Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Karhurouvanen, post: 34348031, member: 144516"]</p><p>Noh laitetaan nyt synnytyskertomustakin :-D</p><p></p><p>Esikoinen syntyi vasta 41+5 aamulla ja silloin oli jatkuvat (mutta vain 10-15-20 min välillä) supistukset alkaneet jo 41+2 aamulla niin suhtauduin aika rennosti tämänkin raskauden synnytysaikatauluun ja olin hyvässä voinnissakin niin mentiin esikoisen kanssa mun vanhemmille rv 40+2. Tämä raskaus oli siis ns itsellinen odotus joten oltiin sovittu esikoisen hoidon ym takia että mennään lasketun ajan tienoilla sinne mun vanhemmille, esikoinen ei ole paljon missään hoidossa ollut niin halusin myös että hän on siellä mummolassa jo valmiiksi kotiutumassa yhdessä mun kanssa muutaman päivän eikä niin että esikoinen haettaisiin hoitoon silloin kun mun synnytys alkaa. Mun vanhemmat asuu noin tunnin ajomatkan päässä meidän omasta kodista. Lähdin sitten 40+4 tapaamaan yhtä tuttavaa Helsinkiin junalla ja kävelinkin siellä pari kilometria ja kaikki tuntui ihan normaalilta eikä mitään merkkejä synnytyksestä ollut.</p><p></p><p>Joskus puolilta öin menin nukkumaan mutta heti vartin päästä tuli tarve mennä pissalle (Joo-o, oli potta makkarissa ollu jo muutaman yön. Ja taas vartin päästä ja vartin päästä ja uudestaan ja uudestaan. Kului tunti pari ja koko ajan ravasin siinä potalla ja sitten koko ajan enenevissä määrin aina kun kävin sängylle makaamaan niin tuntui jotenkin oudolta vähän kuin sellanen isomman hädän paine tuli että menin taas sinne potalle. En jostain syystä sen kummemmin tajunnut ihmetellä sitä kun olihan sitä nyt pissalla ravattu muutenkin vaikkei nyt sentään vartin välein. Klo 04 sitten yhtäkkiä alkoi tuntumaan ihan oikeita supistuksia ja samalla tajusin että se pottailuhomma ja varsinkin se paineen tunne oli tietty jo synnytystä/supistuksia. Äitini kävi sattumalta vessassa siinä ja pyysin siltä varuilta Panadolin valmiiksi odottamaan että jos supistukset lisääntyy ja täytyy alkaa sairaalaan soittamaan niin ne kehoittaisi kuitenkin ekana kokeilemaan Panadolia. No supistukset tiheni ja voimistuikin nopeasti ja otin Panadolin jo puolen tunnin päästä ja odottelin reilun tunnin sen vaikutusta ja sitten 5:30 soitin sairaalaan. Sairaalasta sanoivat että tuskinpa mitään vielä mutta että tule näytille kun olet uudelleensynnyttäjä ja kerran sitä paineen tunnetta on. No halusin että esikoinen vielä vähän saa nukkua kun esikoiselle tuo nukkuminen ei ole oikein helppoa niin kärvistelin siinä vielä tovin joskin toki supistukset nyt ihan siedettäviä olivat vaikka toki kipeitä sillai ettei pystynyt puhumaan ja piti pysähtyä ja keskittyä (taistelemaan kipua vastaan koko kroppa jännittyneenä, tietenkin :-D). Kuuden jälkeen heröttelin porukat ja äitini jäi esikoisen kanssa ja isäpuoleni lähti viemään minua sairaalaan.