~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

No huhhuh Kiela sitä ystävän tilannetta! sentään kaikki meni lopulta hyvin! Oliko siellä kohdussa tai kohdunkaulan ympäristössä siis niin paljo kiinnikkeitä ettei sen takia ois voinu tulla alakautta, et ne ois revenny tai ei ois mahtunu?
Onhan mulla se eka tullu normaalisti, tosin sillon ei vielä endoo tainnu ollakaan.. pitää kai jättää viisaampien päätettäväks mitä tässä tehdään. Kaiketi vissiin endonkin kans kuitenkin yleensä synnytetään ihan normaalisti..?
Ja onhan sillä tosiaan vielä aikaa kääntyäkin (sulla myös Mandala, hyvin on vielä aikaa , katoin vanhasta äitiyskortista että vielä joskus alle rv30 oli ollu kans perätilassa ja näille viikoille oli merkattu "rt?" eli epävarma raivotarjonta ja vielä 35+3 oli tarjonta "?". Mutta sitten 36+2 on ollu rt ja siitä eespäin joka tarkastuksessa.

 

lullaby: sektiosta toipuminen voi olla tosi yksilöllistä. Mun synnytys eteni niin vauhdikkaasti ja supparit oli siedettäviä pallon päällä istuen, että en ottanut selkäydinpuudutuksia. No tulin kyllä kivun suhteen toisiin ajatuksiin ponnistusvaiheessa, mut sillon oli jo myöhästä Ponnistusvaihe menikin sitten imukuppien ja avosuisen tarjonnan myötä hätäsektioon, joka tehtiin yleisanestesiassa. Sain leikkauksen jälkeisenä päivänä vahvaa opiaattia kipuun (koko vatsaa jomotti, ei terävää haavakipua oikeastaan yhtään) pari kertaa, seuraava päivä meni Burana 600mg ja kolmas Paratabs 1 g ja kolmantena päivänä otin tuon parasetamolin lähinnä siksi, että ajattelin, että se kuuluu ottaa kun annetaan ja mahassa on vauvan mentävä reikä! En ollut yhtään kipeä, toki piti hieman varoen nousta ylös (sivukautta), kiertoja tehdä hitaasti ja vauvaa yritin nostella hyvin ergonomisesta. Mitään ei kielletty (toki vauvaa painavampaa ei saanut nostaa). Uskon, että toipuminen oli nopeampaa siksi, että mulla ei ollut kipupumppua (jonka kanssa on hankala liikkua ja hoitaa vauvaa), joten omin avuin sain käydä wc:ssa (joka edistää myös toipumista) ja liikkua osastolla. Ja useimmilla kavereilla, jotka ovat alatiesynnytyksen läpi käyneet (kyllä mullakin vauva oli pitkällä siellä kanavassa 1,5 tuntia..) on ihan järkyttävän kipeä ja turvonnut alapää. Toisaalta tiedän niitäkin, joilla sektioarpi on todella kipeä ja jotka ei uskalla luopua kipupumpusta moneen päivään. Tämä kirjoitus ei ole liputus sektion puolesta (haluaisin seuraavaakin kokeilla ensin alateitse), mutta siitä toipuminen voi olla helpompaakin kuin alatiesynnytys, se riippuu synnyttäjästä. Kannattaa sekin muistaa, että käännöissä ei aina tiedä napanuoran pituutta tai sijaintia, että itse ottaisin mieluummin suunnitellun sektion kuin käännön. Mutta enpä ole gynekologi enkä tunne sun tilannetta niin en ala kyllä neuvoja antamaan Juu mä täällä jo fiilisten teijän raskauksia ja ootan malttamattona tänne siirtymistä Niin ja munki mielestä tuo uus pakkaus on ihan todella outo, värit ei stemmaa yhtään yhteen, tosi poikamainen sini-vihreä-turkoosi!!

