Alkoholistien lapset?

[Alk]

En tiedä mitä haen aloitukselta, mutta haluaisin kuulla miten olette pärjänneet elämässä, miten muut perheen jäsenet? Ehkä jopa minkälaista elämä alkoholistien kanssa teillä on ollut?

 

[truu]

Vanhempien alkoholismi; minä vakavasti masentunut, sos.tilanteiden pelko, 2 itsemurha yritystä.. Veljeni 37v asuu yhä äidin ja isän nurkissa ja istuu elämäänsä netissä...
Ei voi elämää kehua..

 

["Vieras"]

Äitini on alkoholisti, isäkin ehkä vähän mutta oli reissutöissä ja vain vähän kotona.
Pitkään luulin että on ihan normaalia että vanhemmat juo monesti viikossa, käy keskellä viikkoa räkälöissä ja soittelee sieltä yksin kotona olevalle alakoululaiselle. Vaikka jotenkin silti aina häpesinkin.

Ihan hyvin oon elämässäni pärjännyt, ainakaan mun lasten ei tarvitse katsella vanhempiensa juomista. Vanhempiin välit ovat kovin huonot/etäiset. Äiti ryyppää vieläkin, jää pian eläkkeelle ja sit juo varmaan itsensä hengiltä. On kännissä äärimmäisen ilkeä ja haukkuu minua, miestäni ja lapsiani pitkin kyliä... Muuten elämässäni kaikki mallillaan mutta kyllähän näitä miettii ja murehtii. Välillä, esim. nyt äitienpäivän alla, meinaa olla vähän katkerakin olo.

 

[IhanaValo]

Ei omat vanhemmat ole, mut ukki oli kyllä melkeinpä alkkis..äitini sanonu että lapsuudensa ajan piti pelätä millon ukki suuttuu, huusi mummolle ja antoi monesti remmillä selkään lapsille.
Muistan ite kun lapsena mentiin mummolaan käymään, ukki oli useinkin kännissä, poltti piippua sisällä tai makas sohvalla telkkaa kattomassa ja käski meijän olla hiljaa.

Äitini ei aikuisena siedä ryyppäämistä, ite ei juo oikeestaan ollenkaan (joskus hörpyn likööriä tms.) mutta veljensä seuraa vissiin ukin jalanjälkiä, viina maistuu usein vaikka kärsii (sekä äitini että eno) rytmihäiriöistä, etenkin krapulassa.: /

 

[njoo]

äitini yh alkkis,juo vielläkin. voin jutella hänen kanssaan kun on selvinpäin.
mulla äitini takia mm.koulut pilalla ja heti kun täytin 18v meni luottikset.
vak masennus todettu yms pelkotiloja.
nykyään masennus voitettu olen itse äiti ja meiän perheessä ei juoda.
opinnot aijon korjata kuntoon.. tiili tiililtä uuden elämän aloittomista
onneksi olen viellä suht nuori(alle 30v) ja olen vihdoin saanut otteen elämästäni.

elämästä äitini kanssa,äiti jätti paljon yksin,hakkasi,huusi pahoinpiteli henkisesti että fyysisesti, toi myös kotiin usein vieraita miehiä ja myi itteensä viinasta. opin liikkumaan ulkona ja kodin välillä niin että tulin kotiin kun äiti oli jo sammunut niin pystyin ite tekee mm läksyt ruuan ja nukkumaan

 

[ei aina viina]

Itselläni oli narsisti isä ja sen mukaista elämä niin äidillä kuin lapsilla. Moneti mietin, olisipa edes juoppo, niin voisi ne kaikki kauheudet laittaa viinan piikkiin, jotenkin helpompaa. Hän oli ilkeä, kauhea, väkivaltainen selvinpäin.
Traumani olen jotenkin selvitellyt, karkailin paljon teininä selkäsaunaa paossa. En ihan normi ihminen le vielä vuosikymmenien jälkeenkään, huono itsetunto sun muuta.

 

[Chala]

Onhan se varmasti kaikenlaista jälkeä jättänyt. Kaikki lapset puolisoineen käyttävät alkoholia kohtuudella että ei se esimerkki meistä ilmeisesti ole tehnyt alkkiksia tai absolutisteja, eikä klassisesti kukaan ole alkoholistipuolisoakaan itselleen löytänyt.