</p><p></p><p>Esikoinen syntyi Espoon sairaalassa ja se oli ihana kokemus kaikkinensa ja muutenkin olen siellä paljon asioinut synnärillä jne ja olin jättänyt päätöksenteon synnyttämään lähdön hetkeen että menenkö Espooseen tunnin ajomatkan päähän vai Hyvinkäälle vartin päähän. Noh menin Hyvinkäälle kuten arvata saattaa. Sinne saavuttiin 6:45 ja ensin vastassa oli ihana kätilö mutta vuoron vaihduttua tuli aika ikävä, suorastaan vähän veemäinen, kätilö :-S Ei ollut yhtään sellainen ”mun tyyppinen lempeä ja rauhallinen” vaan enemmän sellanen täpäkkä ja esim kysyessäni ilokaasun käytöstä antoi mulle hyvin ylimalkaiset sanalliset ohjeet tyyliin että pitelet sitä naamalla ja hengittelet kun supistus on tulossa ja kun kysyin että voiko sitä käyttää ponnistusvaiheen aikana niin hän tiuskaisi siihen että ”No pitäähän sun nyt hengittääkin”. Ja kun pohdin että ottaako kipulääkettä ja mitä ja milloin että epiduraaliako nytkö vaiko mitä niin tiuskaisi että ”No itse sinun pitää se päätös tehdä” Jne jne. Noo aattelin että olkoon että en kaipaakaan ketään kädestä pitelijää tähän että ehkäpä tuollainen nuiva tyyppi sitten toivottavasti ainakin työnsä osaa vaikkei ihmisten kohtaaminen olekaan ihan huippuluokkaa, aattelin että en puhu sille mitään ylimääräisiä (olen oikeasti sellainen vähän rupattelija) että asiat vaan.</p><p></p><p>Olin siis synnyttämässä yksin, ihan omasta tahdostani, esikoisen synnytin myös yksin ja se oli mahtava kokemus ja nimeomaan se yksin synnyttäminen oli mulle oikea päätös, esikoisen kohdalla sitä pitkään pohdin siis (silloin oli siis ihan mieskin että ei ollut itsellinen odotus mutta mies ei ollut innokas tulemaan mukaan synnytykseen ja mulle se oli ihan ok, mielestäni mies voi päättää itse asiasta kun itsekään en koe että välttämättä miehen sinne haluaisin. Tokikaan en varmastikaan olisi kieltänyt jos mies aivan välttämättä haluaisi tulla) mutta päätös oli oikea, nautin tosi paljon että sain synnyttää ”omassa rauhassa”.</p><p></p><p>Noh myöhemmin tämä kenkku kätilö oli sitten myös ihan ystävällinen, jopa vähän yliystävällinen, koin vähän että hän vähän ehkä yritti hyvitellä aiempaa. Silloin oli siis koko Uudenmaan synnytysosastot sulussa ja heilläkin Hyvinkäällä porukkaa ylipaikoillakin että ehkä siinä oli stressiä ollut jne ja jos sitä otti päähän kun näki että tulen yksin synnyttämään että jos se ajatteli että mun kanssa pitää siellä jonkun koko ajan olla tms että ihmisiähän ne on ne kätilötkin että sinänsä ihan ymmärrystä hänellekin :-D</p><p></p><p>No mutta siis saavuttuani synnärille 6:45 katsoivat tilanteen ja totesivat kohdunsuun olevan 3 cm auki ja totesivat että tänne jäät ja eikun synnytyssaliin. Olin sitten vähän hämmentynyt että mites tämä nyt näin äkkiä näin meni että vastahan ne supistukset alkoivat. Supistuksia tuli säännöllisesti ja olivat toki kipeitä mutta eivät mitenkään sietämättömiä, mun piti vaan olla koko ajan seisaallaan ja liikkeessä että selvisin niiden kanssa. Jotenkin kieroutuneesti vähän nautinkin niistä supistuksista kuten esikoisenkin kohdalla, taidan olla vähän tärähtänyt tai sitten mun supistukset vaan ei oo niin kovia tms.</p><p></p><p>Esikoisen synnytyksessä mun suurin ongelma oli väsymys kun synnyttämään tullessa supistuksia oli tullut jo yli 2 vrk 10-15-20 min välillä enkä ollut pystynyt nukkumaan kuin vain istualtaan sohvalla torkahdellen näitä supistusten välejä. Ja silloin olin siis niin fyysisesti väsynyt etten vain kyennyt olemaan jaloilla seisten että olisin selvinnyt supistusten kanssa ja otin epiduraalin jotta saisin nukuttua ja sainkin ja muistan elävästi vieläkin sen ihanan tunteen kun epiduraali vei kaikki kivut ja sain NUKKUA 2 + 2 h. Ei se kivunlievitys mutta se NUKKUMINEN!!!! Lisäksi mulla esikoisen kohdalla avautuminen ei