 

Tuohan se tässäkin asiassa on, että koskaan ei voi tietää miten sitten lopulta käy. Joten onkin tyhmää näin itselleen rakentaa jo ajatuskaavio valmiiksi tässä sektio vs. alatiesynnytys- aiheessa, kun en vaan voi tietää miten paranisin kummastakin. En usko hetkeäkään, että kivuton alapääkään olisi synnytyksen jälkeen, mutta mahan alueen operaatiot on olleet kyllä aika pirun kivuliaita mulle ja kokemusta toistaiseksi vasta laparoskopiasta ja punktioista. Toisaalta toinen punktio oli lähes kivuton jälkikäteen kun toinen taas kipuili kunnolla reilu viikon. Laparoskopiasta olin 2vkoa sairaslomalla loppupeleissä, se oli kyllä karmein kokemus tähän mennessä ja kolme pientä reikää vaan mahassa!

Tuosta kääntämisestäkin mietin, että jos sitä ei tarjota niin pitäisikö mennä sitä ennen vaikka yksityiselle ultraan katsomaan sen napanuoran tilanteen etukäteen niin ei jäisi sekään kummittelemaan mieleen.

Mutta tosiaan, turhahan tässä on tällaisesta asiasta vielä aiheuttaa itselleen ylimääräistä huolta kun tosiaan vielä ei ole ollenkaan kiire edes vaan itsekseen kääntymistä voidaan odotella vielä monta viikkoa. Tässä kun on viime viikkoina ollut niin vähän muuta murehdittavaa niin jotain pitää keksiä, kun sitähän tämä elämä on ollut jo hoidoista lähtien, jokaisen eri askeleen ja etapin onnistumisen murehtimista 3D ultrassakin lääkäri sanoi, että useammin ne kääntyvät kuitenkin kun tila käy ahtaaksi niin pää mahtuu paremmin alaspäin. Toivottavasti poika on fiksu kuin isänsä ja optimoi tämänkin asian

28+5

 

Jasmina, Mulla oli hcg pp14 158, ei mikään hurjan korkea ja sitä alussa stressasinkin. Sitä ei kontrolloitu enää myöhemmin.

Mä kait oon vähän omituinen, kun ottasin sektion "mieluummin" kun alatiesynnytyksen Oon saanu itelleni siitä pelon jos paikat repee ihan mahdottomasti tai vauvalle muuten käy siinä jotain. Lähipiirissä on paljon sektioon joutuneita ja itekki monissa leikkauksissa ollut niin en osaa sitä oikein jännittää, vaikka riskit on siinäkin.

Mullahan vauva on tosiaan ollut koko ajan pääalaspäin ja hikankin oon siellä tuntenu. Nyt oon pari kertaa kuitenkin tuntenu hikka tuntemuksia ihan vasemmassa kyljessä, että liekkö välillä sit on poikittain Ihan karsee aamu taas vaihteeks, joka paikkaa kolottaa ja sormet oli aamusta kunnon nakit. Tulispa mies pian kotiin, en taida pystyä noiden koirien kanssa tänään paljoo mitään tekeen..

30+2

 

Pikainen omanapa kommentti tänne.
Rakenneultrassa kaikki hyvin Tarkasti Mitattiin ja katottiin kaikki rakenteet.
Niin ja todennäköisesti poikia sieltä olisi tulossa
Nyt alkanut tuntumaan liikkeittäkin enemmän ja vahvempina

 

Oi ihanaa flow oikein tuplapojat!

Kiisuli sitten seuraavana vuorossa rakenneultrassa, vastahan sinäkin plussasit!

 

Onnea flow^ poikalupauksista! <3<3

Kai siinä kääntämisessä tutkitaan sen jälkeenkin vielä ultralla miten napanuora on asettunu? Tai ainakin kuvittelisin niin että se tehtäis samassa tilassa missä on ultrakin..

Niin, siinä sektiossa jotenkin hirvittää se ajatus mahan ja kohdun auki leikkaamisesta, ja tietysti sitä jo miettii niinkin pitkälle että jos tulis paljo jotain arpeumaa niin mites sinne sit alkio vielä kiinnittyis..
Ja olikohan jossain niin että kun luonnostaan synnytyskanavasta läpi tullessa lapsi saa jotain hyviäkin bakteereja ja vastustuskykyä, niin näitä ainakin jossain on alettu laittaa sektiossa syntyneillekin.

No, ei varmaan pitäs ressata taas näin pitkälle ja onhan tässä joitain viikkoja vielä aikaa jos ymmärtäs kääntyä omin neuvoin.

