V
vieras
Vieras
Tatu Vanhanen kriitikoille: Älykkyys merkittävin syy kehityseroille
7.7.2010 10:37
A A Mikko Välimaa
Kirjoittaja on HS.fi:n toimittaja.
Sähköposti Mikko Välimaa
Helsingin Sanomat
SARI GUSTAFSSON / Lehtikuva
Tatu Vanhanen on julkaisemassa uutta teosta kollegansa Richard Lynnin kanssa.
Kansakuntien älykkyyden ja globaalit kehityserot yhdistävästä teoretisoinnistaan kovan kritiikin kohteeksi joutunut emeritusprofessori Tatu Vanhanen jatkaa aiheesta käytävää keskustelua uudessa Politiikka-lehdessä.
Artikkelissaan Vanhanen vastaa saamaansa arvosteluun ja pyrkii täydentämään ja selventämään teesejään.
Artikkelin keskeinen väite on edelleen, että erot kansakuntien älykkyydessä ovat merkittävin syy globaaleille kehityseroille.
Kirjoitukseen sisältyvän regressioanalyysin mukaan kansallinen ÄO selittää kaksi kolmannesta kehityserojen vaihtelusta.
Lisähuomiona Vanhanen kirjoittaa, että älykkyyden ohella eroja selittää monissa maissa muun muassa demokratian ja markkinatalouden aste.
Esimerkkinä näiden positiivisesta vaikutuksesta hän nostaa esille 31 maata. Joukossa ovat muun muassa monet öljyntuottajamaat kuten Arabiemiirikunnat, useat turismista hyötyneet maat, kehittyneet taloudet kuten Alankomaat ja Yhdysvallat sekä Pohjoismaat kuten Suomi ja Ruotsi.
Demokratian ja markkinatalouden kehittymättömyys puolestaan alentaa Vanhasen mukaan 28 maan kehitysastetta. Tällaisista maista hän mainitsee muun muassa nykyiset ja aiemmat sosialistimaat mukaan lukien Kiinan.
Negatiivisesti maiden kehittymiseen ovat Vanhasen mukaan vaikuttaneet myös sisällissodat ja etninen väkivalta, jotka laskevat muun muassa Irakin ja Afganistanin sijoitusta.
Vanhasen arvostelijat ovat huomauttaneet, että esimerkiksi bruttokansantuotteen eroja selitettäessä monet tekijät - kuten lukutaito, koulutus, elinikä, korruptio tai demokratian aste - ovat älykkyyden lailla yhtä päteviä selittäviä tekijöitä.
Vanhasen vastaus kriitikoille kuuluu, että muut tekijät ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia älykkyydestä. Älykkyys taas on hänen mukaansa selittävistä tekijöistä vähiten riippuvainen muista.
Vanhanen arvelee, että tieteentekijöiden on ollut vaikea hyväksyä hänen evolutiivisia teesejään ideologisista syistä.
Hän kummeksuu artikkelissaan, miksi älykkyyden ajatellaan pysyneen muuttumattomana, kun samaan aikaan tunnustetaan, että evoluutio on vaikuttanut moniin muihin ihmislajin ominaisuuksiin, ja biologiassa geneettisen moninaisuuden on nähty olevan kasvussa.
Vanhanen kokee, että hän on joutunut kollegansa Richard Lynnin kanssa samanlaiseen paitsioon kuin Neuvostoliitossa tai kansallissosialistisessa Saksassa vallitsevan ideologian aikanaan kyseenlaistaneet tieteentekijät.
Politiikka-lehden päätoimittaja Petri Koikkalainen sanoo, että Vanhanen oli itse aktiivinen artikkelin tarjoamisessa. Artikkeli kävi läpi normaalin arviointimenettelyn ja julkaistiin vain pienin muutoksin.
Julkaisun taustalla oli myös Vanhasen lehdessä viime vuonna saama kritiikki.
Teesiensä selventämisen ohessa Vanhanen näyttää artikkelissa myös tasoittelevan hänessä nähtyä särmikkyyttä.
"Monen lukijan voi olla vaikea hyväksyä teoriaa ja tutkimustulosta, joka osoittaa maailmanlaajuisten kehityserojen merkittävimmän syyn olevan evoluution tuottamassa ihmisten ja populaatioiden erilaisuudessa", Vanhanen kirjoittaa.
"Meidän olisi opittava ymmärtämään, että luonnon monimuotoisuuden takia joudumme jatkuvasti elämään epätäydellisessä maailmassa. (...) Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tärkeänä tehtävänä olisi selvittää, millaisia koulutukseen, yhteiskuntarakenteisiin ja poliittiseen järjestelmään liittyviä uudistuksia tarvittaisiin ihmisten elinolojen parantamiseen tietyissä maissa ja mitkä niistä olisi mahdollista käytännössä toteuttaa", hän jatkaa.
Vanhasen artikkeli pohjautuu hänen ja Lynnin 2006 julkaisemaan kirjaan IQ and Global Inequality. Kaksikko on Vanhasen mukaan julkaisemassa uutta teosta, johon Lynn on koonnut entistä laajemman aineiston.