oikeen edistynyt kalvojen puhkaisusta huolimatta mutta epiduraali vauhditti oikeen kunnolla, 2 annosta epiduraalia peräkkäin niin oli kohdunsuu auennu 4 cm -> 10 cm niin aattelin että eipä se oo pahitteeksi ehkä nytkään :-D</p><p></p><p>Noh nyt olin valvonut vain yhden yön (toki takana jo monta vähäunista yötä) että väsymys ei ollut yhtään sitä luokkaa mitä esikoisen synnytyksessä mutta pelkäsin silti että jos synnytys kestää ja en saa nukuttua ja kivut lisääntyy niin että alan olee taas niin väsynyt etten pärjää supistusten kanssa koska olen niin väsynyt etten pysty olemaan jaloillaan.</p><p></p><p>Niin otin ”heti” epiduraalin ja sainkin sen aika nopeasti noin klo 9:00. Epiduraali vei taas kaikki kivut ja olin että ihanaa että voin nukkua mutta en sitten oikeen pystynytkään nukkumaan koska jäin kyttäämään vauvan sykkeitä kun se anturi ei oikein pysynyt paikallaan. No torkahtelin siinä kuitenkin sen noin 2,5 h mitä se epiduraali vaikutti kunnes supistukset alkoivat palamaan. Sitten kätilö tietty tarkasti tilanteen ja mitäh siis kohdunsuu oli auennut tän monen tunnin aikana vaan sentin ollen nyt 4 cm kello jotain 11:30 :-D Kätilö kysyi että haluanko lisää epiduraalia mutta en oikeen tienny onko sille tarvetta kun tuntui että vaikka supistukset palasivat epiduraalin vaikutuksen laannuttuq niin tuntui että pärjään hyvin kun olin saanut levättyä ja vähän nukuttuakin ja pystyin olemaan seisoma-asennossa. Kokeilin myös ilokaasua (esikoisen synnytyksessä kokeilin sitä mutta meinasin heittää koko maskin jorpakkoon kun tuntu lähinnä hirveeltä) ja ihan ihastuin siihen vaikka se ensin tuntui että eihän tää mitään mutta sitten alkoi tuntua että jee täähän toimii ja aloin aattelee että nyt voin ekaa kertaa elämässä ymmärtää kuinka joku voi synnyttää ”luomusti” siis ”ilman lääkkeitä” vain ilokaasun avulla. Toki tiedän että jotkut synnyttää ihan ilman ilokaasuakin :-D</p><p></p><p>Noh olin siinä sitten hengailin ja supistuksia tuli ja koventuivatkin mutta supistusten välit olo oli mainio ja lähettelin siinä jotain viestejäkin ja äidille soitin ja olin juuri aikeissa soittaa mun 90-vuotiaalle hiljattain leskeksi jääneelle isoisälle kun aloin yhtäkkiä tuntemaan ponnistamisen tarvetta. Kutsuin sitten aika nopee kätilön paikalle, se mun oma ei päässyt heti ja sanoin toiselle sitten että mut on äskettäin kyllä katottu että on 4 cm auki mutta että mua ponnistuttaa jotenkin että onko sitten joku harhatuntemus vai mikä ja se sano että pyytää sen mun oman kohta tulee ja meni varmaan 10-15 min ennen kuin se tuli ja kello oli noin 12:15 tms ja mua edelleen ponnistutti ja alko jo myövityttää, se sitten katto että kohdunsuu on 7 cm auki mutta se sano oikeen lempeesti että ”mä luulen että sä kuule kohta synnytät että tää varmaan etenee tästä nopeesti”. Se sano että ponnistele vaan mutta sillai lempeesti. Sitten siinä ”lempeesti ponnistelin” pystyasennossa että vauva laskeutui kunnes ne jossain vaiheessa sano että pitää tulla sänkyyn ja kattoivat että on 10 cm auki ja voi alkaa ponnistaa jo ihan kunnolla ja toki sitten jo ihan kunnolla ponnistuttikin. Supistukset oli taas ja edelleen aika lyhyitä eikä edes kovin tiheitä vaan parin minuutin välein tulivat ja jossain vaiheessa ne kaksi kätilöä sano että nyt ponnista kovaa ja huusin että vittu mä en