Oon kans suht hyvin ja nopeesti toipunu mahan alueen leikkauksista, laparoskopiasta ja umpisuolen poistosta, mutta myös synnytyksestä. Toki siinä paikat oli joitain päiviä kipeenä, että istuminen ja vessassakäynti oli melko tuskaa, etenkin kun tuntu tulleen joku repeemä yhteen kohtaan. Välilihan leikkaushaava parani kyl melko nopeesti. Jospa sellasia ei tulis eikä ehkä tarvis leikatakaan nyt enää kun on jo kertaalleen vänähtäny...tosin siitä nyt on jo hieman aikaa että saattaa olla palautunu vähän liiankin hyvin.

 

Onko teillä tietoo äitiys- ja vanhempainpäivärahan verotuksesta? Tuli päätös ja ihan kivasti tulee kun sain 6kk tuloilla, mut mietin tota vero asiaa. Kelan papruissa lukee että vähintään 25 prossaa lähtee mutta muistelen lukeneeni että jotkut olis hakenu pienemmän prosentin. En nyt sit tiiä miten oikeesti menee.

 

Caro joo ne jotkut idiootit on pitänyt sitä tosi hyvänä ideana, että se automaattinen prosentti pitää nostaa 20 -> 25% asti noin pienistä rahoista... Mutta mä oon kuullut, että jengi on hakenut muutosverokorttia ilmeisesti sitten vanhempainpäivärahan päätyttyä ja kotihoidontuen alettua. Tai jossain siinä välissä. Mä aion ainakin hakea ja maksan mielummin mätkyt kun palaan töihin koska mitä helvettiä maksaa neljäsosaa veroja siitä muutamasta huntista, ei kiitos ja sitä paitsi noin pienistä rahoista kun saa mätkyjä niin nekin on sitten kuitenkin tosi pienet verrattuna jos möhlit palkkatuloista mätkyt. Mä tosiaan ajattelin kärvistellä sen vanhempainrahan ainakin vielä tuolla automaatisella veroprosentilla, on kuitenkin sama kuin mun palkkatulon prosentti ja rahat ei ole niiiin älyttömän minimaaliset vielä vanhempainkaudella.

lullaby nii joo jälkikäteenhän se napanuora kannattaisi tarkistaa eikä etukäteen.
Mä oon ymmärtänyt, että parempi jos vähän repeää kuin että leikattais eppari. Kuulemma helpommin parantuu jos repeää itsekseen. Eihän ne tikit kyllä alakerrassa kummastakaan kivoja voi olla.
Ja joo kyllä mäkin kauhulla ajattelen niitä kolmannen asteen repeämiä yms. Sellainenkin kun voi olla niin monesta asiasta kiinni, että repeät pahasti. Yksi tuttava tosiaan repesi hanuriin asti ensimmäistään synnyttäessä, mitä kaikkea siitäkin voi jäädä vaivaksi ja sehän se vasta paranemisprosessi onkin...

 

Alatiesynnytyksessa on tosiaan se hyvä puoli, että lapsi saa synnytyskanavasta laajasti bakteereja, jotka muodostaa ihon ja suoliston normaalin bakteerikannan sitten heti alusta lähtien. Mutta myös imetys vaikuttaa suotuisasti suoliston bakteereihin eikä monella sektoidulla kumminkaan ole allergioita tai astmaa, että niihin vaikuttaa niin moni asia. Mut isoa joukkoa tarkastellessa toki alatiesynnytys on parempi. Mut niin on maalla asuminen, koiran omistaminen, tupakoimattomuus ja hyvät geenitkin

Ihan totta tuo mitä joku mainitse kiinnikkeistä. Itse ajattelin ihan samaa, vielä pari minuuttia ennen hätäsektiopäätöstä ajattelin, että peeveli vieköön minähän pusken sen lapsen ulos ettei tarvi sektioon mennä, ettei alkion kiinnittymisessä tuu seuraavan kohdalla ongelmaa (siis ihan oikeasti ajattelin tuota kesken ponnistamisen..)! Onneksi ne arvet yleensä paranee ihan hyvin ja on käsittääkseni harvinaista, että siitä muodostuu kuitenkaan isoa ongelmaa kiinnittymiselle. Mut kaikkee ei voi hallita ja tarjonta oli niin hankala, että sydänäänten laskun vuoksi lähettiin sitten sektiosaliin.

