~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~

vierailija
Kiitos Hipsu! Saanko kysyä, millaiset luvut Sinulla oli? Ymmärrän, jos et halua kertoa.

Ovat jo etukäteen luvanneet minulle NIPT:in sairaalasta, se on kai aika suppea, mutta kattaa trisomiat 21, 18 ja 13.

Sain käsityksen, että Downin syndroomassa hcg olisi aika usein korkea ja PAPPA-S matala (vaikka ei se kai kiveen veistettyä ole). Minulla on vasta ne raaka-arvot, kun en osannut muuntaa MoM-arvoiksi, mutta molemmat ovat matalia, hcg kuitenkin hiukan korkeampi kuin PAPPA. Siksi pelkään erityisesti trisomia-18 tai trisomia-13:aa. Niihin yleensä tekstien mukaan lapsi kuolee kohtuun tai viimeistään vuoden kuluttua syntymästä.
Juuri niin, että pappa oli matala ja se hcg korkeampi kuten downissa on. Toivottavasti en pahentanut sinun olotilaa..tuo epätietoisuus on tuossa pahinta ja odottaminen. Ja tuo suppea nipt onneksi näyttää nuo sinun pelkäämäsikin trisomiat, että silleen se on hyvä, että ne saadaan sillä kyllä pois suljettua.
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
Juuri niin, että pappa oli matala ja se hcg korkeampi kuten downissa on. Toivottavasti en pahentanut sinun olotilaa..tuo epätietoisuus on tuossa pahinta ja odottaminen. Ja tuo suppea nipt onneksi näyttää nuo sinun pelkäämäsikin trisomiat, että silleen se on hyvä, että ne saadaan sillä kyllä pois suljettua.
Kiitos, on aika vaikea tietää mitä se 'korkea' käytännössä on. Katsotaanko absoluuttista lukua vaiko vain sitä, kumpi on yhtään korkeampi. Keskimäärin hcg on kai jotain sadan ympärillä tässä vaiheessa, mutta monilla on yli 200 tai enemmän. Käsittääkseni jotain yli 200 alkaa jo olla korkeampi tulos.
 
Sen vielä lisään, että vaikka toki hartaasti rukoilen ja toivon lapsen olevan terve ja vammaton, en oikeastaan voi hurjasti pelätä Downin syndroomaa, koska sen kanssa henkilö pystyy elämään vanhaksi ja tekemään oikeastaan melkeinpä kaikkea, jos muuten terveyttä riittää ja Luoja suo elinaikaa. Toisaalta trisomiat 18 ja 13 ovat valitettavasti käytännössä yhä lähes kuolemantuomio, koska niiden kanssa ensinnäkin kohtukuolema on todennäköinen ja loppujen lopuksi lapsi ei oikeastaan voi elää yhtä vuotta kauempaa ja tuo elämäkin olisi lapselle mahdollisesti suurta kärsimystä. Toivon todella, ettei vauvalla ole noita syndroomeja; se kyllä tuntuisi katastrofilta ja tehtävät ratkaisut olisivat aivan ylenpalttisen vaikeita.
 
Sen vielä lisään, että vaikka toki hartaasti rukoilen ja toivon lapsen olevan terve ja vammaton, en oikeastaan voi hurjasti pelätä Downin syndroomaa, koska sen kanssa henkilö pystyy elämään vanhaksi ja tekemään oikeastaan melkeinpä kaikkea, jos muuten terveyttä riittää ja Luoja suo elinaikaa. Toisaalta trisomiat 18 ja 13 ovat valitettavasti käytännössä yhä lähes kuolemantuomio, koska niiden kanssa ensinnäkin kohtukuolema on todennäköinen ja loppujen lopuksi lapsi ei oikeastaan voi elää yhtä vuotta kauempaa ja tuo elämäkin olisi lapselle mahdollisesti suurta kärsimystä. Toivon todella, ettei vauvalla ole noita syndroomeja; se kyllä tuntuisi katastrofilta ja tehtävät ratkaisut olisivat aivan ylenpalttisen vaikeita.
Toivottavasti saat riskiluvut tietoon maanantaina ja lähetteet eteenpäin jos tarvitsee❤
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
Tää on kyllä ihan helvetillinen tää matka! Kaiken kruununa tänään tuli punaista reilua vuotoa, kävin lääkärissä ja kaikki onneksi hyvin mutta nyt ongelmana on paluulento joka olisi jo ylihuomenna ja äskettäin ollut verinen vuoto mainitaan selvästi esteenä lentämiselle. Täältä kun kysyin asiaa espanjalaiselta gyneltä niin hän irvisti ja sanoi sitten että jos vuotoa ei ole tai on pientä tiputtelua niin voin lentää mutta että jos vuoto uusii niin sitten ei. Kuitenkin mietityttää kun netissä niin monessa paikkaa niin selvästi oli että äskettäinen verinen vuoto on este. Kattelin jo uusia lentolippuja muutaman päivän päähän mutta siinä on ongelmana se että mulla on nt-ultra-aika silloin alkuperäisen matka-aikataulun mukaisena Suomeen saapumispäivänä eli keskiviikkona ja HUSista sanoivat silloin aikaa varatessani että se 13+3 on siinä heidän aikaikkunassa vielä että voidaan tehdä mutta myöhemmin ei (vaikka periaatteessa 13+6 asti mutta laskevat siihen kuulemma aina pari päivää pienemmän aikaikkunan, myös ivf-raskauksissa). Mitä hemmettiä nyt teen!?!