pysty että auta mua ja se kätilö huus että autan autan ja niin se vauva sitten siitä syntyi, ponnistusvaihe tais olla 18 min (esikoinen oliko 23 min) ja sitä ilokaasua siinä hengittelin. Kun vauva syntyi niin oli ihmeissäni että miten tää näin nopeesti meni, tuntui että koko synnytys oli niin ”nopee” etten ihan pysynyt mukana tai kerennyt fiilistelemään sitä synnytystä ihan niin kuin olisin halunnut :-D</p><p></p><p>Tulin siis sairaalaan 6:45 ja vauva syntyi klo 13 ja supistukset oli kuitenkin alkanu sillä pottailuhommalla vaan 13 h aiemmin tai oikeastaan ne varsinaiset supistukset vasta sillon klo 04 eli 9 h aiemmin. Kun taas esikoinen syntyi pe aamuna 05 ja synnärille menin to aamu klo 07 ja supistukset oli alkanu jo ti-aamuna :-D</p><p></p><p>Ponnistusvaihetta en kokenu sillai kivuliaaksi kuten en esikoisellakaan, toki en erityisen miellyttäväksikään mutta vähän se klassinen ”iso iso hätä” ja sitten että sitä tavallaan pelkää ponnistaa kun pelkää että mitä tapahtuu/kestääkö paikat. Pari yksittäistä tikkiä tuli mutta en niitä varsinaisesti huomannutkaan, vointi oli mainio heti synnytyksen jälkeen ja pystyin liikkumaan ihan normaalisti ja tällä kertaa vauva saikin jäädä mun kanssa suoraan (esikoinen joutui lastenosastolle noin 20 min syntymästä kun kätilö alko kuuntelemaan että hengitys jotenkin rohisee ja sillä oli sitten jäänyt vähän ”kosteutta keuhkoihin” ja oli yhden vuorokauden seurannassa siellä osastolla) ja poika olikin valtavan suloinen, vähän isompi kuin siskonsa joka oli vain 46,5 cm, poika oli syntyessään 49 cm ja oli just niin ihana pikku sammakonpoikanen niinkun vastasyntyneet on <3<3<3 Tukkaa oli ja oli niin nätti <3</p><p></p><p>Yhyy se synnytys oli niin ihana ja tuntuu niin ihanalta muistaa elävästi kaikki se kun näin siitä kirjoittaa! Haluaisin ja toivon että pääsisin vielä (ainakin) kerran synnyttämään! Taidan mennä keittämään itselleni vielä oikeen iltalahvit näin synnytysfiilistelyn ja kaiken ihanan kunniaksi!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Karhurouvanen, post: 34348031, member: 144516"] Noh laitetaan nyt synnytyskertomustakin :-D Esikoinen syntyi vasta 41+5 aamulla ja silloin oli jatkuvat (mutta vain 10-15-20 min välillä) supistukset alkaneet jo 41+2 aamulla niin suhtauduin aika rennosti tämänkin raskauden synnytysaikatauluun ja olin hyvässä voinnissakin niin mentiin esikoisen kanssa mun vanhemmille rv 40+2. Tämä raskaus oli siis ns itsellinen odotus joten oltiin sovittu esikoisen hoidon ym takia että mennään lasketun ajan tienoilla sinne mun vanhemmille, esikoinen ei ole paljon missään hoidossa ollut niin halusin myös että hän on siellä mummolassa jo valmiiksi kotiutumassa yhdessä mun kanssa muutaman päivän eikä niin että esikoinen haettaisiin hoitoon silloin kun mun synnytys alkaa. Mun vanhemmat asuu noin tunnin ajomatkan päässä meidän omasta kodista. Lähdin sitten 40+4 tapaamaan yhtä tuttavaa Helsinkiin junalla ja kävelinkin siellä pari kilometria ja kaikki tuntui ihan normaalilta eikä mitään merkkejä synnytyksestä ollut. Joskus puolilta öin menin nukkumaan mutta heti vartin päästä tuli tarve mennä pissalle (Joo-o, oli potta makkarissa ollu jo muutaman yön. Ja taas vartin päästä ja vartin päästä ja uudestaan ja uudestaan. Kului tunti pari ja koko ajan ravasin siinä potalla ja