Heissan!
Mukavaa oli lueskella kuulumisianne. Jopa on pikkuiset vauvat oppineet viime aikoina paljon uusia juttuja =) Ihan huikeeta, että ryömitään, konttaillaan, noustaan pystyyn! Täällä typykkä on oppinut mahallaan pyörimään akselinsa ympäri ja välillä työntää itteensä taaksepäin mahallaan. Ryömimistä ei vielä oo hoksannut ja konttausasentoon laittaminen vain ihmetyttää. Hiljalleen alkaa hoksata ilman tukea istumisetn, mutta helposti vielä kempsahtaa nurin. Pomppiminen on pimusta tosi hauskaa, ja itte saa samalla hyvän hauisjumpan :kieh: Hienomotoriikka sen sijaan tuntuu kehittyvän mainiosti, nyt pimu nappailee ruokapalasia välillä pinsettiotteella.
Hiukset, joo täälläkin on pitänyt leikata otsahiuksia jo pariin otteeseen, kun tulevat silmille. Muita hiuksia emme vielä leikkaa, kun miehellä on ajatus, ettei hiuksia leikata ennen kahta ikävuotta, kun häneltäkään ei aikoinaan oo leikattu. Hauska perinne. Ponnarille yltävät hiukset hienosti.
Sikapiikistä, en oo vielä miettinyt, otetaanko pimulle. Pitää nyt kuulostella, mikä on tää kohujuttu ja mitä johtopäätöksiä siitä pitäis tehä. Kausi-influenssarokotteestakaan en tiiä, harkitaanharkitaan. Pimu on kyllä ollu ihmeellisen terve, on säästytty nuhilta ja muilta lentsuilta (koputan puuta). Ittelläni just yrittää lentsu tulla, pää on ihan tukossa.
Kauniskuu, ihana tuo adhd-kommentti... miekin aina heittelen typykälle kommenttia, että mitä äidin pikku-adhd
Aina pitäis olla jotain säpinää, paikallaanolo on ihan tuskaa ja kotona tylsää. Mutkun en aina jaksais olla ympäri kyliä kuleksimassa taikka kyläreissuilla. Yhtenä päivänä käppäiltiin lähiseuduilla neljään otteeseen, välillä vaunuissa ja välillä kantoliinassa, joten minnuu rupes jo hävettämään, että mitähän noi naapuritkin aattelee, kun jatkuvaan kuleksivat ympäriinsä... Oon nyt pimulle koittanut opettaa kärsivällisyyttä, esim. ruokailun päätteeksi pakkoistutan häntä syöttötuolissa ja siivoilen keittiötä.
Jokeltelua, semmoista mämämä ja päpäpä ja vauvau -juttua tulee. Ja häh. Pari päivää sitten pimu oppi pyörittämään päätään, hassu. Eilen hän nukkui autossa ja meinasin revetä vieressä nauruun, kun kesken unien pimu havahtui ja kokeili, vieläkö osaa pyörittää päätään, ja jatkoi sit uniaan :heart:
Hampaat, ei vielä ainokaistakaan! Säälittää jo tuo lapsiparka, kun ikeniä on pitänyt hangata jo kuukausikaupalla ja hän järsii kaikkea, mitä käsiinsä saa, mutta hampaat ei vain puhkea. Toinen on ihan tuskissaan :/ Parina iltana oomme antaneet supon, kun päivällä on tuntunut kivistävän niin kovasti, jotta etes yöllä saa levättyä.
Kuumetta, varmasti on ollut ihanaa päästä miehen kanssa kaksin konserttiin! Mukavaa, että vauva oli pärjännyt hyvin kummitätinsä kanssa. Mutta harmi, jotta unet sitten huonot. Joo kovin samansuuntaisia ajatuksia tosiaan kotona vauvan kanssa olemisesta ja miehen roolista. Kun nyt jään hoitovapaalle ja tuloni on sit mitättömät, niin aattelen, että lapsenhoito on nyt minun työtäni ja mies tuo rahaa kotiin omasta työstään. Illalla oome sit molemmat tavallaan vapaalla työstämme ja lapsenhoito tapahtuu vähän tilanteen mukaan. Elikkä en todellakaan voi heittää pimua miehen syliin, kun hän tulee töistä ja lähtee itte huitelemaan omille menoilleni sillä verukkeella, että oon jo ollut päivän pimun kanssa, vaan hiukkasen sovitellaan, mitä menoja tai puuhia kummallakin iltaisin ois ja lapsenhoitovastuu sit jakautuu sen mukaisesti. Menipä tää jaaritteluksi, toivottavasti pointti löytyi...
Täällä pimun
nukkuminen sujuu yleisesti ottaen hyvin. Iltarutiinien eli puuron, kylvyn, hammasharjailun, tissittelyn ja tuutulaulun jälkeen nostan pimun omaan sänkyynsä ja jään itte vierelle selin lueskelemaan taskulampun valossa. Joskus hän nukahtaa salamana tai höpöttelee vähän aikaa, mutta toisinaan alkaa hirmuinen melskaaminen ja pyöriminen taikka itkeskely. Yleensä kuitenkin rauhoittuu ajan kuluessa, kun hyräilen tuutulaulua. Taputtelua taikka silittelyä en oo enää tehnyt nukuttamisvaiheessa. Nukahettuaan typykkä nukkuu melkoisen sikeästi, ei häntä haittaa puhe taikka astioitten kolina. Yleensä sit herää noin kuuen tunnin nukkumisen jälkeen, jolloinka annan tissiä, ja sit nukkuu 2-3 tuntia, ja jälleen tissiä. Sit vielä torkutaan hiukkasen ja heräillään puol yheksän - puol kymmenen välillä. On kyllä tosi hyvä, että typykkä nukkuu aamuisin noinkin kauan, niin viikonloppuisinkaan ei tarttee jommankumman nousta hänen kanssaan älyttömän aikaisin. Niin, ja meillä edelleen typykkä nukkuu samassa huoneessa meiän kanssa, omassa sängyssään. Just eilen juteltiin, että kyllä hän siinä saa edelleen nukkua, ei mitään kiirettä siirtää omaan huoneeseen.
Pantsu, ootko sitä "mummovoidetta" käyttänyt, onko siitä ollut apua?
Olikos vielä keskusteluissa muuta esillä. Niin
lastenhoitoavusta, minun vanhemmat asuu noin 40 km päässä ja heistä on paljon apua, kun ovat eläkkeellä. Vähintään kerran viikossa kyläilevät meillä päivän ajan taikka sit mie meen pimun kanssa päiväksi heille. Appivanhemmat on parinsadan kilometrin päässä, käyvät meillä olemassa viikonloppuja muutaman viikon välein taikka me mennään heille. Osa kummeista on lähistöllä, mutta emme oo oikeen osanneet pyytää heitä hoitajiksi. Aattelen, että kunhan mennään tästä vauvavaiheesta ohi, niin sitten on mukavampi viiä pimua hoitoon ja yökyläilyille. Pariin kertaan oomme hyödyntäneet MLL:n lastenhoitajaa.
Lupsakkaa viikon alkua kaikille!
Anselmiina ja pörrötukka reilut 8 kk