Alkiot maljalla

Hei,
Tässä kaksi IVF hoitoa takana ja kummallakin kerralla maljalle saatiin mukavasti alkioita. Alkiot taasen hyytyivät yksi toisensa jälkeen ja siirrettäessä jäi vain yksi tai kaksi alkiota siirrettäviksi. Pakkaseen ei mitään.
Joten nyt kyselisin että onkos tälläisillä eväillä kukaan onnistunut hoidoissa?
Ihmetyttää kun ne sinne maljalle hyytyy. Että niinkös ne sinne kohtuunkin hetimiten kuolee :'(

Niin ja KIITOKSET kaikille :flower: jotka tukivat minua tuolla pömppömaha ketjussa kun sitä pömpötystä ei sitten saatukkaan aikaiseksi.
oli ihana lukea viestejänne vaikka en sinne sitten jaksanutkaan vastailla...

 

Hei Inkaliini.

Mä en ole kokenein mahdollinen vastaaja mutta olen aivan salettivarma, että on monia, jotka ovat onnistuneet, vaikka ne ainoat siirrettävät olivat ne ainoat elossa olevat. Mun muistikuvien mukaan esim. IVF/ICSI tammi/helmikuun Part II - Part II pinoissa oli pari sellaista. Ehkä ainakin Raitapaitainen ja ehkä joku muukin.

Nythän tietysti on niin, että se kaikki riippuu siitä syystä, miksi niin käy. Onko teiltä otettu kromosomitestit ja vasta-ainetestit? Entä ne alkiot, jotka on selvineet siirtoon asti, ovatko ne jakautuneet "normaalisti"? Minkä päiväisiksi ne ovat jakautuneet ennen siirtoa? Joidenkin teorioiden mukaan monet alkiot lopettavat jakautumisen 3.päivän jälkeen (eli 8 soluvaihe) mutta joidenkin teorioiden mukaan taas alkion kaikkein paras paikka on kohtu heti 4 soluvaiheen jälkeen...Kun ei sinne kohtuun mitään kameroitakaan saa, niin vaikea sanoa, miten niille siellä käy. Joka tapauksessa, olen itse hämmästellyt vähän sitä, miten ihan hoitopaikasta riippuen näyttää vaihtelevan, monentenako päivänä siirto tehdään. Ulkomailla (googlen perusteella) näyttäisi olevan niin, että alkiot siirretään usein vasta blastokysti-vaiheessa, eli 5.päivänä. Suomessa taas sitä harvoin ehdotetaan, ainakaan ennen kuin monta IVF:ää on epäonnistunut...

Onko sinulla kolmas IVF tuloillaan vai mikä on tämänhetkinen fiilis - vielä jaksat vai pidätkö nyt hetken taukoa?

Halauksin,
Stella

 

Hei rakas Inkaliini!

Älä luovuta. Sun munasolut on kunnossa. Miten on siittiöiden laita? Oma mies lähetettiin just kromosomitesteihin näin alkuun Y:n mikrodeleetion tutkimista varten.

Olen yrittänyt vertaila klinikoita vimmassa ja toistaiseksi vaikuttaisi että Felicitaksella Hesassa olis parhaat tulokset. Kurkkaapa heidän sivut. Taidamme suunnata sinne itsekin vaikka konkurssi uhkaa.

Ja ainahan on luovutettu sperma mihin aion siirtyä jos ei omilla onnistu vuoden sisään. Melkoinen perhekriisihän tästä on tullut kun mies on ilmoittanut eroavansa jos teen niin. Päätin että jos on niin itsekäs ja ymmärtämätön niin joutaa mennäkin. Ironisinta on että ennen epäonnistunutta ICSIa oli ihan valmis vaikka adoptoimaan mutta nyt sit ei kelpaa kuin oma geneettinen lapsi ja mulla alkaa ikä loppua kesken.

 

Hyvä Milja! Olen sun kanssa vähän samoilla linjoilla tosta miesasiasta :hug:
Rankka päätös, mutta tosiaan, ei ne miehet kesken tästä maailmasta lopu. Meillä vika on pelkästään minussa, mutta olen päättänyt, että jos lasta ei tule niin mies vaihtuu johonkin kenellä on lapsia jo ennestään. Tosin me ei olla naimisissa, eikä muutenkaan oltu kovin kauaa yhdessä joten tästä on kai vähän helpompi lähteä jos niikseen on.

 

Helou naiset!

