään ole minkäänlaista ongelmaa eteen tullut.
Eipä tuo aikuisillekaan juurikaan ole omatoimista agressiviisuutta osoittanut, muutaman kerran, lähinnä öisin, kun vaikkapa joku riittävän humalassa oleva henkilö on tullut tuttavuutta hieromaan tehden kaikki perusjutut niin väärin kuin vain outoa koiraa lähestyttäessä voi tehdä, on koiralta tullut hyvin selkeä ja kunnioitusta herättävä ilmoitus, että äläpä tule lähemmäs. Yleisesti koira on myös erittäin valpas ja tarkkaavainen, seuraa ympäristöään suurella mielenkiinnolla, eikä nurkissapyörijät jää huomaamatta talon ulkopuolelta. Ei kuitenkaan ole kova haukkumaan, oikeastaan tuossa mielessä hyvinkin rauhallinen.

Vielä kun ei juurikaan ole tullut kirjoitettua, niin koulutuksesta sananen.. Mielestäni on erittäin oppivainen koira, kunhan vaan löytää keinot ja saa mielenkiinnon aiheeseen pidettyä yllä. Perustottelevaisuuden saa kyllä koulutettua ilman isompia ongelmia, kunhan perusymmärrys koiran käyttäytymisestä on hallussa ja pystyy koiralla kovuutta näyttämään. Tuo onkin välttämätöntä tehdä, jossei halua itselleen vaikeita vuosia. Koira ottaa varmasti tilan pois jos sille sen antaa. Alistaahan nuo pitää ja veikkaanpa että siihen ei pelkästään tuijotus, kova sana tai muut pehmeät metodit riitä.. jos joku niin amstaffin (ainakin uroksen) kohdalla väittää, niin vaikea on uskoa..
Tästä riittäisi mahdottomasti juttua ja kokemuksia jos minkälaisista tilanteista, mutta taitaa jo tämäkin teksti olla kokonaisuutena sen verran sekainen, että parempi laittaa läppäri kiinni ja lähteä pojan kanssa iltalenkille..