Mulle muuten ehdittiin tehdä epparikin imukuppiulosauttoa varten, ja voin sanoa ettei mulla ollut siitäkään mitään vaivaa synnytyksen jälkeen En huomannut sen tekemistä ollenkaan, kätilö sanoi, että nyt pistää ja pienen tuikkaisun tunsin puudutuspiikistä, mut senpä jälkeen ei tuntunut mitään. Haava parani hyvin ja nopeasti ilman ongelmia.

Muoks: napanuora katotaan myös etukäteen, koska joillakin se on poikkeuksellisen lyhyt, jopa 30 cm, ja ymmärrettävästi se saattaa venyttyä tai muuten toiminta heiketä, jos lasta käännetään ilman, että ollaan varmoja miten se siellä menee/pituutta riittää.

 

Lullaby! En muista miten niitä kiinnikeitä siellä oli, mutta ilmeisesti kai kohdunsuulla ja ymmärsin että ylempänäkin kohdussa, koska vauva vaan ei pystynyt kääntymään. Käänty ku käännettiin, mutta pyörähti heti takaisin. Oli suunniteltu sektio ja toipuminen oli helppo ja nopea. Tämäkin niin yksilöllistä.

Meiän tytön päänympärys oli 37,5 synnytyksen jälkeen! Repesin sisältä ja päältä, tikkien määrää ei kerrottu, vaikka kysyin, sanottiin parsimisen jälkeen, että on niitä siellä repeämät ei ollu syviä. Leikkaussalissa ne paikattiin ja olihan sitä kipeä pari viikkoa, mutta yllättävän nopeasti parani ja yksi kultainen neuvo on pissata niin, että käsisuihkulla lämmintä vettä suihkuttaa samalla. Muuten kirvely ilman vettä on hirveetä ja kauheeta! En jaksanut käyttää mitään renkaita istumiseen...ensin sattu, mutta se pahin kipu helpotti parissa päivässä. Kaikesta muusta toivuin nopeasti, mutta hb nousu otti monta kuukautta ja lapsi sai vatsavaivoja raudasta, niin en sitäkään sitte ottanut. 2l ehdin vuotaa ennen kursimista ja hb laski 75. Sain pari pss lisäverta, niin pysyin pystyssä.

Tuo synnytys on niin omanlaisensa kokemus jokaisella, että ei siihen oikein pysty valmistautumaan muuten ku avoimin mielin. Itsekkin lähdin vähän liian soitellen sotaan, että enhän minä lääkkeitä tarvi ja luomuna vedän....en vetänyt, ku niin moni asia muuttui matkalla! En silti pettynyt kokemukseen millään tavoin, eikä pelkoa jäänyt vaikka minäkin pelkäsin etukäteen repeämää. Kun lapsi oli syntynyt ja tunsin että vuodan koko ajan verta, kysyin kätilöltä, että kuinka pahasti repesin. Hän sanoi minulle, että älä siitä huoli. Keskity sinä sinun ihanaan tyttöösi, joka on kunnossa ja siinä rinnallasi ja kaikki on hyvin.. Me huolehdimme sinusta. Tuo lause jäi varmasti ikuisesti mieleen ja liikuttaa mieltä edelleen.

 

Mä paranin hätäsektiosta tosi nopeasti myös, ja kipupumppukin oli. Olin ehtinyt avautua 6 cm ja saada epiduraalin, mutta sydänäänet heikkeni ja muutaman asentovekslailuyrityksen jälkeen lähdettiin leikkaussaliin. Olin etukäteen henkisesti valmistautunut myös hätäsektiomahdollisuuteen, niin päätös ei järkyttänyt - vaikka mua ei ole ikinä operoitu, vieras maailma tuo sairaala.

Herättyäni nukutustokkurassa koin vilahtavan sekunnin pettymystä, etten päässyt "sankariäitien" joukkoon. Mut komennettiin ylös ja hommiin ekan yön jälkeen.

Arpi parantui hyvin, mutta kaksosraskautta ei suositeltu. Kiinnikkeitä ei ole todettu, tai ettei voisi alkio sektioarven takia kiinnittyä. Alatiesynnytykselle ei ole todettu estettä. Repeämät pelotti 7 vuotta sitten ja ehkä vähän vieläkin, mutta haluaisin mieluummin saada vauvan rinnalle heti, ja ettei tarvitsisi imettää niitä panadoleja eteenpäin.