sitten koko ajan enenevissä määrin aina kun kävin sängylle makaamaan niin tuntui jotenkin oudolta vähän kuin sellanen isomman hädän paine tuli että menin taas sinne potalle. En jostain syystä sen kummemmin tajunnut ihmetellä sitä kun olihan sitä nyt pissalla ravattu muutenkin vaikkei nyt sentään vartin välein. Klo 04 sitten yhtäkkiä alkoi tuntumaan ihan oikeita supistuksia ja samalla tajusin että se pottailuhomma ja varsinkin se paineen tunne oli tietty jo synnytystä/supistuksia. Äitini kävi sattumalta vessassa siinä ja pyysin siltä varuilta Panadolin valmiiksi odottamaan että jos supistukset lisääntyy ja täytyy alkaa sairaalaan soittamaan niin ne kehoittaisi kuitenkin ekana kokeilemaan Panadolia. No supistukset tiheni ja voimistuikin nopeasti ja otin Panadolin jo puolen tunnin päästä ja odottelin reilun tunnin sen vaikutusta ja sitten 5:30 soitin sairaalaan. Sairaalasta sanoivat että tuskinpa mitään vielä mutta että tule näytille kun olet uudelleensynnyttäjä ja kerran sitä paineen tunnetta on. No halusin että esikoinen vielä vähän saa nukkua kun esikoiselle tuo nukkuminen ei ole oikein helppoa niin kärvistelin siinä vielä tovin joskin toki supistukset nyt ihan siedettäviä olivat vaikka toki kipeitä sillai ettei pystynyt puhumaan ja piti pysähtyä ja keskittyä (taistelemaan kipua vastaan koko kroppa jännittyneenä, tietenkin :-D). Kuuden jälkeen heröttelin porukat ja äitini jäi esikoisen kanssa ja isäpuoleni lähti viemään minua sairaalaan. Esikoinen syntyi Espoon sairaalassa ja se oli ihana kokemus kaikkinensa ja muutenkin olen siellä paljon asioinut synnärillä jne ja olin jättänyt päätöksenteon synnyttämään lähdön hetkeen että menenkö Espooseen tunnin ajomatkan päähän vai Hyvinkäälle vartin päähän. Noh menin Hyvinkäälle kuten arvata saattaa. Sinne saavuttiin 6:45 ja ensin vastassa oli ihana kätilö mutta vuoron vaihduttua tuli aika ikävä, suorastaan vähän veemäinen, kätilö :-S Ei ollut yhtään sellainen ”mun tyyppinen lempeä ja rauhallinen” vaan enemmän sellanen täpäkkä ja esim kysyessäni ilokaasun käytöstä antoi mulle hyvin ylimalkaiset sanalliset ohjeet tyyliin että pitelet sitä naamalla ja hengittelet kun supistus on tulossa ja kun kysyin että voiko sitä käyttää ponnistusvaiheen aikana niin hän tiuskaisi siihen että ”No pitäähän sun nyt hengittääkin”. Ja kun pohdin että ottaako kipulääkettä ja mitä ja milloin että epiduraaliako nytkö vaiko mitä niin tiuskaisi että ”No itse sinun pitää se päätös tehdä” Jne jne. Noo aattelin että olkoon että en kaipaakaan ketään kädestä pitelijää tähän että ehkäpä tuollainen nuiva tyyppi sitten toivottavasti ainakin työnsä osaa vaikkei ihmisten kohtaaminen olekaan ihan huippuluokkaa, aattelin että en puhu sille mitään ylimääräisiä (olen oikeasti sellainen vähän rupattelija) että asiat vaan. Olin siis synnyttämässä yksin, ihan omasta tahdostani, esikoisen synnytin myös yksin ja se oli mahtava kokemus ja nimeomaan se yksin synnyttäminen oli mulle oikea päätös, esikoisen kohdalla sitä pitkään pohdin siis (silloin oli siis ihan mieskin että ei ollut itsellinen odotus mutta mies ei ollut innokas tulemaan mukaan synnytykseen ja mulle se oli ihan ok, mielestäni mies voi päättää itse asiasta kun itsekään en koe että välttämättä miehen sinne haluaisin. Tokikaan en varmastikaan olisi kieltänyt jos mies