 

["vieras"]

Omassa perheessä ei ollut alko-ongelmaa, mutta suvussa paljonkin. Joka perheessä lapset joko burnoutin partaalla olevia ylisuorittajia tai itse päihdeongelmaisia (ja mt-ongelmia). Pappani myös oli ja isäni juuri perfektionisti, ylisuorittaja, kulissien rakastaja

 

["vieras"]

En ole itse, mutta hyvä ystäväni on.

Olen usein ihmetellyt ja ystävälle sen kertonutkin, että uskomatonta miten järkevä,vastuuntuntoinen ja fiksu ihminen hänestä on tullut, vaikka ainut vanhempansa alkoholisti onkin.

Hänestä ei ainakaan traumat näy, hän ajattelee omilla aivoillaan, en näe alkoholismin mitenkään vaikuttaneen hänen käytökseensä tai ajatusmaailmaansa, hän käyttää alkoholia kohtuudella eikä hänellä ole vaikeuksia sen kanssa, kumpaankaan suuntaan.

Oikeastaan ihmettelen miten ehjä hän on, olen ehkä aikaisemmin luullut että alkoholismi AINA vaurioittaa lasta pysyvästi ja pahasti.
Tässä tapauksessa alkoholismi on tosin "lievää".

 

[demdem]

:wave: yllättävän hyvin olen pärjännyt omasta mielestäni tähän asti
Isompia ongelmia oli myös, ne ovat jättäneet omat jälkensä.

 

[hydis]

mulla alkoholisti-isä, mutta avioeron johdosta tapasin isää vain joka toinen viikko enintään melko alusta asti. Minulla suurimmat haavat ovatkin tietenkin tuosta hylkäämisestä, joka siis tapahtui minun ollessani vasta pikkuvauva.
Alkoholismin vaikutuksista muistan vain, että en pitänyt siitä että isä oli kännissä, se oli outoa, ja isän kavereita ramppasi jatkuvasti kylässä. Isä oli hyvin leppoisa kännissä, nauroi kaikelle, tosin me lapset oltiin vain sivustakatsojina asiassa. Ilotonta naurua riitti ja kaikki oli et: " hei relataan nyt vähän..."
Minulla siis pari nuorempaa puolisisarusta jotka asuivat isän kanssa. Heissä olen ollut aistivinani vaiettua traumaa ja olen miettinyt mitä kaikkea ovat joutuneet kokemaan, koska minuakin on joku isän kaveri joskus lääppinyt vaivihkaa. Toinen on selviytynyt pintapuolisesti tarkasteltuna hyvin, mutta ei onni ole ammatti ja kaunis koti. Toinen ei ole pahemmin menestynyt aika hunningolla on välillä ollut ja puolisokin on valittu vähän turhan hyvin tuoppiin mieltyneestä. Huono itsetunto ainakin molemmilla sisaruksilla muuten! Eihän noita oo isä kasvattanutkaan vaan rahalla on korvattu rakkautta.
Se juopon turtuneisuus ja itsekkyys, ei siinä lasten hyväksi pysty tekemään mitään, jos viina on vienyt.

Mulla on ollu masennusta, bulimiaa, pakkoajatuksia, erittäin huono itsetunto, ajelehtimista, pakkoajatuksia, pelkoja, katkeruutta. Mutta lähinnä siis nää on johtunut siitä avioerosta, eikä isän juomisesta.

 

["vieras"]

Isäni oli alkoholisti. Hän on kuollut alkoholismiin vuosia sitten. Lisäksi mieheni molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja.

Hienosti ollaan mieheni kanssa pärjätty elämässä. Osataan arvostaa normaalia perhe-elämää, kun sellaista ei meillä kummallakaan ole koskaan aikaisemmin ollut.

 

[Birgitte]

Isäni oli/on alkoholisti, vieläpä sitä pahinta sorttia eli hyvin aggressiivinen. Suurimmat ongelmani elämässä olivat niin monen huonon asian yhtälö, etten osaa sanoa, kuinka suuri merkitys perheväkivallalla ja isäni alkoholismilla niissä oli, mutta mitätön se merkitys ei ollut. Nyt olen töissä mielenterveyspuolella ja pärjännyt elämässä muutenkin hyvin. Koen olevani ehyt ja tasapainoinen ihminen, mutta toki arpia on ja joissain tilanteissa arvet myös näkyvät ulospäin.