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Tatu+Vanhanen+kriitikoille+%C3%84lykkyys+merkitt%C3%A4vin+syy+kehityseroille/1135258422495
7.7.2010 10:37
A A Mikko Välimaa
Kirjoittaja on HS.fi:n toimittaja.
Sähköposti Mikko Välimaa
Helsingin Sanomat
SARI GUSTAFSSON / Lehtikuva
Tatu Vanhanen on julkaisemassa uutta teosta kollegansa Richard Lynnin kanssa.
Kansakuntien älykkyyden ja globaalit kehityserot yhdistävästä teoretisoinnistaan kovan kritiikin kohteeksi joutunut emeritusprofessori Tatu Vanhanen jatkaa aiheesta käytävää keskustelua uudessa Politiikka-lehdessä.
Artikkelissaan Vanhanen vastaa saamaansa arvosteluun ja pyrkii täydentämään ja selventämään teesejään.
Artikkelin keskeinen väite on edelleen, että erot kansakuntien älykkyydessä ovat merkittävin syy globaaleille kehityseroille.
Kirjoitukseen sisältyvän regressioanalyysin mukaan kansallinen ÄO selittää kaksi kolmannesta kehityserojen vaihtelusta.
Lisähuomiona Vanhanen kirjoittaa, että älykkyyden ohella eroja selittää monissa maissa muun muassa demokratian ja markkinatalouden aste.
Esimerkkinä näiden positiivisesta vaikutuksesta hän nostaa esille 31 maata. Joukossa ovat muun muassa monet öljyntuottajamaat kuten Arabiemiirikunnat, useat turismista hyötyneet maat, kehittyneet taloudet kuten Alankomaat ja Yhdysvallat sekä Pohjoismaat kuten Suomi ja Ruotsi.
Demokratian ja markkinatalouden kehittymättömyys puolestaan alentaa Vanhasen mukaan 28 maan kehitysastetta. Tällaisista maista hän mainitsee muun muassa nykyiset ja aiemmat sosialistimaat mukaan lukien Kiinan.
Negatiivisesti maiden kehittymiseen ovat Vanhasen mukaan vaikuttaneet myös sisällissodat ja etninen väkivalta, jotka laskevat muun muassa Irakin ja Afganistanin sijoitusta.
Vanhasen arvostelijat ovat huomauttaneet, että esimerkiksi bruttokansantuotteen eroja selitettäessä monet tekijät - kuten lukutaito, koulutus, elinikä, korruptio tai demokratian aste - ovat älykkyyden lailla yhtä päteviä selittäviä tekijöitä.
Vanhasen vastaus kriitikoille kuuluu, että muut tekijät ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia älykkyydestä. Älykkyys taas on hänen mukaansa selittävistä tekijöistä vähiten riippuvainen muista.
Vanhanen arvelee, että tieteentekijöiden on ollut vaikea hyväksyä hänen evolutiivisia teesejään ideologisista syistä.
Hän kummeksuu artikkelissaan, miksi älykkyyden ajatellaan pysyneen muuttumattomana, kun samaan aikaan tunnustetaan, että evoluutio on vaikuttanut moniin muihin ihmislajin ominaisuuksiin, ja biologiassa geneettisen moninaisuuden on nähty olevan kasvussa.
Vanhanen kokee, että hän on joutunut kollegansa Richard Lynnin kanssa samanlaiseen paitsioon kuin Neuvostoliitossa tai kansallissosialistisessa Saksassa vallitsevan ideologian aikanaan kyseenlaistaneet tieteentekijät.
Politiikka-lehden päätoimittaja Petri Koikkalainen sanoo, että Vanhanen oli itse aktiivinen artikkelin tarjoamisessa. Artikkeli kävi läpi normaalin arviointimenettelyn ja julkaistiin vain pienin muutoksin.
Julkaisun taustalla oli myös Vanhasen lehdessä viime vuonna saama kritiikki.
Teesiensä selventämisen ohessa Vanhanen näyttää artikkelissa myös tasoittelevan hänessä nähtyä särmikkyyttä.
"Monen lukijan voi olla vaikea hyväksyä teoriaa ja tutkimustulosta, joka osoittaa maailmanlaajuisten kehityserojen merkittävimmän syyn olevan evoluution tuottamassa ihmisten ja populaatioiden erilaisuudessa", Vanhanen kirjoittaa.
"Meidän olisi opittava ymmärtämään, että luonnon monimuotoisuuden takia joudumme jatkuvasti elämään epätäydellisessä maailmassa. (...) Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tärkeänä tehtävänä olisi selvittää, millaisia koulutukseen, yhteiskuntarakenteisiin ja poliittiseen järjestelmään liittyviä uudistuksia tarvittaisiin ihmisten elinolojen parantamiseen tietyissä maissa ja mitkä niistä olisi mahdollista käytännössä toteuttaa", hän jatkaa.
Vanhasen artikkeli pohjautuu hänen ja Lynnin 2006 julkaisemaan kirjaan IQ and Global Inequality. Kaksikko on Vanhasen mukaan julkaisemassa uutta teosta, johon Lynn on koonnut entistä laajemman aineiston.
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Tatu+Vanhanen+kriitikoille+%C3%84lykkyys+merkitt%C3%A4vin+syy+kehityseroille/1135258422495