alkoholistien läheiset

Mulla isä joka on täysin alkoholisoitunut. Oli pitkään minipäivärahalla joten viinaan ei ollut aivan hirveäsi rahaa mutta nyt kun tulot nousivat niin kaikkihan menee viinaan.
Asun muutamien kilometrien päästä isästä mutta usein joudun hekemaan kotiin ryyppyreissuilta. Vanhemmat erosivat kymmenisen vuotta sitten joten isä jäi kotitaloonsa asumaan ja samassa talossa asuu myös isän äiti. Se sieltä aina soitteleekin noista reissuista ja omatuntoni ei anna periksi etten huolehtisi isääni kotiin. Jos joskus jotain ytapahtuisikin jäisi asia kaivelemaan..

No mutta oon täysin väsynyt tähän tilanteeseen. Minulla kuitenkin oma perhe ja lapset vielä pieniä... Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat jaksatte???

 

Eipä kävisi mielessäkään olla läheisen juoppokuskina. Ikinä. Ihan sama, mitä sattuisi. Mulla molemmat vanhemmat alkoholisteja ja poistun paikalta siinä samassa, jos huomaan heidän olevan humalassa mun aikana. Hippulat vinkuen.

 

ei mitenkään. pesisin kädet koko tilanteesta. vielä ei oo tarvinnu, meillä isä ryyppää vain ja ainoastaan kotona ja suht "siististi" ja vähin äänin.

mut ei sulla oo mitään velvollisuutta huolehtia siitä loputtomiin.

 

Oon isän ainokainen, joten on sitä perään katsottava..Kun koko revohka oli pieniä, niin olihan se raskaampaa, mutta nyt ukki eläkkeellä ja meikä hoitaa sekä raha-asiat hänen suostumuksellaan että kaiken muunkin.

Käydään kaupassa ja meikällä on kaikki rahaliikenne hallinnassa, joten ukki saa viinansa meikän kautta ellei iske tosi suuri himo jolloin viinaahaan saa vaikkei olis killinkiäkään lompsassa...ihmeellistä kylläkin!

Loistava ukki muuten ja katsoo pesueen perään, jos jaksaa ja on selvin päin, mutta on tullut ihmisaraksi muuten eikä kotona pyöri mitään jengiä kun ei oo koskaan ennenkään ollut, mutta kun sais jotain muutakin luovan immeisen harrastamaan, mutta ei!

Monet itkut olen itkenyt ja huokaillut, mutta onneksi on tuo ukko, joka asian ymmärtää, kun omalta puolelta samanlaisia vanhempia!

Sitä joko jaksaa tai ei, mutta muista, että oma perhe on aina etusijalla jaksamisen kanssa!

 

niin, tämä onkin meidän alkoholistien läheisten suurin ongelma, me pidetään huolta alkkis vanhemmista ja taataan niille se että kannetaan huolta ja vastuuta niistä edelleen! Oikeasti välit pitäis kokonaan katkaista että ne jäisi ihan yksin..niin ne tajuaisi. Minä olen koittanutpäästä äidistäni eroon mutta selvinpäin kun se on niin sorrun taas auttaman ja antamaan kaiken anteeksi

 

Isä ei pyydä kuskiksi vaan hain omasta aloitteesta kotiin. Isällä viina senverta päässyt tuhoamaan aivoja että menee aina jalat alta...monesti onkin sammunu jossain kun haen. Ehkä teen ainoastaan mummini takia nuo hakureissut...

 

Isä ei pyydä kuskiksi vaan hain omasta aloitteesta kotiin. Isällä viina senverta päässyt tuhoamaan aivoja että menee aina jalat alta...monesti onkin sammunu jossain kun haen. Ehkä teen ainoastaan mummini takia nuo hakureissut...

sama mun isällä, kävely on tosi hankalaa välillä ja ei ajatuskaan kulje enää samallain.

 

Yritä järjestää sille apua jostain, mutta ei ole kenenkään velvollisuus pilata omaa elämäänsä sen takia että toinen ei kykene ottaan vastuuta itestään. Mun anoppi on alkoholisti ja joskus todella rasittavaa kun se soittelee ja poraa millon mitäkin ja hakee huomioo, mutta se on silti perhettä. Meidän häissä oli niin kännissä jo tullessaan että sano et me erotaan kumminkin parin vuoden päästä.

 

Yks tuttu on AA kerhossa ja on monet kerrat yrittänyt saada isää sinne. Ei lähde. oon toivonu että sillä menis sisuskalut siihen kuntoon ettei viinaa pystyisi enää juomaan. Julmaa mutta muukaan ei taida auttaa...

 

Ei tuohon auta kuin kuolema. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta niin se vaan on noin pahasti alkoholisoituneilla. Hyysäämisellä ei mitään voita, ok, isä pysyy ehkä kauemmin elossa ryypätäkseen lisää. Mutta mitä sitten? Onko se alkoholistien lasten tehtävä? Pitää vanhemmat elossa ja kunnossa viinan takia?

Ap:n mummon kannalta tietenkin ikävää, että joutuu murehtia poikaansa. Tuossa tilanteessa sanoisin mummolle, että en enää aio isää hyysätä. Piste.

 

Yks tuttu on AA kerhossa ja on monet kerrat yrittänyt saada isää sinne. Ei lähde. oon toivonu että sillä menis sisuskalut siihen kuntoon ettei viinaa pystyisi enää juomaan. Julmaa mutta muukaan ei taida auttaa...

kuule ..ne juo silti, mun ystävä sai haimatulehduksen ja juominen piti lopettaa kokonaan. oli ehkä 3viikkoa juomatta..ja sama jatkui :|

 

Olen lakannut vaivaamasta päätäni.

 

Välit pistetty poikki niin hyvin jaksaa.

 

joo ei ketään saa pakotettua oleen juomatta. Joko se herätys tulee tai sitten ei. Mun isän täti oli koko elämänsä ihan täysalkkis, tosi huonossa kunnossa. Ryyppäs vissiin sen takia kun ei ollut koskaan saanu omia lapsia. Sitten se päälle seittemänkymppisenä vaan päätti että tää loppuu tähän ja sano äijälleenkin että voi häipyä jos ei halua juomista lopettaa ja sit ne molemmat sen kyllä lopettikin. Että kyllä se lopettaminenkin onnistuu mutta vaan jos se lähtee itestä, ja oikeesti tuntee että se on oma ratkasu.

 

Itse olen kanssa alkoholistin läheinen mutta minun tapauksessa se alkoholisti on lasteni isä, eli mieheni. Kyllähän se niin on että ei alkoholistia kannata hyysätä, vaikka kuinka säälittäisi tai tuntuisi velvollisuudelta mutta jokainen on omastan elämästään itse vastuussa. Tuntuisi että tuossa tilanteessa kannattaisi vetäytyä ja osoittaa näin ettei sitä toimintaa hyväksy. Ja kuten joku tuossa jo sanoi, ei se joillakin lopu muutenkuin kuolemaan, kukaan ei voi pelastaa jos ei itse siitä loppua tee.