Kiitos Milliäinen tuesta. Perustetaanko ihan eropalsta vai siirrytäänkö yksinäinen nainen IVF:ssa palstalle

Ai että jurppii. Itse ole täysin terve, mitä nyt ikää 36. kohta 4 v yritetty lasta ja eka kerta kun mies huolestuu on kun inseminaatio peruttin sperman laadun vuoksi ja nyt saa halvauksen kun ilm sperma niin huonoa ettei alkiot elä. Siis minä kärsin nämä hoidot ja jos minussa olisi vika ottaisin riemulla lahjoitetun munasolun. Ja mies on koko ajan ollut niin sitä mieltä että adoptiokin käy. Ja nyt siis ei käy mikään. kiukuttelee ja mököttää ja piiloutuu töihin. Ymmärrän että on rankkaa ja kaikkea mutta niin on mullakin enkä tosiaan luovu mahdollisuudesta lapseen siksi että toinen osoittautuu idiootiksi. Ja erokin on niin pirun vaikeaa kun on juridisesti naimisissa. Jos tulee ero niin pitänee ekoilla treffeillä pyytää sperma analyysin tulos ja psykiatrin todistun mielenterveydestä.

nimimerki v-käyrä katossa

 

Meillä on siittiöt priimaa ja minäkin tuotan munasoluja hyvin. Yhdessä ne ei vaan toimi :'(
Miulla on taasen toisin päin et mietin jospa pitäis antaa "miehelle kenkää" vaikka rakas onkin että hänellä ois mahdollisuus lapsen tekoon. Jos se on hänelle sellainen asia joka on maailman tärkein. En tiiä, hää kyllä väittää et kaikki on hyvin näinkin.
Miljalle, siitä uudesta ja kolmannesta yrityksestä. Kyllähän myö halutaan vielä huilin jälkeen siihen ryhtyä. Mut pikku perintö on jo näihin kahteen huvennut ja nyt sitten pitäs lainalla ruveta seuraavaan yritykseen.
Ilkeiskös tässä kertoo et minä oisin taasen samoilla linjoilla teidän miesten kanssa. Miulle nääs se lapsen saanti omalla sukusoluilla ja rakkaani sukusoluilla ois se maailman tärkein juttu ja vierailla soluilla tai adoptio taasen aivan pois suljettu. Vaikka ex-luovuttaja olenkin.
Jotenkin se on vaan se mitä meistä syntyis se tärkeä pointti

Niin ja Felicitaksen asiakkaita ollaan jo...mut Lpr, sekin jo tarpeeksi kaukana kodista, huh...et on kyllä tunne et parhaassa paikassa yrittetään

 

Muakin kiinnostaa, mistä voisi tollainen johtua. Mulle kävi inkaliini ihan samalla tavalla ekassa IVF:ssä ja nyt toinen käynnissä. Vielä on siis pieni toivonpilkahdus, että olisi vaan sattumaa. Mutta huolestuttaa.

Miehellä on tutkimuksissa ollut tosi hyvät siittiöt, mutta vähän viskositeettiä. Miehellä on jo yksi lapsi..
Mulla kans munasoluja ihan ok verran. Mutta yhdessä niistä tuli huonolaatuisia alkioita ja viimeksi vaan yksi oli siirrettäväkelpoinen. Voikohan olla että siis niissä siittiöissä olisi kuitenkin jotain häikkää? Vai munasoluissa vai missä???? äh. tää on niin rasittavaa.

 

Meillä myös eka ICSI takanapäin helmikuulta. Ollaan julkisella puolella hoidossa. Minä 34 ja mies 39. Miehellä vikaa siittiöissä, niitä on vähän, liikkuvat huonosti ja ovat epämuotoisia. Minussa ei ole tutkimuksissa todettu mitään vikaa. Ekan hoidon tulos oli tosi pettymys, 8 kypsästä munasolusta hedelmöittyi neljä ja kaikki alkiot olivat huonolaatuisia. Kaksi alkiota siirrettiin ja kaksi meni roskiin. Nega tuloksena.
Nyt on toinen välikierto menossa ja toiveita on toiseen hoitoon tässä tämän kuun lopussa tai sitten toukokuussa. Tämä on ollut henkisesti tosi rankkaa, ei niinkään fyysisesti. Lähinnä järkytys on tullut löytää itsestään sen vauvakateuden lisäksi myös kateutta täällä netissä keskustelijoiden munasoluista, pakastettavien alkioden määrästä ja laadusta.
Ekan hoidon epäonnistuminen voi tietenkin olla sattumaa, mutta nyt hirvittää josko seuraavassakin hoidossa käy samoin. Pelot on nyt ihan erilaiset.
Ja minäkin myönnän miettineeni miehen vaihtoa vaikka en ole vielä edes kysellyt omani suhtautumista luovutettuihin siittiöihin. Jotenkin on vaan suuri epäilys siitä, ettei asia olisi hänelle mieleinen. Ja onko se sitä oikeasti itsellekään :ashamed:

 

Hei taas kaikille,

Mystistä on tämä lisääntyminen. Joskus tosiaan on niin että molempien solut on loistavia mutta jostain syystä eivät sovi yhteen. Teillähän Inkaliini oli ainakin yksi top alkio viimeksi ellen väärin muista? Kyllä ne sit pitäis ihan ok olla yhdessäkin. Mites pitkä kasvatus ja alkionkuoren avaus? Tuotti kaivatun tuloksen yhdelle ystävälle jolle oli kaikki muu kokeiltu. Heissäkään ei ollut kummassakaan mitään vikaa vaikka vuosia hoidettiinkin mutta ei vaan onnistunut enne sitä. Sit tietty klassisesti heti ekan vauva jälkeen luomuraskaus kun ei tullu mieleen ehkäistä. Toivottu toki oli toinenkin vaavi. Voi että toivon teille kaikille ja tietty itselleni onnistumista.

Tämä on niin herkkä asia että joskus tulee kärpäsestä härkänen. Ja kun ahistaa ja aika on pahin vihollinen. Kun oiskin 20 v.

Ja Inkaliini, onnittelut, sun täytyy olla järjettömän rakastunut. B)

Me ollaan oltu yhdessä 10 v ja toki rakastamme toisiamme suuresti, mitä nyt välillä tekee mieli kuristaa koko mies, mutta haluan lapsen. Melkein kaappaan nyytin jonkun ostoskärryistä. Mulle ei ole niin tärkeää mistä ne geenit on. Etenkään jos kerta on mahdollisuus MUN omaan. Ehkä en osaa eläytyä mieheni asemaan lainkaan.

Ja lurppa- kateus, katkeruus, viha -kaikki mitä keksit- lienee tuttua meille kaikille ja ihan luonnollista. Olen jo alkanut vältellä lapsiperheitä koska en kertakaikkiaan jaksa näytellä onnellista ja selitellä ja mies ei halua että kerromme tilanteestamme. Enka kylla jaksaisi itsekään. Huomenna meille tulee miehen kaveri kolmen luomulapsensa kanssa. Kyllä on taas hymyilemistä. Ja selittämistä.

JA klinikallani sanoivat mulle että eivät ne solut ainakaan parane kun viedään elimistöstä ulos. Ja evästivät että tätä lapsi asiaa kun ei voi itse päättää.

Pohdin jo julkiselle siirtymistä mutta en kertakaikkiaan pysty odottamaan tuota puolta vuotta ja yritys.

Voi Inkaliini, miten mä saisin jonkun lääkärin kirjoittamaan itselleni tuplalääkkeet niin saisit kirjaimellisesti kelan piikkiin sinäkin...

 

...voi sinua.. ihana ajatus että saisit tupla annokset ja miulle antasit toiset :hug:
joo, kyllä minä miestäni rakastan suuresti, joskus ihan sattuu, kuten just nyt. Kävin kaverini kanssa syömässä ja siellä sattui olemaan joku perheellisten kokoontumisajot. Huh,huh...ei kestä pää millään. Korkkasin punkkupullon. Siis minä joka en edes juon alkomahoolia. Sorry, jos teksti takkuaa. Sillä jo puolet juotu nopsaan tähän tuskaan. Mieheni kiukkuaa miulle kun en pysty kertomaan mikä sattuu. En vaan jaksa selitellä.
Jotenkin tun et tää tuntuu
vaan niin kamalalta kun meille ei suotu sitä mahdollisuutta, lasta jonka kanssa syödä ulkona. Lasta, sitä omaa. Jota helliä ja pitää hyvänä. Jotenkin luotin luojaani kun kaikki muu potkii päähän. Iskä kuoli pari vuotta sitten ja äitillä on rintasyöpä...mitä vielä. jotenkin tuntuu, et eiköhän täs ois tarpeeksi.