On kyllä aivan painajaismainen matka ollut, olen ihan nälissäni kun en uskalla mitään syödä, esikoinen ei nuku, itse en nuku, sydänhakkaamista ja -muljahtelua ollut melkein pari viikkoa (kilpirauhasen vajaatoiminta/alhainen ferritiini?) ja nyt vielä tämä!!!
 
  • Vau!
Reactions: Rusakkonen
Piti vielä mainita että vuodon syy ei selvinnyt, kohdussa ei kuulemma näkynyt mitään vuotoa tai jälkiä tai syytä, (espanjalainen) lääkäri oli sitä mieltä että vuoto ei olisi tullut kohdusta vaan mahdollisesti kohdunkaulasta. Vuotoa tuli noin klo 15-16 aikoihin ja ultra oli noin klo 19:30-20.
 
  • Surullinen
Reactions: Rusakkonen
Voi että, @Karhurouvanen, toivottavasti vuoto ei ollut mitään ja loppui jo! Kyllä on hankala juttu. Saisitkohan omalle klinikallesi yhteyttä...?

Olin tänään NT-ultrassa. Vauva on elossa! Siellä se potkiskeli, huitoi ja kääntyili virkeästi ja sydän löi hyvin. Todella hyvät ultralaitteet, nähtiin hienosti selkäranka, aivot, sydän ja virtsarakko ja jopa verenkiertoa, kaikki näytti hyvältä. Pitkät jalat! Ja itse asiassa on isokokoinen: koneen mielestä vauvan ikä on 12+3, vaikka oltiin vasta päivässä 11+6. Olin myös sitä mieltä, että olisi poika, kun katsottiin alhaalta pain, mutta lääkäri ei vielä osannut sanoa. 😀 Mutta näytti ihan, kuin olisi ollut "vempain" siellä, niin kuin esikoisellakin näkyi saman ikäisenä. 😀

Niskan vauva suostui antamaan mitattavaksi kerran ja mitta oli 1,3 mm, mikä oli hyvä. Sitten hän kääntyi ja alkoi nukkua, eikä suostunut enää mitattavaksi suostuttelusta huolimatta. 😀

Nyt, kun se PAPPA-S oli niin alhainen, niin Down-riski oli riskiluvuissa kasvanut. Eli hyvä, että meille oli jo se NIPT varattu, niin mentiin verikokeeseen vastaanoton jälkeen. Mutta ihanaa, että trisomia-18-riski puolestaan vaikuttaakin alhaiselta. Katsotaan, mitä NIPT näyttää, mutta emme mene amniokokeeseen, jos trisomia-18 ja trisomia-13 ovat NIPT:issä negatiivisia, vaikka testi näyttäisi Downin syndroomalle positiivista; meillä ei ole erityistä tarvetta alkaa varmistella mahdollista Downin syndroomaa. Kun siinä kokeessahan on keskenmenon risiki. Kyllä tarvittaessa pärjätään Downin syndrooman kanssa, mutta ne muut trisomiat, joihin lapsi kuolee vauvana, olisivat kyllä toista maata. Toivottavasti vauva on terve ja vammaton, mutta tietenkin on kaikkein tärkeintä, että hän on ja pysyy elossa eikä olisi hirveitä kärsimyksiä.

Rusakkonen 11+6
 
Hienon Hienoja uutisia teillä @Rusakkonen nt-ultrassa!!! Tuo niskaturvotushan on ilmeisesti aika merkittävä juttu tai ainakin olen lukenut että myös kromosomeiltaan terveillä vauvoilla, joilla kuitenkin on niskaturvotusta, on enemmän sitten kuitenkin muita poikkeavuuksia tai ongelmia niin aivan mahtavaa että teillä tulos on hyvä ja muutenkin ultrassa kaikki kunnossa <3

Täällä on vuoto jatkunut nyt yhtäjaksoisena edellisillasta, kirkkaanpunaista vuotoa ihan reilusti, siteet kyllä pitää mutta muuten tiputtaa vessan pönttöön ja jalkoja pitkin. Että kyllä tää nyt tässä taitaa olla. Tämä nyt ei mikään varma juttu tietty ole mutta vielä eilen iltapäivällä sain kotodopplerilla heti sydänäänet kuulumaan mutta eilen illalla eikä tänään aamulla ei kuulu mitään vaikka aika pitkään etsin.