Samaa siis sanon kuin moni muukin; on hyvä edetä avoimin mielin. Mulla auttoi, että mietin vaihtoehdot/eri skenaariot etukäteen läpi.

 

Kiva lukea teidän kertomuksia synnytyksestä, kaikki on niin positiivisesti kirjoitettu vaikka mutkia oliskin tullut matkaan <3

Meillä tietää raskaudesta molempien perheet ja lähimmät ystävät, samat jotka tiesivät hoidoistakin..he ovat myöskin ne ihmiset jotka meitä tukevat jos jotain sattuisi.

Oranssinen vuoto loppui yhtä lyhyeen kun alkoikin, onneks. Nukkunut olen tosi huonosti parina yönä, ihme pyörimistä ja hyörimistä ja sitten kun saa unen päästä kiinni, niin herääkin jo pissalle. Tänä aamuna kun heräsin, silmät tuntui niinkun ne olis jääny ulos, hetken päästä alkoikin sitten salamat ja sahanterät vilkkuun, otin panadolin ja menin sängyn päälle huilaan, onneks ne loppu lyhyeen. Mutta päätä ei särkenyt yhtään. Mulla on ollu vuosia sitten pari kertaa samanlaista ilman pääkipua..toivottavasti ne ei ala nyt toistuun raskauden myötä. Ystävä sanoi että olis aurallista migreeniä.
Muuten täällä voidaan paksusti, kauhee turvotus päällä.

 

Täällä kans vaivaa kauhea alkuraskauden turvotus, näyttää kuin olisi jo pitemmällä kuin onkaan meillä kanssa ensimmäinen sektiolla ja toivoisin alatiesynnytystä vaikka paraninkin ensimmäisestä todella nopeaa. Mut kans jouduttiin nukuttamaan sektioon kun en puutunut kunnolla ja toivoisin, että saisin vauvan heti rinnalle

 

Mun mielestä kans tosi kiva lukea eri synnytyksistä vielä tässä vaiheessa erityisesti kun aivot ei ole vielä yhtään tajunneet, että sellainenkin tapahtuma toivottavasti tässä edessä olisi nyt olen vielä 'vain raskaana'.

Tuo päänsärkykin on valitettavasti yksi raskausoire. Mutta kuten muutkin niin se voi mennä ja tulla. Mulla oli jossain vaiheessa parin viikon jakso kun särki melkein päivittäin ja tuli panadolia otettua kerran päivässä.

Mulla tuli turvotus kehiin alussa joskus rv10. Mitä tahansa laittoi suuhun niin tuntui, että maha pinkeänä turvotuksesta. Ja oma olo tuntui ihan valasmaiselta. Aloin samoihin aikoihin ottamaan mahakuvia kerran viikossa; naurattaa oikein kun katsoo niitä turvotuskuvia niin maha näyttää tämän hetken silmiin melkein ihan lättänältä ja tästähän se vielä vaan kasvaa vaan

28+6

 

Onpa tämä alku vaihe ns. "tylsää" kuvittelin että olen kokoajan oksentamassa tai johonkin aina kolottaa yms mutta nyt on vihdoin päänsärkykin lähtenyt eikä ole pariinpäivään tullutkaan. Menkka jomotukset silloin tällöin ja nännien arkuus, ei edes turvotusta onko kellään ollut että, joku mistä olet pitänyt aina ennen ei nyt maistukkaan eli ei ällötä mutta ei maistu? Olen siis makean syöjä ja nyt ei vaan yksinkertaisesti tee edes mieli. Tämähän on oikein hyvä jos jatkuu näin
Niiiin ja musta olisi kiva jos tuolla hoitoketjussa jaettiin positiivisia testejä niin täällä olisi kiva nähdä eriviikoilta masu kuvia

 

No niinpä Jasmina on kyllä tylsää, tuntuu ku ei oiskaan raskaana. Mulla taas sokerin himo on kasvanu tuntuu et kokoajan pitäs saaha herkkuja..Syön varmaan liian vähän aamupalanki tajusin syödä vasta 3 tuntia heräämisen jälkeen ja päivällisen ja lounaan välissäki oli liian monta tuntia nii sillon tuntui että oksennan ihan just. Mutta mulla tulee muutenki helposti oksetusolo jos en syö tarpeeksi usein et voiko tuotakaan nyt oireeksi laskea.. Rinnat on täyteläiset mut kipu alkaa hellittää, enää hyppiessä tai vaikka kovaa vauhtia kävellessä vähän kipeältä tuntuu ja neki menee siis heti keltarauhasesta kipeiksi et ei sekään ole ollu raskausoire.