 

Voi Inkaliini :hug: :hug: :hug:
Hitsi että mä ole vihainen Jumalalle!!!!Sulle on kerääntynyt aivan liikaa vaikeuksia ja vielä sen jälkeen kun olet itse antanut lahjoista arvokkaimman, elämän!!!
Millä ihmeen juonella mä kehitän niitä lääkkeitä sulle..nyt sunkin lapsesta on tullut mulle pakkomielle. No, onpahan vaihtelua pakkomielteissä vaikka kovin vauvavoittoisia ovatkin. Sun mies tekee ihan itse valinna pysyä sun kanssa vaikkette saisi lapsia. Ei sun tarte sitä sen takia lempata. On kuitenkin todella hienoa että teillä on toisenne. Tuollahan on se yksinäisten naisten hedelmöityspalstakin...Pariutuminen tuntuu olevan hillittömän vaikeaa myöskin..lienee verrattavissa tähän lisääntymiseen. Olette onnistuneet ekassa !!!
Toivottavasti äitisi syöpä on hallinnassa ja hän selviytyy hyvin.
Kyllä sä voit ihan selkokieleelä kertoa miehellesi että olet surullinen lapsettomuudesta ja ettei surusi johdu hänestä. Itket vaikka vähän olkapäätä vasten. Sit juot punkku pullon loppuun ja menet nukkumaan. :hug:
Ja olen ihan varma että kaikki kääntyy vielä jotenkin hyväksi teillekin.

 

Lurppa: Meilläkin saatiin yhdeksän munasolua, joista kuusi saatiin hedelmöitettyä ja yx tumpattiin mun kohtuun ja kax pakastimeen (kylläkin hyvä ja top). Mä en tiä, mitä niille kolmelle tapahtui, ilmeisesti eivät jatkaneet jakautumistaan. Kyllä mullakin on isot pelot tohon PASsiin menossa, just eilen itkeä tihrustin sitä, ettei kuitenkaan onnistu.
Mulla vaan tilanne, et miehelle käy mikä vaan ( muiden solut, adoptio ja vaikka sijaisvanhemmuus (johon minusta ei luultavasti olisi)), mutta adoptio alkaa olla meiltä poissuljettu juttu, miehen iän takia.
Inkaliini: :hug: Nyt, luettuani sun tekstiä, alan ymmärtää itseäni paljon paremmin. Mun vanhemmat on kuollu ja miehen vanhemmat on kans kuolleet. Tajusin, et mä taidan pelätä jääväni "yksin" kun ei oo sitä perhettä (siis omia lapsia). Tää asia on paljon kipeempi, kun jos niitä lapsia edes tulis normaalisti, kun kaikki "ydinihmiset" ympäriltä on poistuneet. En tiedä ymmärsikö kukaan, mitä ajan takaa, kun en oikein osaa sitä sanoiksi pukea.
Sillon kun mun äiti kuoli, toivoin sydämestäni, et mulla olis edes muksut pitämässä päätä kasassa (sillon ei vielä tiedetty, ettei saada lapsia, ainakaan luomusti).
Ja nyt toivon, et olis äiti, tai edes joku luotettava läheinen, jonka kanssa tää jakaa, siis tää lapsettomuustuska. Ja mä oon aina halunnu ison perheen (ja kaikki muut on kuollu, paitsi toi mies)

 

Milja: Kumpa joskus sais viettää päivän miehenä, ymmärtäisköhän niiden ajatus maailmaa paremmin. Mun mies välillä niin itsekäs että en tiiä mitä tekis. Viimex kun käytiin lekurissa siltä kyseltiin diabeteksen tasapainosta (se on kuin punainen vaate miehelle) minä sain kuulla sitten vastaanoton jälkeen kunniani.
Kuulemma minun vika kun olen ajan sinne varannut ja minun olisi pitänyt lääkärille sanoa ettei tänne ole tultu diabetestä hoitamaan vaan lapsettomuutta. Ja sanoi että saan syyttää sitten itteeni jos vielä kyseleevät ja mies jää hoidoista pois. Arvaa kilahdinko?

Ensinnäkin miehessä se vika on (minua ei tutkittu) ja aika paljosta mielestäni luovun kun hoitoja voitais tehdä omillakin mutta nyt hoidetaan luovutetuilla. Six etten oikeasti jaksa tuota kiukuttelua, on nää hoidot muutenkin raskaita ja sitten kun ei saa tukea vaan syyttelyä. No yks syy luovutettuihin on myös tuo diabeteksen perinnöllisyys.