Soittelin eilen naistenklinikan päivystykseen, lapsettomuusklinikan hoitajalle ja myös tk-lääkärille (myös sydän tykytyksiin ja muljahteluihin liittyen. Tänään aamusta oli soittoaika lapsettomuusklinikan lääkärille. Tein tosin eilen jo päätöksen että lennän, totesin että ei kai tässä oikeen muuta vaihtoehtoa ole kun miehetönnä siis hoidoissa olen ja nyt kaverin kanssa täällä reissussa ja mukana siis 2-v esikoistyttö niin totesin että en millään voi jäädä lapsen kanssa yksin vieraaseen maahan tässä tilanteessa, siis jos jotain tapahtuisi.

Noh nyt kun olen lääkäreiden kanssa jutellut niin ilmeisesti siinä lentämisestä ei sinänsä ole mitään ”riskejä” tai että provosoisi vuotoa tms vaan kyse lähinnä siitä että jos runsas vuoto alkaisi sitten lennolla. Noh eihän se mukavaa olisi mutta täyttä paskaahan tämä on jo muutenkin niin eipä tässä lisänä paljon tuommoinen liikuta.

Lapsettomuusklinikan lääkäri tuntui olevan sitä mieltä että todennäköisesti on km kun vuoto kerta on lisääntymään päin ja nyt vaikuttaa jatkuvan. Kehoitti varaamaan lennolle reilusti siteitä ja varmuuden vuoksi vaikka miettimään lapselle hoitokuviot valmiiksi jos kävisi niin että vuoto lennolla yltäisi ja pitäisi siitä vaikka päivystykseen lähteä. Huominen nt-ultra on lääkärin mielestä hyvä homma että jos nyt en sitä ennen minnekään päivystykseen joudu niin menen sitten sinne ja sieltä tarvittaessa sitten ohjataan eteenpäin.

Ihan kyllä hirveä matka tämä, kauhea syyllisyys on että tänne lähdin vaikka sisäinen tunne ei olisi halunnut lähteä, olisin sentään saanut nämä pari viikkoa kotona nauttia raskaudesta ja fiilistellä ja kuka tietää jos kaikki olisikin mennyt hyvin. Tuntuu että ”uhmasin kohtaloa” lähtemällä tänne ja nyt sai nenilleni. Kerrankin tämän kuuden vuoden yrityksen ja varomisen ja taikauskoilun jälkeen yritin muka ”uskaltaa vähän rentoutua” ja olla niin kuin muutkin normaalit raskaana olevat ja sitten kävi näin.

Tän jälkeen en enää IKINÄ luota. Hirveetä kun on koko alkuviikot ollut ihan tunteettomana ”mukaraskaana” ja sitten kun lopulta 10-12 viikolla vähän uskaltaa alkaa luottaa, tuntea ja iloita ja ajatella tulevaa niin sitten käy näin.

Lisäksi tämä oli nyt varmaan mun viimeinen mahdollisuus omasolulapseen koska en taida jaksaa tämän jälkeen enää uutta (toivotonta) yritystä kun AMH on 0,33 eikä niitä muniksia tule kuin pari. Olin jo aiemminkin varautunut lahjamunis-/alkiohoitoihin ja kävin itseasiassa neuvonnatkin jo valmiiksi ja olen ollut pariin eri klinikkaan enemmänkin yhteydessä asian tiimoilta.
 
Viimeksi muokattu:
Hienon Hienoja uutisia teillä @Rusakkonen nt-ultrassa!!! Tuo niskaturvotushan on ilmeisesti aika merkittävä juttu tai ainakin olen lukenut että myös kromosomeiltaan terveillä vauvoilla, joilla kuitenkin on niskaturvotusta, on enemmän sitten kuitenkin muita poikkeavuuksia tai ongelmia niin aivan mahtavaa että teillä tulos on hyvä ja muutenkin ultrassa kaikki kunnossa <3

Täällä on vuoto jatkunut nyt yhtäjaksoisena edellisillasta, kirkkaanpunaista vuotoa ihan reilusti, siteet kyllä pitää mutta muuten tiputtaa vessan pönttöön ja jalkoja pitkin. Että kyllä tää nyt tässä taitaa olla. Tämä nyt ei mikään varma juttu tietty ole mutta vielä eilen iltapäivällä sain kotodopplerilla heti sydänäänet kuulumaan mutta eilen illalla eikä tänään aamulla ei kuulu mitään vaikka aika pitkään etsin.