 

Vitsit ku te ootte jo pitkällä osa! Järkytyin täs yks päivä kun katoin Mandalan rvt että oonko ihan oikeesti seurannu teitä jo yli 20 viikkoa kun tuntuu että vasta kuukauden lukenut juttuja!!

Tosta synnytyksestä, kukahan sitä sanoi että oli käynyt mielessään eri vaihtoehdot jo ennen synnytystä. Joo, suosittelen! Kun harvemmin se kuitenkaan menee ihan niin kuin on mielessään ajatellut, niin järkytykset/pettymykset ei tunnu niin pahoilta. Ite luotin henkilökuntaan ehkä vähä liikaakin kun en ollut suunnitellut mitään, en halunnut suunnitella ettei sit tuu pettymystä tai etten panikoi jos homma ei sujukaan mun ajatusten mukaan. Luotin siihen että he kertovat mitä tapahtuu ja koska ja milloin saan lääkkeitä ja millaisia. No homma meni kuitenkin niin että laitokselle päästessä kätilöt oli sitä mieltä ettei lapsi synny sinä yönä ja hups vauva oli sylis 4h myöhemmin ilman kivunlievityksiä. Ehkä mun naiivi luotto kätilöihin vaikutti kuitenkin siihen että synnytyksestä jäi erittäin hyvät muistot ja ihmiset oli ihania ja kannustavia.

Tsemppiä kaikille niin alussa oleville kuin synnytykseen valmistautuville!

 

Mäkin ennen söin aamupalan vasta töissä joku pari tuntia heräämisen jälkeen, mutta parisen viikkoa plussauksesta huomasi, että pakko pistää jotain pientä suuhun mahd pian heräämisestä tai tulee öklö olo. Ja töissä sitten piti syödä vähän lisää koska muuten tuli liian pitkä väli lounaaseen. Kyllä siihen tulee sitten rutiini kun haluaa mielellään välttää huonon olon. Kaikilla valitettavasti sekään tietty ei auta.

Ja kyllä niitä oireita ehtii vielä tulla toisaalta jos ei tule niin saa olla kyllä ainakin myöhemmin kiitollinen; täälläkin monella ollut niin hurjia pahoinvointeja, että oikein kauhistuttanut lukea!

29+0

 

Meinasin samaa sanoa kuin Mandala, että nauttikaa nyt ihmeessä jos on tylsää!!
Mulla oli rv13 asti alati paheneva huonovointisuus joka meni niin pitkälle että olin lopulta tiputuksessa. Siinä ei paljoa kuulkaa naurattanut. Että mitä oireettomampi, sen parempi! Siis oman kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ja täällähän jo sitäkin puhahtelin, et 2 viikkoa ehtikin olla ihan ok ja oireeton, sit alkoi kamalat selkä- ja liitoskivut. Siis oikeasti ovat ajoittain ihan rajoittavat kivut, et ei mitään pieniä tuikkasuja.
Että olkaapa onnellisia ja nauttikaa!

Onpa onneksi iloakin: ihanasti yhä useammin tunnen kuinka pieni tyyppi möyrii massussa. Massussa joka on muuten yhtäkkiä pullahtanut kunnolla esiin.

Ja mulla oli just sama toi makean kanssa, söin nyt viikonloppuna ekan kerran tavallista karkkia! Suklaa maistui ekan kerran vasta pari viikkoa sit, mut ei ollenkaan samoin kuin ennen. Ja tämähän on vaan plussaa!

rv17+3

 

Hikka! Olinkin sen jo unohtanut - Eskarilla oli hikka tosi usein mahassa Saa nähdä, miten tämän kanssa Sitten Eskari-mahasta kuului tosi hauskaa "kehräystä", enkä yhtään tiedä mitä se oli.

