Alkioiden luovutus

  • Viestiketjun aloittaja "Annamari"
  • Ensimmäinen viesti
"Annamari"
Kärsimme itse vuosia lapsettomuudesta. Nyt monen vuoden jälkeen olemme siinä ihanassa tilanteessa, että meillä on 8-, 5- ja 1,5-vuotiaat hoitojen avulla aikaan saadut ihanaiset lapset.

Jo silloin ennen kun meillä oli ensimmäistäkään lasta, keskustelimme siitä, että jonakin päivänä haluaisimme myös auttaa muita lapsettomuudesta kärsiviä pareja. Ja jo silloin keskusteluissa oli mahdollisten ylijäänäiden alkioiden luovutus.

Nyt olemme vihdoinkin siinä tilanteessa, että oma lapsiluku on täynnä. Ja pakkasessa ja 4 alkiota kahdessa oljessa. Ja niiden pakastussopimus umpeutuu pian. Vaihtoehtoina on siis
- jatkaa alkioiden pakastusta (vaikka emme niitä itse enää tarvitsekaan)
- luovuttaa alkiot jonkun toisen pariskunnan käyttöön
- antaa klinikan hävittää alkiot

Ja nyt tuntuu, että emme kertakaikkiaan tiedä mitä tehdä. Valinnan piti olla ihan itsestään selvä, mutta...

Nyt ajatus siitä, että meidän lasten 100% biologinen sisarus syntyisi ja eläisi jossakin toisessa perheessä meidän tietämättä, tuntuu jotenkin "pahalta". Jotenkin vaikea selittää... Vaikealta ei siis tunnu niinkään se, että meidän "biologinen" lapsi eläisi jossakin muualla vaan se, että meidän lasten biologinen sisarus ei saisi tuntea sisaruksiaan eikä meidän lapset saisi tuntea häntä. Jotenkin omien lasten myötä se tuntuu niin konkreettiselta.

Toisaalta tuntuu ihan hirveän pahalta antaa klinikalle lupa hävittää alkiot. En minä niitä alkioita minään "vauvoina" vielä pidä (olihan itsellänikin monen monta epäonnistunutta hoitokierrosta). Mutta kuitenkin... siellä ne on pakkasessa ja niissä on kaikki edellytykset elämään. Miten voisin antaa luvan vain hävittää ne? Heittää roskikseen...

Toisaalta eipä se tunnu järkevältä pakastusta jatkaakaan, kun itse emme enää harkitsekaan lisää lapsia.

Millaisia ajatuksia tämä herättää teissä? Mitä itse tekisitte tällaisessa tapauksessa?
Omat ajatukset jotenkin niin jumissa, että olisi kiva kuulla muiden mietteitä tilanteesta.
 
viera.s
Itse tiedät nämä asiat varmasti paremmin kuin minä, mutta eikö mahdolliset lapset saisi täysi-ikäistyttyään tietää biologisen taustansa? Eikö ole niin, että voisitte heille jopa jonkin kirjeen kirjoittaa? Vaikka ette tietäisi lapsien vanhempia, niin saatte varmaan tiedon, syntyikö teidän alkioistanne lapsia vai ei?

Jos luovutatte alkiot muiden käyttöön, mutta lapsia ei niistä kuitenkaan synny, niin uskoisin että teidän on mukavampi ajatella, että niille annettiin kuitenkin mahdollisuus eikä vaan viskattu roskiin. Ja jos lapsia syntyy, voitte toivoa että he ovat teihin vielä joskus aikuisina yhteydessä, ehkä sisarullakin on silloin mahdollisuus tutustua.
 
"Annamari"
Ja onhan tässä nykylain puitteissa vielä sekin näkökulma, että luovutetusta alkiosta mahdollisesti alkunsa saaneelle lapsella on täysi-ikäisenä oikeus saada alkuperänsä tietoonsa.
Eli noin periaatteessa 19 vuoden kuluttua ovikello voisi soida ja meidän lasten biologinen veli tai sisar olisi siellä oven toisella puolella...
 