Soittelin eilen naistenklinikan päivystykseen, lapsettomuusklinikan hoitajalle ja myös tk-lääkärille (myös sydän tykytyksiin ja muljahteluihin liittyen. Tänään aamusta oli soittoaika lapsettomuusklinikan lääkärille. Tein tosin eilen jo päätöksen että lennän, totesin että ei kai tässä oikeen muuta vaihtoehtoa ole kun miehetönnä siis hoidoissa olen ja nyt kaverin kanssa täällä reissussa ja mukana siis 2-v esikoistyttö niin totesin että en millään voi jäädä lapsen kanssa yksin vieraaseen maahan tässä tilanteessa, siis jos jotain tapahtuisi.

Noh nyt kun olen lääkäreiden kanssa jutellut niin ilmeisesti siinä lentämisestä ei sinänsä ole mitään ”riskejä” tai että provosoisi vuotoa tms vaan kyse lähinnä siitä että jos runsas vuoto alkaisi sitten lennolla. Noh eihän se mukavaa olisi mutta täyttä paskaahan tämä on jo muutenkin niin eipä tässä lisänä paljon tuommoinen liikuta.

Lapsettomuusklinikan lääkäri tuntui olevan sitä mieltä että todennäköisesti on km kun vuoto kerta on lisääntymään päin ja nyt vaikuttaa jatkuvan. Kehoitti varaamaan lennolle reilusti siteitä ja varmuuden vuoksi vaikka miettimään lapselle hoitokuviot valmiiksi jos kävisi niin että vuoto lennolla yltäisi ja pitäisi siitä vaikka päivystykseen lähteä. Huominen nt-ultra on lääkärin mielestä hyvä homma että jos nyt en sitä ennen minnekään päivystykseen joudu niin menen sitten sinne ja sieltä tarvittaessa sitten ohjataan eteenpäin.

Ihan kyllä hirveä matka tämä, kauhea syyllisyys on että tänne lähdin vaikka sisäinen tunne ei olisi halunnut lähteä, olisin sentään saanut nämä pari viikkoa kotona nauttia raskaudesta ja fiilistellä ja kuka tietää jos kaikki olisikin mennyt hyvin. Tuntuu että ”uhmasin kohtaloa” lähtemällä tänne ja nyt sai nenilleni. Kerrankin tämän kuuden vuoden yrityksen ja varomisen ja taikauskoilun jälkeen yritin muka ”uskaltaa vähän rentoutua” ja olla niin kuin muutkin normaalit raskaana olevat ja sitten kävi näin.

Tän jälkeen en enää IKINÄ luota. Hirveetä kun on koko alkuviikot ollut ihan tunteettomana ”mukaraskaana” ja sitten kun lopulta 10-12 viikolla vähän uskaltaa alkaa luottaa, tuntea ja iloita ja ajatella tulevaa niin sitten käy näin.
Hei! Toivottavasti ei nyt kuitenkaan mene kesken, mutta jos menee, niin SE EI OLE SINUN VIKASI! Voi olla vaikeaa uskoa sitä nyt, mutta en millään usko sitä, että syynä oli matka. Jos tulee keskenmeno, niin todennäköisesti alkiossa oli vikaa, ja tämä olisi tapahtunut myös Suomessa. Toivon ja rukoilen kuitenkin, että ei mene kesken.

Kiitos kauniista sanoistasi minulle! Nyt minun täytyy katsoa vain se NIPT, ja sitten tietää jo suhteellisen tarkasti, missä mennään. Jos on Downin syndrooma, niin turvotuksen puuttuminen voi esimerkiksi merkitä sitä, ettei ole sydänvikaa. Mutta totta kai toivon ja rukoilen, että lapsi on terve, ja vähäinen niskaturvotus ja iso koko antavat minulle toivoa vauvan hyvinvoinnista.

Rusakkonen 12+0
 
  • Rakkaus
Reactions: Karhurouvanen
Hei! Toivottavasti ei nyt kuitenkaan mene kesken, mutta jos menee, niin SE EI OLE SINUN VIKASI! Voi olla vaikeaa uskoa sitä nyt, mutta en millään usko sitä, että syynä oli matka. Jos tulee keskenmeno, niin todennäköisesti alkiossa oli vikaa, ja tämä olisi tapahtunut myös Suomessa. Toivon ja rukoilen kuitenkin, että ei mene kesken.

Kiitos kauniista sanoistasi minulle! Nyt minun täytyy katsoa vain se NIPT, ja sitten tietää jo suhteellisen tarkasti, missä mennään. Jos on Downin syndrooma, niin turvotuksen puuttuminen voi esimerkiksi merkitä sitä, ettei ole sydänvikaa. Mutta totta kai toivon ja rukoilen, että lapsi on terve, ja vähäinen niskaturvotus ja iso koko antavat minulle toivoa vauvan hyvinvoinnista.

Rusakkonen 12+0
Tsemppiä odotukseen ja toiv.nipt tulee pian vastaus teille, onneksi nuo pahimmat riskit ei toteutuneet ja toivon kyllä, että muutenkin tulisi ”terveen” paperit vauvalle. Ja niskaturvotus nimenomaan liittyy sydämen juttuihin, meillä tämä down on ns.terve ja jos ois pelkillä ultrilla menty ilman tuota niptiä olisi hän tullut yllärinä täysin.
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
Kiitos @Rusakkonen sanoistasi, ne oikeasti vähän lohduttivat.