aivan välttämättä haluaisi tulla) mutta päätös oli oikea, nautin tosi paljon että sain synnyttää ”omassa rauhassa”. Noh myöhemmin tämä kenkku kätilö oli sitten myös ihan ystävällinen, jopa vähän yliystävällinen, koin vähän että hän vähän ehkä yritti hyvitellä aiempaa. Silloin oli siis koko Uudenmaan synnytysosastot sulussa ja heilläkin Hyvinkäällä porukkaa ylipaikoillakin että ehkä siinä oli stressiä ollut jne ja jos sitä otti päähän kun näki että tulen yksin synnyttämään että jos se ajatteli että mun kanssa pitää siellä jonkun koko ajan olla tms että ihmisiähän ne on ne kätilötkin että sinänsä ihan ymmärrystä hänellekin :-D No mutta siis saavuttuani synnärille 6:45 katsoivat tilanteen ja totesivat kohdunsuun olevan 3 cm auki ja totesivat että tänne jäät ja eikun synnytyssaliin. Olin sitten vähän hämmentynyt että mites tämä nyt näin äkkiä näin meni että vastahan ne supistukset alkoivat. Supistuksia tuli säännöllisesti ja olivat toki kipeitä mutta eivät mitenkään sietämättömiä, mun piti vaan olla koko ajan seisaallaan ja liikkeessä että selvisin niiden kanssa. Jotenkin kieroutuneesti vähän nautinkin niistä supistuksista kuten esikoisenkin kohdalla, taidan olla vähän tärähtänyt tai sitten mun supistukset vaan ei oo niin kovia tms. Esikoisen synnytyksessä mun suurin ongelma oli väsymys kun synnyttämään tullessa supistuksia oli tullut jo yli 2 vrk 10-15-20 min välillä enkä ollut pystynyt nukkumaan kuin vain istualtaan sohvalla torkahdellen näitä supistusten välejä. Ja silloin olin siis niin fyysisesti väsynyt etten vain kyennyt olemaan jaloilla seisten että olisin selvinnyt supistusten kanssa ja otin epiduraalin jotta saisin nukuttua ja sainkin ja muistan elävästi vieläkin sen ihanan tunteen kun epiduraali vei kaikki kivut ja sain NUKKUA 2 + 2 h. Ei se kivunlievitys mutta se NUKKUMINEN!!!! Lisäksi mulla esikoisen kohdalla avautuminen ei oikeen edistynyt kalvojen puhkaisusta huolimatta mutta epiduraali vauhditti oikeen kunnolla, 2 annosta epiduraalia peräkkäin niin oli kohdunsuu auennu 4 cm -> 10 cm niin aattelin että eipä se oo pahitteeksi ehkä nytkään :-D Noh nyt olin valvonut vain yhden yön (toki takana jo monta vähäunista yötä) että väsymys ei ollut yhtään sitä luokkaa mitä esikoisen synnytyksessä mutta pelkäsin silti että jos synnytys kestää ja en saa nukuttua ja kivut lisääntyy niin että alan olee taas niin väsynyt etten pärjää supistusten kanssa koska olen niin väsynyt etten pysty olemaan jaloillaan. Niin otin ”heti” epiduraalin ja sainkin sen aika nopeasti noin klo 9:00. Epiduraali vei taas kaikki kivut ja olin että ihanaa että voin nukkua mutta en sitten oikeen pystynytkään nukkumaan koska jäin kyttäämään vauvan sykkeitä kun se anturi ei oikein pysynyt paikallaan. No torkahtelin siinä kuitenkin sen noin 2,5 h mitä se epiduraali vaikutti kunnes supistukset alkoivat palamaan. Sitten kätilö tietty tarkasti tilanteen ja mitäh siis kohdunsuu oli auennut tän monen tunnin aikana vaan sentin ollen nyt 4 cm kello jotain 11:30 :-D Kätilö kysyi että haluanko lisää epiduraalia mutta en oikeen tienny onko sille tarvetta kun tuntui että vaikka supistukset palasivat epiduraalin vaikutuksen laannuttuq niin tuntui että pärjään hyvin kun olin saanut levättyä ja vähän nukuttuakin ja pystyin olemaan seisoma-asennossa. Kokeilin myös