Kakkonen lienee pari kertaa kääntynyt mahassa niin, että tuntui, mutta en ihan vielä osaa olla varma.

Jasmina ja kiia-s, raskaus kyllä tosiaan pakottaa ruokailemaan tasaisin väliajoin. Ja jotkut perusjutut ei vaan maistu; mua äklötti leikkeleet, tai liharuoat ylipäätään, alkuraskaudessa. Nyt vasta taas pari viikkoa olleet listalla

Vaikkei mulla nyt sitä pahoinvointia olekaan ollut rv 7 jälkeen, niin syön n. 2-3 h välein. Välipaloina hedelmä, ananaspurkki joskus, luonnonjogurttia, rahkaa, raejuustoa... Leipä närästää vähän, mutta sen verran, ettei tee mieli syödä.

Muoks. Ai niin, sokerirasitustulokset olivat hyvät!

15+5

 

Mäkään en syönyt ennen raskautta kunnon aamupalaa, aamupäivällä vaan välipalakeksin, lounas ja päivällinen sit taas oli oikein todella isoja annoksia. Pian plussan jälkeen lisäsin ruokailuihin aamupalan ja useita välipaloja. Makeeta ei tehny yhtään mieli ainakaan kuukauteen plussan jälkeen, mikä oli vähän tylsää joulun aikaan. Ruokailujen välit ei voinu jäädä ku pariin tuntiin tai tuli heikotus, päänsärky yms. Nykyään tekee ihan normaalisti mieli kaikkea, mutta pötsi ei vaan vedä. Oon joutunu pienentämään annoskokoja ihan selkeästi. Ja mitään "herkkuja" ei uskalla syödä tai tulee kauhee turvotus ja mahakivut... Välillä jopa huomaan, et olo on tavallista parempi jos ruokailusta on kulunut useita (esim 5) tuntia. Oon nyt sit yrittäny tietoisesti syödä, ettei paino lähde laskemaan. Aika hankalaa tää on, mutta mitäpä ei pikkutyypin takia tekis.

En oo vieläkään ihan varma, että oonko tuntenu liikkeitä, mut enköhän mä ne vielä jossain vaiheessa opi tunnistamaan.

17+6

 

Palaan vielä tuohon äitiyspakkaukseen; Eskari sai 2009 (kuva täällä: http://www.minityyli.fi/aitiyspakkaus-2009/ ) pakkauksen ja se oli mun mielestä neutraali kuoseiltaan. Tosi moni juttu pääsi käyttöön, mutta toisaalta aika paljon jäi käyttämättä... Esim. se makuupussi oli vain pari kertaa käytössä, ja potkuhousut ja -puvut koin hankalaksi (nythän niiden määrää on vähennetty). Kovassa käytössä taas oli mm. kevyttoppa- ja villahaalari, kylpypyyhe, ja kynsisaksia käytetään edelleen.
Olen säästänyt Eskarilta pari pienintä vaatetta ja muuta mukavaa, mutta en äitiyspakkausta aio hänelle säästää. Eikä siis oteta toista pakkausta.

 

Totta puhutte, ei saisi valittaa että ei ole pahempia oireita tai en valita vaan ihmettelin oikeastaan kun kuvittelin tämän olevan yhtä oksentamista sitten tietysti tulee mieleen kun on näin lievät oireet että onko kaikki hyvin. Nyt tietysti kun sanoin että ei ole ollut pahoinvointia niin huomenna varmaan istun vessan lattialla Sanoin meinaan pari päivää sitten ystävälleni jolla on raskaudesta todella kipeät tissit että minulla ei ole, kostautui seuraavana iltana Nyt on saapunut väsymys, voisin nukkua vain päivät pitkät ja 9h yöunet ei tunnu millään riittävän..
Tänään olisi jo 5+2

 

Jasmina, se pahoinvointi ehtii vielä oikein hyvin. Mulla meni pahemmaks rv7, sitä ennen vain kuvotteli. Et nauti kun voit!

Frankie, meilläkin oli v.2008 äitiyspakkaus, ootan kans et nyt on varmaan käytännöllisempiä vaatteita. Silloin oli ihan ok värimaailma. Tosi iso osa vaatteista vaan oli ihan hurjan isoja! Nythän niillä myös niitä pienempiä.