Lennolle pääsin ja lähdin ja lento sujui hyvin, vuoto taukosikin sitten juuri eilen aamupäivällä ja pysyi poissa 20 h mutta alkoi nyt siis taas aamulla :-( Näyttää selkee rytmi tässä olevan että vuotelee ja sitten poissa 20 h ja sitten alkaa taas. Nyt olen täällä Helsingissä nt-ultraa odottelemassa.
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
Nt-ultrassa vauva elossa!!! Ja kaikki näyttää hyvältä!!! Syytä vuodolle ei edelleenkään näkynut, hoitaja kysyi lääkäriltä ja lääkäri sanoi että papakokeen voisi ottaa mutta en kyllä sinne mielellään menisi kun ei sitä raskauden aikana suositella, eikä mulla kuitenkaan ole aiemmin raskauden aikana tai muuten mitään vuotohäiriöitä ollut, täytyy nyt kattella.
Mutta Aivan Ihanaa, olen aivan mykistynyt näistä uutisista!!!

Karhurouvanen 13+3
 
Nt-ultrassa vauva elossa!!! Ja kaikki näyttää hyvältä!!! Syytä vuodolle ei edelleenkään näkynut, hoitaja kysyi lääkäriltä ja lääkäri sanoi että papakokeen voisi ottaa mutta en kyllä sinne mielellään menisi kun ei sitä raskauden aikana suositella, eikä mulla kuitenkaan ole aiemmin raskauden aikana tai muuten mitään vuotohäiriöitä ollut, täytyy nyt kattella.
Mutta Aivan Ihanaa, olen aivan mykistynyt näistä uutisista!!!

Karhurouvanen 13+3
Ihana kuulla, onnea! Mulla vuoti myös pitkälle raskautta, syytä ei löytynyt.
 
  • Tykkää
Reactions: Karhurouvanen
Kiitos, Suuri onni tämä tosiaan onkin! Lohduttavaa kuulla @Wintersun kiitos vastauksestasi! Oliko sulla vuoto (lähes) jatkuvaa, säännöllistä tai satunnaista vai millaista? Ohjeistettiinko sua lepäämään tai ottamaan rauhallisesti, olemaan kantamatta, nostelematta tms?
Mulla tuli n. kerran kuukaudessa. Loppua kohden niukentuen kyllä. Tiedän tapauksia joilla on vuotanut ihan lakanoille asti ja kaikki kunnossa.
Ei mulla varsinaisesti vuodon takia mitään tullut, mutta supistuksista kärsin jo ennen puoltaväliä ja sen takia sitten piti rauhassa ottaa. Vuotoon olivat tarjoomassa lugesteronia, mutta se sitten on loppui, enkä koskaan sitä aloittanut.

Toivottavasti sulla loppuu, vaikka se onkin harmitonta niin aina sydän syrjällään on kun raskaana näkee verta ❤
 
  • Tykkää
Reactions: Karhurouvanen
Niinhän siinä kävi, että NIPT:in mukaan Downin syndrooma on todennäköinen. Tosin Edwards ja Patau eivät pitäisi olla mahdollisia. Emme tee punktiotestiä, koska siinä on keskenmenon riski. Mennään näillä ja sitten, jos NIPTissä olisikin virhe, niin se on sitten bonusta.

Rakenneultrapäivä saatiin 19. viikon ihan alkuun. Mulle tuli pelko, että mitä jos siinä näkyy, että suunnilleen kaikki elimet olisivat epämuodostuneet ja lapsi ei olisikaan elinkelpoinen. Toivon ja rukoilen, että tähänastinen hyvä kasvu ja kehitys jatkuvat. Lupasivat, että saadaan toinen ultra, jos tuossa ei vielä näy esim. kaikkien seurattavien verisuonten kehitystä.

Ensi viikolla aika genetiikan lääkärille, odotan, että meitä tullaan pelottelemaan kauhukuvilla. Olen tähän mennessä lukenut aika paljon eikä välttämättä arvio toteutuessaan tarkoita todella pahaa tilannetta.

Muuten olen sairaalaan erittäin pettynyt. Meillä oli viime viikolla neuvolakäynti ja halusivat kuunnella lapsen sydänääniä. Ei löytynyt. Sairaalasta eivät suostuneet ultraamaan, kun lapsi oli niin pieni. Ja samalla viikolla minulle oli luvattu kaikki mahdollinen tuki yms! Lupaukset taitavat olla siis ihan tyhjiä. Koska meillä oli juurikin tuolloin edessä suuren määrän aikaisemmin (isoveljelle) ostettuja lastentavaroita kuljetus meille kotiin, jouduin menemään kalliilla hinnalla yksityiselle ultraan (emme olisi halunneet niitä tänne, jos lapsi olisikin jo kuollut, onhan muutenkin tavaroiden katsominen olisi isoveljen takia osittain triggeroivaa). Lapsi oli onneksi elossa. Mutta olen jo pitkälti menettänyt luottamuksen sairaalan haluun auttaa.