"Annamari"
Itse tiedät nämä asiat varmasti paremmin kuin minä, mutta eikö mahdolliset lapset saisi täysi-ikäistyttyään tietää biologisen taustansa? Eikö ole niin, että voisitte heille jopa jonkin kirjeen kirjoittaa? Vaikka ette tietäisi lapsien vanhempia, niin saatte varmaan tiedon, syntyikö teidän alkioistanne lapsia vai ei?

Jos luovutatte alkiot muiden käyttöön, mutta lapsia ei niistä kuitenkaan synny, niin uskoisin että teidän on mukavampi ajatella, että niille annettiin kuitenkin mahdollisuus eikä vaan viskattu roskiin. Ja jos lapsia syntyy, voitte toivoa että he ovat teihin vielä joskus aikuisina yhteydessä, ehkä sisarullakin on silloin mahdollisuus tutustua.
Suurin piirtein näin se menee:
ymmärtääkseni me saisimme tiedon, onko meidän soluilla raskaus alkanut
ja sitten voisimme odottaa josko täysi-ikäisenä tämä lapsi meihin mahdollisesti ottaa yhteyttä.
Voisi se lapsillekin olla aika kova paikka. Oma biologinen sisko tai veli, jota ei tunne lainkaan...
 
viera.s
[QUOTE="Annamari";29905803]Ja onhan tässä nykylain puitteissa vielä sekin näkökulma, että luovutetusta alkiosta mahdollisesti alkunsa saaneelle lapsella on täysi-ikäisenä oikeus saada alkuperänsä tietoonsa.
Eli noin periaatteessa 19 vuoden kuluttua ovikello voisi soida ja meidän lasten biologinen veli tai sisar olisi siellä oven toisella puolella...[/QUOTE]

Onko tämä sitten huono asia? Kun itse ajattelisin sen nimenomaan positiivisena juttuna, varsinkin niitä sisaruksia ajatellen. Itse kertoisin lapsille tällaisesta mahdollisuudesta hyvissä ajoin etukäteen ja vaikea ajatella, että lapset sen negatiivisesti ottaisi, varsinkaan kun ovat itsekin jo aikuisia kun tällainen skenaario on mahdollinen.
 
"Annamari"
Mutta mitä jos syystä tai toisesta meidän alkio päätyisi perheeseen, jossa hänen elämä ei olisikaan niin hyvää?
Mitä jos 19 vuoden kuluttua oven takana olisikin onneton nuori ihminen, joka olisi meille katkera siitä, että hänet luovutimme eteenpäin.

En tiedä... Ehkä mä jossittelen tätä liikaakin.
Mutta silloin 10 vuotta sitten oli helppo teoretisoida. Nyt omien lasten kautta asia on niin konkreettinen.
Pystyn kuvittelemaan tiettyjä ulkonäöllisiä piirteitä, joita hänellä varmaan olisi jne.

Mutta toisaalta ajatus siitä, että neljä alkiota vaan heitettäisiin pois, on jotain ihan kamalaa.
 
"Annamari"
Onko tämä sitten huono asia? Kun itse ajattelisin sen nimenomaan positiivisena juttuna, varsinkin niitä sisaruksia ajatellen. Itse kertoisin lapsille tällaisesta mahdollisuudesta hyvissä ajoin etukäteen ja vaikea ajatella, että lapset sen negatiivisesti ottaisi, varsinkaan kun ovat itsekin jo aikuisia kun tällainen skenaario on mahdollinen.
Skenaario on sekä positiivinen ja mahtava että hieman pelottava
 
"zxc"
Jos päätöstä on mahdotonta tehdä, niin jatkakaa pakastusta. Jos vaikka oma mieli muuttuisi lapsiluvun tai luovutuksen suhteen. Aina ei voi tietää, miten oma ajatusmaailma tulevaisuudessa muuttuu. Älä pakota itseäsi tekemään "väärää" päätöstä.
 
