I
In lööv :)
Vieras
Pakko kysyä teiltä viisaammilta mielipidettä; juttu on pitkä, malttia. 
Eli pyysin kaverikseni facebookissa vanhaa kaveria. Seurustelin hänen kaverinsa kanssa pentuna noin kymmenen vuotta sitten, meillä ei ole siis ollut keskenämme aiemmin sutinaa.
Olemme kulkeneet samassa kaveriporukassa ja olen tiennyt miehen olevan "outo"; tosi ujo ja hiljainen. Seuraili aina illanvietoissakin keskusteluja hiljaa vieressä "kyräillen" ja sain hänestä hieman pimpan perässä juoksijan kuvan... Eikä tähän mieheen koskaan saanut mitään "otetta", jäi silloin minulle melko etäiseksi kaveriksi..
No, nyt kaveripyyntöni jälkeen kyseli kuulumisiani ja ehdotti kahvittelua luonani. En tiennyt millä mielin alunperin halusi tulla, mutta keitin hänelle kahvit viime keskiviikkona ja vaihdoimme kuulumisia. Puhuimme jopa seuraavan lauantain näkemisistä, kun mulla oli tulossa illanistujaiset.
Jo samana iltana hän soitteli poikien saunaillasta ja puheli kaikkea kivaa; mm. alanko tyttökaveriksi (vitsaillen..) ja muuta kevyttä "lirkuttelua". Olisi halunnut tulla meille, mutta sanoin että voin ottaa vastaan vain selvinpäin silloin kun lapseni on kotona. Yritin soittaa hänelle myöhemmin juttujemme jäädessä hieman kesken, mutta mies ei enää vastannut.
Seuraavana lauantaina lähetin hänelle illanistujaisistani viestin, jossa kysyin olisiko vuoroni vongata miehen viereen kun itse otan siideriä. Hän soitti, eikä ollut silloin ottanut mitään. Puhelimme mukavia ja sovimme näkevämme illalla kaupungissa. Ja niin me näimmekin; olimme soitelleet puolin ja toisin pitkin iltaa.
Hänen kaverinsa kyseli minun nähdessään olenko se tyttö mistä mies on puhunut monta päivää, kehuivat häntä hyväksi mieheksi jne. Me lähdimme miehen kanssa mun luo sitten yöllä ja panimme. Mitään erityistä hekumaa se ei ollut, mutta liekö mitkään "kännipanot" koskaan. Mies kehui ja puhui ihania, kuinka tuoksunkin hyvälle, jne. Mutta epäili onko mulla vielä sutinat exän kanssa kesken.. Niin ei tosiaankaan oo..
Seuraavana aamuna kyseli kautta rantain olenko vielä niin ihastunut kuin edellisenä iltana... Pussaili ennen lähtöään ja soitti vielä ollessaan kotona. Puhuttiin että ois mahdollisesti illalla tulossa meille. Mutta eipä vastannutkaan enää viestiini illalla...
Seuraavana päivänä kirjoiteltiin jotain facebookissa, kysyin haluaako vielä tulla käymään ja kirjoitti että vois tullakin ja ollaan yhteydessä..
Soitti mulle sitten tiistaina että on mökillä ja olen ihana ja mukava tyttö. Mutta hän ei oikein osaa seurustella. Puhuttiin taas että tulis meille joku päivä.
Hän on monia kertoja toitottanut kuinka ujo on selvinpäin ja kuinka häntä jännittää. Sanoi olleensa myös aivan paniikissa tullessaan mun luo ekaa kertaa.
Eilen sitten rohkaistuin ja soitin hänelle; vaihdettiin taas kuulumiset ja hän kyseli mitä olen touhuillut ja mitä aion tehdä illalla. Kysyinkin että haluaisiko tulla käymään. Hän sanoi ilmoittavansa jaksaako lähteä illalla mihinkään. Mutta eipä kaverista kuulunut sitten mitään.
Nyt mä oon ihan pihalla, enkä kyllä aio ottaa mieheen itse enää yhteyttä. Mutta mitä ihmettä tää on? Toisaalta häntä näyttää kiinnostavan, toisaalta ei.
Onko mies teidän mielestänne vain pimpan perässä, ahdistaako häntä liian tiivis yhteydenpito vai eikö häntä vain oikeasti kiinnosta eikä sano sitä suoraan?
Toisaalta hän itse antaa ymmärtää että on ihastunut, mut sit kun mä yritän niin vetäytyy. Voiko aikuinen mies olla niin onneton että jännittää oikeasti?
Mä kyllä tiedän että miehet lirkuttelee paljon turhaankin, mutta tällä on jutut ollu erilaisia. Siis ei pelkkää pintapuolista piparin kiilto silmissä, you know. Ja kyseli tosiaan sen yhteisen yön jälkeenkin tykkäänkö vielä ja miltä hän tuntui jne.
Nyt, kun annan hänelle tilaa ja aikaa, kuulenko hänestä enää? Vai mietinkö mä vaan aivan liikoja?