Olen nyt hiukan toipunut siitä, että minua tullaan ilmeisesti syyllistämään tästä lopun ikääni ikäni takia. Itse tiedän, etten ole tätä "aiheuttanut". Munasolun luovuttajan ikä oli 28 vuotta eikä meillä olisi ollut varoja tai edes tullut mieleenkään ruveta testaamaan alkioita. Tuntui vaan vähän pahalta silloin, kun anopin ensimmäinen kysymys oli, että johtuuko tämä nyt sitten minun iästäni ja siinä vaiheessa tietysti annoin hiukan palaa ja selvittelin syndrooman syntymekanismia unmet ja lammet. Ihan tietysti turhaan, kyllä hän unohtaa koko jutun. Nyt en oikeastaan niin paljon enää välitä tällaisesta. Antaa ihmisten miettiä mitä vaan. Keskityn olemaan poikastani suojeleva leijonaemo.. Toivottavasti nyt vaan syntyy tällä kertaa elävänä ja elää pitkän, hyvän elämän.

Rusakkonen 13+4
 
Viimeksi muokattu:
Niinhän siinä kävi, että NIPT:in mukaan Downin syndrooma on todennäköinen. Tosin Edwards ja Patau eivät pitäisi olla mahdollisia. Emme tee punktiotestiä, koska siinä on keskenmenon riski. Mennään näillä ja sitten, jos NIPTissä olisikin virhe, niin se on sitten bonusta.

Rakenneultrapäivä saatiin 19. viikon ihan alkuun. Mulle tuli pelko, että mitä jos siinä näkyy, että suunnilleen kaikki elimet olisivat epämuodostuneet ja lapsi ei olisikaan elinkelpoinen. Toivon ja rukoilen, että tähänastinen hyvä kasvu ja kehitys jatkuvat. Lupasivat, että saadaan toinen ultra, jos tuossa ei vielä näy esim. kaikkien seurattavien verisuonten kehitystä.

Ensi viikolla aika genetiikan lääkärille, odotan, että meitä tullaan pelottelemaan kauhukuvilla. Olen tähän mennessä lukenut aika paljon eikä välttämättä arvio toteutuessaan tarkoita todella pahaa tilannetta.

Muuten olen sairaalaan erittäin pettynyt. Meillä oli viime viikolla neuvolakäynti ja halusivat kuunnella lapsen sydänääniä. Ei löytynyt. Sairaalasta eivät suostuneet ultraamaan, kun lapsi oli niin pieni. Ja samalla viikolla minulle oli luvattu kaikki mahdollinen tuki yms! Lupaukset taitavat olla siis ihan tyhjiä. Koska meillä oli juurikin tuolloin edessä suuren määrän aikaisemmin (isoveljelle) ostettuja lastentavaroita kuljetus meille kotiin, jouduin menemään kalliilla hinnalla yksityiselle ultraan (emme olisi halunneet niitä tänne, jos lapsi olisikin jo kuollut, onhan muutenkin tavaroiden katsominen olisi isoveljen takia osittain triggeroivaa). Lapsi oli onneksi elossa. Mutta olen jo pitkälti menettänyt luottamuksen sairaalan haluun auttaa.

Olen nyt hiukan toipunut siitä, että minua tullaan ilmeisesti syyllistämään tästä lopun ikääni ikäni takia. Itse tiedän, etten ole tätä "aiheuttanut". Munasolun luovuttajan ikä oli 28 vuotta eikä meillä olisi ollut varoja tai edes tullut mieleenkään ruveta testaamaan alkioita. Tuntui vaan vähän pahalta silloin, kun anopin ensimmäinen kysymys oli, että johtuuko tämä nyt sitten minun iästäni ja siinä vaiheessa tietysti annoin hiukan palaa ja selvittelin syndrooman syntymekanismia unmet ja lammet. Ihan tietysti turhaan, kyllä hän unohtaa koko jutun. Nyt en oikeastaan niin paljon enää välitä tällaisesta. Antaa ihmisten miettiä mitä vaan. Keskityn olemaan poikastani suojeleva leijonaemo.. Toivottavasti nyt vaan syntyy tällä kertaa elävänä ja elää pitkän, hyvän elämän.

