E
elämää varjossa
Vieras
Täällä yksi kolmen lapsen äiti,jonka oma äiti on ns.tuurijuoppo,eli saattaa olla pitkiä aikoja ihan normaali,kunnes repsahtaa ja korkki ei mene kiinni pitkään aikaan.Äidillä ikää 69v.,hyvä terveys muuten,mutta alkoa ottaa rankalla kädellä silloin,kun putki on meneillään.Minulla on 3 sisarta ja minä ainoa,jolla omia lapsia.Meidän tyttäret rakastavat mummua,mutta ovat häkeltyneitä,kun mummu ei pidä lupauksiaan esim.yökyläilyistä jne.Tytöillä ikää 11,8 ja 7.Vanhimmaiselle olen puhunut mummun sairaudesta ja hän tuntuu ymmärtävän,mutta ei kauheasti halua keskustella asiasta.Nytkin eletään toista viikkoa äitimummun "ryyppyputkessa"..Sinne meni lupaukset syyslomaviikon kyläilystä..Lapsiparat 
Olen samalla vihainen,katkera ja tunnen myös sääliä.Välitän äidistä,mutta suututtaa,kun hän ei ajattele,mitä me muut tässä ympärillä tunnemme.Pitkän aikaa hän olikin paremmassa kunnossa,tapasi uuden kaverinkin,mutta ei tapaile tätäkään enää,koska ei omien sanojensa mukaan ollut "tarpeeksi juoppo"..Huoh..Äiti jäi leskeksi v.2005,kun isä menehtyi syöpään.Olivat kovia juomaan yhdessäkin,muistan lapsuuden "säröt",kun oli alkoa,tappelua ym.Ja välillä kuitenkin normiarkea,mutta nämä "mustat jaksot"varjostavat siellä..En tiedä,mitä tässä pitäisi ajatella,kun taas huomaan olevani näiden ajatusten ja huolen kanssa tässä tilanteessa,että äidillä korkki ei mene kiinni.Annanko vain olla ja odotan,että selviääkö hengissä..Olen yrittänyt soittaa,ei vastaa ja laittanut tekstariakin,että ottaa yhteyttä kun on selvinnyt.Sisarusteni kanssa ollaan pohdittu tilannetta ja todettu,että ei tässä voi mitään tehdä niin kauan kuin juo.Nuorempi siskoni on itsekin alko-ongelmainen niin hänen kanssaan keskustelu ei kyllä auta mitään.Täytyy taas yrittää keskustella äidin kanssa,kun on selvänä taas,jos sitä päivää enää tulee Tämä tilanne on kyllä henkisesti raskasta,mutta tätä se nyt on.Haluaisin kuulla,millaisia tarinoita teillä on ja mitkä ovat selviytymiskeinot tässä tilanteessa.
Olen samalla vihainen,katkera ja tunnen myös sääliä.Välitän äidistä,mutta suututtaa,kun hän ei ajattele,mitä me muut tässä ympärillä tunnemme.Pitkän aikaa hän olikin paremmassa kunnossa,tapasi uuden kaverinkin,mutta ei tapaile tätäkään enää,koska ei omien sanojensa mukaan ollut "tarpeeksi juoppo"..Huoh..Äiti jäi leskeksi v.2005,kun isä menehtyi syöpään.Olivat kovia juomaan yhdessäkin,muistan lapsuuden "säröt",kun oli alkoa,tappelua ym.Ja välillä kuitenkin normiarkea,mutta nämä "mustat jaksot"varjostavat siellä..En tiedä,mitä tässä pitäisi ajatella,kun taas huomaan olevani näiden ajatusten ja huolen kanssa tässä tilanteessa,että äidillä korkki ei mene kiinni.Annanko vain olla ja odotan,että selviääkö hengissä..Olen yrittänyt soittaa,ei vastaa ja laittanut tekstariakin,että ottaa yhteyttä kun on selvinnyt.Sisarusteni kanssa ollaan pohdittu tilannetta ja todettu,että ei tässä voi mitään tehdä niin kauan kuin juo.Nuorempi siskoni on itsekin alko-ongelmainen niin hänen kanssaan keskustelu ei kyllä auta mitään.Täytyy taas yrittää keskustella äidin kanssa,kun on selvänä taas,jos sitä päivää enää tulee Tämä tilanne on kyllä henkisesti raskasta,mutta tätä se nyt on.Haluaisin kuulla,millaisia tarinoita teillä on ja mitkä ovat selviytymiskeinot tässä tilanteessa.