Meille kuitenkin tehty 3 ivf hoitoa miehen siittiöillä niin lekuri piti luovutettuja myös ihan hyvänä mahdollisuutena.
Kysyin eilen että eikö hänestä tunnu pahalta kun lapsi ei ole biologisesti oma niin sanoi että tuntuu tietty mutta ihan omalta se tuntuis kun se mun mahassa olisi kasvanut. Luulen että miehesikin tajuaa tilanteen ja ajanmyötä sen että ihan teidän lapsihan se on eikä kenenkään vieraan...minusta itsestä tuntui ensin kamalalta ajatus luovutetuista, mutta ajan myötä olen ihan sinut sen kanssa.

Tarkoitus oli kertoa että muillakin on vaikeata miesten kans, ettet ole ainoa mut tämä taitaa olla niin sekava sepostus ettei saa tolkkua. No kummiskin kovasti onnea ja hermoja miehen pään kääntämiseen ja hoitoihin yleensä.

 

Meillä toisen ICSIn tuloksena tänään puhdas nega :'(

Munasoluja saatin 12, joista 6 oli kypsää. Näistä 3 hedelmöittyi, mutta kaksi epänormaalisti. Yhden varassa mentiin, mutta onneksi siirtoon sentään päästiin - alkio oli pirteä nelisoluinen. Laatu huomattavasti parempi kuin viimeksi, mutta valitettavasti ei onnistuttu.

Seuraava hoito olisi syksyllä, ja silloin olisi tarkoitus käyttää puoleen munasoluja luovutettuja siittiöitä. Siten selviäisi onko vika munasoluissa vai siittiöissä. Meillä näyttää olevan ongelma tuo hedelmöittyminen, ICSIlläkin onnistuu vain puolet.

Mies ei ihme kyllä ole luovutettuja soluja vastaan. Mutta jos vika onkin munasoluissa, niin sitten homma vaikeutuu huomattavasti, kun ne jonot ovat niin pitkät.

Onko muilla ollut parempi tuuri?

 

Hei!

Täälläkin yksi "alkiovammainen" ilmoittautuu. Lurppa: ollaankin jo tuttuja toiselta palstalta!

Meillä on takana jo kolme ICSI-hoitoa yksityisellä (sama hoitopaikka kuin Inkaliinilla) . Meissä on molemmissa vikaa, sekä minussa että miehessä. Miehen siittiöt ovat hitaita ja epämuotoisia on paljon, lisäksi vasta-aineita 100.%. Kuulemma nuo vasta-aineet on se suurin syy miksi luomuraskaus on lähes mahdoton. Minulla on FSH-hormoni koholla eli munasarjat saattaa olla hiipumassa ennenaikaisesti. Ikää mulla 34-v.

Ekassa hoidossa saatiin 7 munasolua ja vain yksi siirtokelpoinen alkio, tulos nega.
Toisessa hoidossa tuli 15 solua mutta jälleen vain yksi kunnon alkio ja nega.
Kolmannessa hoidossa soluja oli 11 ja niistä saatiin jopa kaksi kunnollista alkiota, ja tuloksena plussa. Rv 12 todettiin kuitenkin keskeytynyt keskenmeno (sikiö oli lakannut kehittymästä jo rv 9) ja jouduin kaavintaan.
Nyt ollaan kohta puoliin aloittelemassa neljättä yritystä.

Meillä on yleensä suurin osa soluista hedelmöittynyt, ja lähteneet jakaantumaankin, mutta parin päivän päästä alkioiden kehitys lakkaa. Nuo siirrettävät alkiot ovat olleet aina 2-3 luokkaa, yhtään "huippuyksilöä" ei ole joukkoon vielä mahtunut. Viimeisimmässä hoidossa kahdesta siirretystä alkiosta parempi oli 8-soluinen, ja siitä varmaankin raskaus lähtikin alulle. Lääkäri ei ole osannut sanoa, johtuuko alkioiden huonous siittiöistä vai munasoluista, tai kenties molemmista. Kuulemma , kuten Lurppa sanoikin, se selviäisi tosiaan vain kokeilemalla luovutettujen siittiöiden kanssa. Ja sitä meille ei nyt ainakaan toistaiseksi haluta tehdä, kun lahjasoluista on kova pula ja meillä kuitenkin raskaus on omillakin soluilla kerran alkanut.