Rusakkonen 13+4
Sitä myös nyt pohdin, että pitääköhän minun lopettaa tänne kirjoittaminen. Jos tämä lapsi syntyy, niin Suomi on sen verran pieni maa, että täällä syntyy sen verran vähän vauvoja, joilla on diagnoosi, että hänet voitaisiin myöhemmin ilmeisesti tunnistaa ja hän ei ehkä itse pitäisi siitä. Ajattelen siis nyt hänen tietosuojaansa, en niinkään omaani, itse kyllä olen omien ajatusteni takana. Mutta en halua tehdä mitään sellaista, josta lapseni ei myöhemmin pitäisi. Tämä nyt pohdituttaa. Ehkä pitäisi olla kirjoittamatta mitään enää...
 
Viimeksi muokattu:
Niinhän siinä kävi, että NIPT:in mukaan Downin syndrooma on todennäköinen. Tosin Edwards ja Patau eivät pitäisi olla mahdollisia. Emme tee punktiotestiä, koska siinä on keskenmenon riski. Mennään näillä ja sitten, jos NIPTissä olisikin virhe, niin se on sitten bonusta.

Rakenneultrapäivä saatiin 19. viikon ihan alkuun. Mulle tuli pelko, että mitä jos siinä näkyy, että suunnilleen kaikki elimet olisivat epämuodostuneet ja lapsi ei olisikaan elinkelpoinen. Toivon ja rukoilen, että tähänastinen hyvä kasvu ja kehitys jatkuvat. Lupasivat, että saadaan toinen ultra, jos tuossa ei vielä näy esim. kaikkien seurattavien verisuonten kehitystä.

Ensi viikolla aika genetiikan lääkärille, odotan, että meitä tullaan pelottelemaan kauhukuvilla. Olen tähän mennessä lukenut aika paljon eikä välttämättä arvio toteutuessaan tarkoita todella pahaa tilannetta.

Muuten olen sairaalaan erittäin pettynyt. Meillä oli viime viikolla neuvolakäynti ja halusivat kuunnella lapsen sydänääniä. Ei löytynyt. Sairaalasta eivät suostuneet ultraamaan, kun lapsi oli niin pieni. Ja samalla viikolla minulle oli luvattu kaikki mahdollinen tuki yms! Lupaukset taitavat olla siis ihan tyhjiä. Koska meillä oli juurikin tuolloin edessä suuren määrän aikaisemmin (isoveljelle) ostettuja lastentavaroita kuljetus meille kotiin, jouduin menemään kalliilla hinnalla yksityiselle ultraan (emme olisi halunneet niitä tänne, jos lapsi olisikin jo kuollut, onhan muutenkin tavaroiden katsominen olisi isoveljen takia osittain triggeroivaa). Lapsi oli onneksi elossa. Mutta olen jo pitkälti menettänyt luottamuksen sairaalan haluun auttaa.

Olen nyt hiukan toipunut siitä, että minua tullaan ilmeisesti syyllistämään tästä lopun ikääni ikäni takia. Itse tiedän, etten ole tätä "aiheuttanut". Munasolun luovuttajan ikä oli 28 vuotta eikä meillä olisi ollut varoja tai edes tullut mieleenkään ruveta testaamaan alkioita. Tuntui vaan vähän pahalta silloin, kun anopin ensimmäinen kysymys oli, että johtuuko tämä nyt sitten minun iästäni ja siinä vaiheessa tietysti annoin hiukan palaa ja selvittelin syndrooman syntymekanismia unmet ja lammet. Ihan tietysti turhaan, kyllä hän unohtaa koko jutun. Nyt en oikeastaan niin paljon enää välitä tällaisesta. Antaa ihmisten miettiä mitä vaan. Keskityn olemaan poikastani suojeleva leijonaemo.. Toivottavasti nyt vaan syntyy tällä kertaa elävänä ja elää pitkän, hyvän elämän.

Rusakkonen 13+4
Laita minulle yv jos yhtään tuntuu. Samankokeneena voin yrittää olla tukena ja apuna näissä.
 
  • Rakkaus
Reactions: Rusakkonen
vierailija
Kannattaa muistaa, että NIPT on seula, ei diagnostinen menetelmä! Väärä positiivinen tulos on täysin mahdollinen. Muistelen vielä lukeneeni, että nipt on vielä epötarkempi nuorempien naisten kohdalla. Kannattaa guuglailla!
Niinhän siinä kävi, että NIPT:in mukaan Downin syndrooma on todennäköinen. Tosin Edwards ja Patau eivät pitäisi olla mahdollisia. Emme tee punktiotestiä, koska siinä on keskenmenon riski. Mennään näillä ja sitten, jos NIPTissä olisikin virhe, niin se on sitten bonusta.

Rakenneultrapäivä saatiin 19. viikon ihan alkuun. Mulle tuli pelko, että mitä jos siinä näkyy, että suunnilleen kaikki elimet olisivat epämuodostuneet ja lapsi ei olisikaan elinkelpoinen. Toivon ja rukoilen, että tähänastinen hyvä kasvu ja kehitys jatkuvat. Lupasivat, että saadaan toinen ultra, jos tuossa ei vielä näy esim. kaikkien seurattavien verisuonten kehitystä.