Eli pyysin kaverikseni facebookissa vanhaa kaveria. Seurustelin hänen kaverinsa kanssa pentuna noin kymmenen vuotta sitten, meillä ei ole siis ollut keskenämme aiemmin sutinaa.
Olemme kulkeneet samassa kaveriporukassa ja olen tiennyt miehen olevan "outo"; tosi ujo ja hiljainen. Seuraili aina illanvietoissakin keskusteluja hiljaa vieressä "kyräillen" ja sain hänestä hieman pimpan perässä juoksijan kuvan... Eikä tähän mieheen koskaan saanut mitään "otetta", jäi silloin minulle melko etäiseksi kaveriksi..
No, nyt kaveripyyntöni jälkeen kyseli kuulumisiani ja ehdotti kahvittelua luonani. En tiennyt millä mielin alunperin halusi tulla, mutta keitin hänelle kahvit viime keskiviikkona ja vaihdoimme kuulumisia. Puhuimme jopa seuraavan lauantain näkemisistä, kun mulla oli tulossa illanistujaiset.
Jo samana iltana hän soitteli poikien saunaillasta ja puheli kaikkea kivaa; mm. alanko tyttökaveriksi (vitsaillen..) ja muuta kevyttä "lirkuttelua". Olisi halunnut tulla meille, mutta sanoin että voin ottaa vastaan vain selvinpäin silloin kun lapseni on kotona. Yritin soittaa hänelle myöhemmin juttujemme jäädessä hieman kesken, mutta mies ei enää vastannut.
Seuraavana lauantaina lähetin hänelle illanistujaisistani viestin, jossa kysyin olisiko vuoroni vongata miehen viereen kun itse otan siideriä. Hän soitti, eikä ollut silloin ottanut mitään. Puhelimme mukavia ja sovimme näkevämme illalla kaupungissa. Ja niin me näimmekin; olimme soitelleet puolin ja toisin pitkin iltaa.
Hänen kaverinsa kyseli minun nähdessään olenko se tyttö mistä mies on puhunut monta päivää, kehuivat häntä hyväksi mieheksi jne. Me lähdimme miehen kanssa mun luo sitten yöllä ja panimme. Mitään erityistä hekumaa se ei ollut, mutta liekö mitkään "kännipanot" koskaan. Mies kehui ja puhui ihania, kuinka tuoksunkin hyvälle, jne. Mutta epäili onko mulla vielä sutinat exän kanssa kesken.. Niin ei tosiaankaan oo..
Seuraavana aamuna kyseli kautta rantain olenko vielä niin ihastunut kuin edellisenä iltana... Pussaili ennen lähtöään ja soitti vielä ollessaan kotona. Puhuttiin että ois mahdollisesti illalla tulossa meille. Mutta eipä vastannutkaan enää viestiini illalla...
Seuraavana päivänä kirjoiteltiin jotain facebookissa, kysyin haluaako vielä tulla käymään ja kirjoitti että vois tullakin ja ollaan yhteydessä..
Soitti mulle sitten tiistaina että on mökillä ja olen ihana ja mukava tyttö. Mutta hän ei oikein osaa seurustella. Puhuttiin taas että tulis meille joku päivä.
Hän on monia kertoja toitottanut kuinka ujo on selvinpäin ja kuinka häntä jännittää. Sanoi olleensa myös aivan paniikissa tullessaan mun luo ekaa kertaa.
Eilen sitten rohkaistuin ja soitin hänelle; vaihdettiin taas kuulumiset ja hän kyseli mitä olen touhuillut ja mitä aion tehdä illalla. Kysyinkin että haluaisiko tulla käymään. Hän sanoi ilmoittavansa jaksaako lähteä illalla mihinkään. Mutta eipä kaverista kuulunut sitten mitään.
Nyt mä oon ihan pihalla, enkä kyllä aio ottaa mieheen itse enää yhteyttä. Mutta mitä ihmettä tää on? Toisaalta häntä näyttää kiinnostavan, toisaalta ei.
Onko mies teidän mielestänne vain pimpan perässä, ahdistaako häntä liian tiivis yhteydenpito vai eikö häntä vain oikeasti kiinnosta eikä sano sitä suoraan?
Toisaalta hän itse antaa ymmärtää että on ihastunut, mut sit kun mä yritän niin vetäytyy. Voiko aikuinen mies olla niin onneton että jännittää oikeasti?
Mä kyllä tiedän että miehet lirkuttelee paljon turhaankin, mutta tällä on jutut ollu erilaisia. Siis ei pelkkää pintapuolista piparin kiilto silmissä, you know. Ja kyseli tosiaan sen yhteisen yön jälkeenkin tykkäänkö vielä ja miltä hän tuntui jne.
Nyt, kun annan hänelle tilaa ja aikaa, kuulenko hänestä enää? Vai mietinkö mä vaan aivan liikoja?