En nyt tiedä oliko tästä kauheasti lohtua kenellekään, mutta halusin kertoa että kyllä raskauden alkaminen on kuitenkin mahdollista vähän huonommistakin tarpeista. Tosin olisi se raskaus tietenkin saanut jatkua loppuun asti... Mutta lääkäri ainakin vakuutteli mulle, että enää tuossa vaiheessa keskenmeno ei johdu alkion huonosta laadusta, vaan jostain muusta syystä. Täytyy siis vain toivoa että seuraavalla kerralla on parempi onni.

Tsemppiä kaikille toisillekin, missä vaiheessa tällä hetkellä sitten olettekin!

Mustaruusu

 

Hei mustaruusu :wave:

Meillä miehen päätökseen vaikuttaa myös se, että hänellä on kaksi kohtuullisella varmuudella periytyvää sairautta, jotka molemmat vaikeuttavat elämää enemmän tai vähemmän oireillessaan. Myös yhden hänellä käytössä olevan lääkkeen on todettu aiheuttavan siittiöihin kaikenlaisia häiriöitä, mutta valitettavasti usean kuukauden lääkkeettömyys ei tule kysymykseen. Yksityisellä klinikalla, joissa siis myös paikkakunnan julkisen puolen IVF/ICSI -hoidot ovat, on käytössä ilmeisesti tanskalainen sperma, ja siitä ei tuntunut olevan pulaa. Hinta taisi olla noin 500e kapillaari. Tyhmää vaan, ettei kela korvaa siitä mitään.
Vasta-ainetutkimus kiinnostaisi minuakin sen tulevan (?) kromosomitutkimuksen lisäksi. Onkohan mitenkä hintava otettavaksi yksityisellä? Kromosomitutkimus taisi olla 200e/hlö, tai sitten muista ihan väärin.

Meillä toivoa hippusen nostaa viime vuoden luomuplussa, joka tosin johti km 5+5. Helpompi olisi ilman hoitotaukoja, uuteen hoitoon keskittyminen nostaa aina mielialaa kummasti.

 

Ja yksi alkiovammanen vielä lisää...eka ivf tuotti rankan pettymyksen (vaikkei pitänyt ekalla kerralla vielä liikoja odottaakaan!). Mulla 21 munarakkulaa, joissa 9 kypsää ja kunnollista munasolua. Näistä 4 hedelmöittyi mutta jäivät kaikki huonolaatuisiksi (klinikan määritys 3-luokka) ja jakaantuivatkin kehnosti. Oli kuulemma munasoluissa paljon ylimääräisiä "roskia"/"roskaa" (?). Tästä analyysi että jotain häikkäänyt saattas olla tosiaan munasoluissa koska kaikki käyttäytyi niin samanlaisesti ja eikä yhtäkään parempaa alkiota syntynyt. Mitään ei pakastettu, pari tuikkastiin takas.

Samasta jutusta keskusteltiin kuin mitä Lurppa mainitsee: jos hedelmöitettäis osa munasoluista toisilla siittiöillä niin saatais selvitettyä tarkemmin missä vika. Osaatteko sanoa muita tutkimuksia joita kannattais osata pyytää - tämä vasta-ainetutkimus on jäänyt mulle vielä hämäräksi, tehdäänkö verestä ja missä vaiheessa ja mitä tutkitaan?
Mulla seuraava ivf julkisella, tutkiikohan ne siellä ko. asioita?

 

Meikku, jos yhtään tuntuu siltä, niin pyydä se vasta-ainetutkimus ennen seuraavaa hoitoa. En tiedä, voisko se vaikuttaa, mutta meille tehtiin kaksi IVF:ää tänä talvena ja kummassakin huono tulos. Multa otettiin verikokeet, joissa selvitettiin, kromosomit, vasta-aineet ja veren hyytymistekijät. Kromosomit, eli ne tärkeimmät oli onneksi ok, mutta veressä oli tumavasta-ainetta ja hyytymistekijähäikkää. Nämä voivat vaikuttaa munasolun kehitykseen ja niitä voi hoitaa. Eli nyt sitten ollaan viisaampia.

En tiedä, tutkitaanko näitä edes julkisella, mutta verestä ne otetaan. Kierron vaiheella ei ole väliä, mutta kokeet otetaan aamulla ja ennen niitä pitää olla syömättä.

 

Jep, näin aion tehdä, kiitos!