Ensi viikolla aika genetiikan lääkärille, odotan, että meitä tullaan pelottelemaan kauhukuvilla. Olen tähän mennessä lukenut aika paljon eikä välttämättä arvio toteutuessaan tarkoita todella pahaa tilannetta.

Muuten olen sairaalaan erittäin pettynyt. Meillä oli viime viikolla neuvolakäynti ja halusivat kuunnella lapsen sydänääniä. Ei löytynyt. Sairaalasta eivät suostuneet ultraamaan, kun lapsi oli niin pieni. Ja samalla viikolla minulle oli luvattu kaikki mahdollinen tuki yms! Lupaukset taitavat olla siis ihan tyhjiä. Koska meillä oli juurikin tuolloin edessä suuren määrän aikaisemmin (isoveljelle) ostettuja lastentavaroita kuljetus meille kotiin, jouduin menemään kalliilla hinnalla yksityiselle ultraan (emme olisi halunneet niitä tänne, jos lapsi olisikin jo kuollut, onhan muutenkin tavaroiden katsominen olisi isoveljen takia osittain triggeroivaa). Lapsi oli onneksi elossa. Mutta olen jo pitkälti menettänyt luottamuksen sairaalan haluun auttaa.

Olen nyt hiukan toipunut siitä, että minua tullaan ilmeisesti syyllistämään tästä lopun ikääni ikäni takia. Itse tiedän, etten ole tätä "aiheuttanut". Munasolun luovuttajan ikä oli 28 vuotta eikä meillä olisi ollut varoja tai edes tullut mieleenkään ruveta testaamaan alkioita. Tuntui vaan vähän pahalta silloin, kun anopin ensimmäinen kysymys oli, että johtuuko tämä nyt sitten minun iästäni ja siinä vaiheessa tietysti annoin hiukan palaa ja selvittelin syndrooman syntymekanismia unmet ja lammet. Ihan tietysti turhaan, kyllä hän unohtaa koko jutun. Nyt en oikeastaan niin paljon enää välitä tällaisesta. Antaa ihmisten miettiä mitä vaan. Keskityn olemaan poikastani suojeleva leijonaemo.. Toivottavasti nyt vaan syntyy tällä kertaa elävänä ja elää pitkän, hyvän elämän.

Rusakkonen 13+4
Kannattaa muistaa, että NIPT on seula, ei diagnostinen menetelmä! Väärä positiivinen tulos on täysin mahdollinen. Muistelen vielä lukeneeni, että nipt on epötarkempi nuorempien naisten kohdalla. Kannattaa guuglailla!

Vaikka eihän tänne yksikään vauva vahingossa synny. <3 Tsemppiä!
Yk
 
  • Rakkaus
Reactions: Rusakkonen
Kannattaa muistaa, että NIPT on seula, ei diagnostinen menetelmä! Väärä positiivinen tulos on täysin mahdollinen. Muistelen vielä lukeneeni, että nipt on vielä epötarkempi nuorempien naisten kohdalla. Kannattaa guuglailla!

Kannattaa muistaa, että NIPT on seula, ei diagnostinen menetelmä! Väärä positiivinen tulos on täysin mahdollinen. Muistelen vielä lukeneeni, että nipt on epötarkempi nuorempien naisten kohdalla. Kannattaa guuglailla!

Vaikka eihän tänne yksikään vauva vahingossa synny. <3 Tsemppiä!
Yk
Downin suhteen nipt on todella tarkka, itse näitä luin kun sain sen positiivisen tuloksen downiin ja suomesta ainakaan ei löytynyt yhtään kellä se ois mennyt ”väärin” mutta toki ihmeitä tapahtuu tässä maailmassa. Meille tehtiin myös sitten punktio missä oli sama tulos.
 
Downin suhteen nipt on todella tarkka, itse näitä luin kun sain sen positiivisen tuloksen downiin ja suomesta ainakaan ei löytynyt yhtään kellä se ois mennyt ”väärin” mutta toki ihmeitä tapahtuu tässä maailmassa. Meille tehtiin myös sitten punktio missä oli sama tulos.
NIPT:issä virhe on lukemieni tutkimusten mukaan parin prosentin luokkaa riippuen tutkimuksesta. Kuten sanoin, niin emme tee aminotestiä, joka olisi käytännössä varma (no, itse asiassa mikään muu ei ole täysin varmaa kuin se, että joskus me kaikki kuolemme...) ja jos vauva onkin syndroomaton, se on sitten bonusta. Muuten olemme valmistautuneet siihen, että näillä mennään. Jos siis vauva ensin jää henkiin ja syntyy elävänä. Viimeksihän täysin terve ja kaikin puolin syndroomaton vauvamme kuoli rv 35+5.

Rusakkonen 13+5
 

Yhteistyössä