ilokaasua (esikoisen synnytyksessä kokeilin sitä mutta meinasin heittää koko maskin jorpakkoon kun tuntu lähinnä hirveeltä) ja ihan ihastuin siihen vaikka se ensin tuntui että eihän tää mitään mutta sitten alkoi tuntua että jee täähän toimii ja aloin aattelee että nyt voin ekaa kertaa elämässä ymmärtää kuinka joku voi synnyttää ”luomusti” siis ”ilman lääkkeitä” vain ilokaasun avulla. Toki tiedän että jotkut synnyttää ihan ilman ilokaasuakin :-D Noh olin siinä sitten hengailin ja supistuksia tuli ja koventuivatkin mutta supistusten välit olo oli mainio ja lähettelin siinä jotain viestejäkin ja äidille soitin ja olin juuri aikeissa soittaa mun 90-vuotiaalle hiljattain leskeksi jääneelle isoisälle kun aloin yhtäkkiä tuntemaan ponnistamisen tarvetta. Kutsuin sitten aika nopee kätilön paikalle, se mun oma ei päässyt heti ja sanoin toiselle sitten että mut on äskettäin kyllä katottu että on 4 cm auki mutta että mua ponnistuttaa jotenkin että onko sitten joku harhatuntemus vai mikä ja se sano että pyytää sen mun oman kohta tulee ja meni varmaan 10-15 min ennen kuin se tuli ja kello oli noin 12:15 tms ja mua edelleen ponnistutti ja alko jo myövityttää, se sitten katto että kohdunsuu on 7 cm auki mutta se sano oikeen lempeesti että ”mä luulen että sä kuule kohta synnytät että tää varmaan etenee tästä nopeesti”. Se sano että ponnistele vaan mutta sillai lempeesti. Sitten siinä ”lempeesti ponnistelin” pystyasennossa että vauva laskeutui kunnes ne jossain vaiheessa sano että pitää tulla sänkyyn ja kattoivat että on 10 cm auki ja voi alkaa ponnistaa jo ihan kunnolla ja toki sitten jo ihan kunnolla ponnistuttikin. Supistukset oli taas ja edelleen aika lyhyitä eikä edes kovin tiheitä vaan parin minuutin välein tulivat ja jossain vaiheessa ne kaksi kätilöä sano että nyt ponnista kovaa ja huusin että vittu mä en pysty että auta mua ja se kätilö huus että autan autan ja niin se vauva sitten siitä syntyi, ponnistusvaihe tais olla 18 min (esikoinen oliko 23 min) ja sitä ilokaasua siinä hengittelin. Kun vauva syntyi niin oli ihmeissäni että miten tää näin nopeesti meni, tuntui että koko synnytys oli niin ”nopee” etten ihan pysynyt mukana tai kerennyt fiilistelemään sitä synnytystä ihan niin kuin olisin halunnut :-D Tulin siis sairaalaan 6:45 ja vauva syntyi klo 13 ja supistukset oli kuitenkin alkanu sillä pottailuhommalla vaan 13 h aiemmin tai oikeastaan ne varsinaiset supistukset vasta sillon klo 04 eli 9 h aiemmin. Kun taas esikoinen syntyi pe aamuna 05 ja synnärille menin to aamu klo 07 ja supistukset oli alkanu jo ti-aamuna :-D Ponnistusvaihetta en kokenu sillai kivuliaaksi kuten en esikoisellakaan, toki en erityisen miellyttäväksikään mutta vähän se klassinen ”iso iso hätä” ja sitten että sitä tavallaan pelkää ponnistaa kun pelkää että mitä tapahtuu/kestääkö paikat. Pari yksittäistä tikkiä tuli mutta en niitä varsinaisesti huomannutkaan, vointi oli mainio heti synnytyksen jälkeen ja pystyin liikkumaan ihan normaalisti ja tällä kertaa vauva saikin jäädä mun kanssa suoraan (esikoinen joutui lastenosastolle noin 20 min syntymästä kun kätilö alko kuuntelemaan että hengitys jotenkin rohisee ja sillä oli sitten jäänyt vähän ”kosteutta keuhkoihin” ja oli yhden vuorokauden seurannassa siellä osastolla) ja poika olikin valtavan suloinen, vähän isompi kuin siskonsa joka oli vain 46,5 cm, poika oli syntyessään 49 cm ja oli just niin ihana pikku sammakonpoikanen niinkun vastasyntyneet on <3<3<3 Tukkaa oli ja oli niin nätti <3 Yhyy se synnytys oli niin ihana ja tuntuu niin ihanalta muistaa elävästi kaikki se kun näin siitä kirjoittaa! Haluaisin ja toivon että pääsisin vielä (ainakin) kerran synnyttämään! Taidan mennä keittämään itselleni vielä oikeen iltalahvit näin synnytysfiilistelyn ja kaiken ihanan kunniaksi! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 9 9 4
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Orpo teki epäilyttävän käsitervehdyksen!
Tänään 00:08
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
2.
"Eurooppa on energian suhteen Venäjän armoilla, tavaroissa Kiinan armoilla, syntyvyydessä Afrikan armoilla ja puolustuksessa USA:n armoilla"
Eilen 23:35
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Lebakkopariskunta karisti USAn pölyt jaloistansa, koska Donald Trump voitti pressavaalit
Eilen 22:47
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Katsoitteko illan A-talkin?
Eilen 22:41
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Hallitus nostaa jo toista kertaa alkoholinverotusta :-[
Eilen 21:14
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"Saksan puolustusvoimat on alkanut ottaa yhteyttä yritysten edustajiin saadakseen ne valmistautumaan sodan mahdollisuuteen Venäjää vastaan"
Eilen 20:49
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"Pakolaispolitiikka kiristyy: Turvapaikkaa ei jatkossa myönnetä tai se lakkautetaan, jos henkilön katsotaan olevan vaaraksi yhteiskunnalle"
Eilen 20:28
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Päivän Orpopurra: Suomi valittiin maailman helmeimmäksi maaksi
Eilen 20:00
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 10K
Aihe vapaa
2.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 828
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 776
Aihe vapaa
4.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 579
Aihe vapaa
5.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 552
Aihe vapaa
6.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 481
Aihe vapaa
7.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 479
Aihe vapaa
8.
Vasemmistolainen lehdistö paljasti Putinille Ukrainan saaneen luvan iskeä amerikkalaisohjuksilla Venäjän maaperälle
Started by vierailija
Sunnuntai klo 21:33
Luettu: 396
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Mikko Koivu: Aika puhua
Latest: Palstapesu
10 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
51 min sitten
Aihe vapaa
3.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 03:52
Aihe vapaa
4.
Hallitus nostaa jo toista kertaa alkoholinverotusta :-[
Latest: vierailija
Tänään 02:42
Aihe vapaa
5.
Orpo teki epäilyttävän käsitervehdyksen!
Latest: vierailija
Tänään 02:26
Aihe vapaa
6.
"Saksan puolustusvoimat on alkanut ottaa yhteyttä yritysten edustajiin saadakseen ne valmistautumaan sodan mahdollisuuteen Venäjää vastaan"
Latest: vierailija
Tänään 02:23
Aihe vapaa
7.
Päivän Orpopurra: Suomi valittiin maailman helmeimmäksi maaksi
Latest: vierailija
Tänään 02:21
Aihe vapaa
8.
Tyttäreni haluaa olla poika, asia huolettaa minua
Latest: vierailija
Tänään 02:19
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
