Olen jo monta viikkoa mielessäi hiukan pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja kuopuksen synttäreiden suhteen (täyttää 2v) ja eilen sitten suunnittelin kakkua ja pöytäkoristeita ja kutsuja ja kaikkea sellaista hiukan enemmän pitkin päivää.
Illalla puhuin siskoni kanssa puhelimessa ja hänelle kerroin kakkusuunnitelmastani jotain ja alkoi naurattaa, että minä näen enemmän vaivaa näiden lasten ihan tavallisten synttäreiden kanssa kuin äitimme rippijuhlien järkkäämisessä. Äidilläni on siis nyt teini-ikäisiä eikä hän niitä rippijuhlia ole suunnitellut sen enempää ja viime vuonnakin oli servetit ja kaikki hankkimatta, kun minä menin sinne laittamaa tarjoiluja valmiiksi kirkon aikana.
Eikä äitini ota noista jutuista mitään stressiä "jaa ei oo servettejä, no ei se kai oo niin pakollista" tai "juu ei ne veitset riitä kaikille mutta meinasin, että kyllä pelkällä haarukallakin voi syödä". Tossa kohtaa minä repisin peliverkkarini täysin.
Joo ollaan VÄHÄN eriluonteisia äitini kanssa.
Pyydän anteeksi turhaa avausta.
Illalla puhuin siskoni kanssa puhelimessa ja hänelle kerroin kakkusuunnitelmastani jotain ja alkoi naurattaa, että minä näen enemmän vaivaa näiden lasten ihan tavallisten synttäreiden kanssa kuin äitimme rippijuhlien järkkäämisessä. Äidilläni on siis nyt teini-ikäisiä eikä hän niitä rippijuhlia ole suunnitellut sen enempää ja viime vuonnakin oli servetit ja kaikki hankkimatta, kun minä menin sinne laittamaa tarjoiluja valmiiksi kirkon aikana.
Joo ollaan VÄHÄN eriluonteisia äitini kanssa.
Pyydän anteeksi turhaa avausta.