"Annamari"
[QUOTE="zxc";29905885]Jos päätöstä on mahdotonta tehdä, niin jatkakaa pakastusta. Jos vaikka oma mieli muuttuisi lapsiluvun tai luovutuksen suhteen. Aina ei voi tietää, miten oma ajatusmaailma tulevaisuudessa muuttuu. Älä pakota itseäsi tekemään "väärää" päätöstä.[/QUOTE]

Totta tämäkin...
Meidän perheen lapsimäärän suhteen mieli tuskin enää muuttuu. Ikääkin alkaa jo olemaan sen verran...

Mutta ehkä ajatus tuon luovutuksen suhteen sitten kypsyisi, kun olisi muutama vuosi lisää aikaa miettiä.
 
viera.s
[QUOTE="Annamari";29905858]Mutta mitä jos syystä tai toisesta meidän alkio päätyisi perheeseen, jossa hänen elämä ei olisikaan niin hyvää?
Mitä jos 19 vuoden kuluttua oven takana olisikin onneton nuori ihminen, joka olisi meille katkera siitä, että hänet luovutimme eteenpäin.
[/QUOTE]

Vaikka näin kävisikin (mikä on epätodennäköistä, lapsettomuushoitoihin lähtevät perheet kun todella lasta haluavat ja ovat varmasti päätöstään harkinneet), niin luuletko että ei niin hyvässä perheessä varttunut nuori kovinkin todennäköisesti toivoisi, että hän ei olisi syntynyt ollenkaan? Ei sellaisia ajatuksia ole kyllä kuin vakavasti masentuneilla, useimmat huonoissa perheissä lapsuutensa viettäneet ovat kuitenkin tyytyväisiä siitä, että ovat syntyneet. Ehkä olisivat mieluummin syntyneet toiseen perheeseen, mutta teillä ei ole vaihtoehtoina ole kuin roskis tai lapsettomuusklinikan valikoima perhe.

Tai itse asiassa, kai olisi mahdollista luovuttaa alkiot myös nimetylle perheelle, jos vaikkapa tuttavapiirissä olisi lapsettomuudesta kärsivä perhe, mutta siihen liittyy sitten taas toisenlaiset tunnetason ongelmat.
 
-?-
Emme elä täällä ikuisesti, ei voi tietää oletko edes hengissä 19 vuoden kuluttua.
Voi olla että lapsi ei koskaan tule tietämään että on koeputki lapsi, ei kait siitä kirjettä kotiin tule ? Ei kaikki varmaan sitä kerro. Ja jos tuleekin ovelle ja hänellä ollut kurja elämä niin sitten sinulla on yksi "lapsi" lisää, voihan olla että elämässäsi otat muutenkin jonkun siipiesi suojaan ja autat vaikka ei edes olisi lapsesi.
Entä jos joku lapsesi tai lapsenlapsi sairastuu ja tämä mahdollinen tuleva koeputki lapsi on ainoa joka voi luovuttaa esim luuydintä.
Kaikella on tarkoitus, luovutat niitä tarvitsevalle , ja niistä lapsia tulee tai sitten ei, he ottavat yhteyttä tai sitten ei, tulet itse tarvitsemaan heitä tai sitten ei.
Ajattele niitä kuin tanssikenkinä jotka lainaat niitä tarvitsevalle, ehkä kuulet niistä ja niiden tarinasta tai sitten et mutta voit olla iloinen että toinen sai tanssia.
 
"Nasu"
Me luovutimme 7 kpl alkioita eteenpäin ja toivottavasti saamme auttaa jotakin pariskuntaa toteuttamaan sen kaivatun haaveen.En todellakaan roskiin halunnut niitä heitää.Meillä nyt 3 lasta ja kaksi nuorinta tuleet hoidoilla.
 
"wieras"
Olen itse ollut joskus samassa tilanteessa ja päädyimme hävittämään alkiot. En millään, en sitten millään olisi voinut elää sen tiedon kanssa, että minun ja mieheni lapsi ja lastemme sisarus syntyisi/eläisi toisessa perheessä. Ajatus tuntui ihan siltä kuin olisi luopunut omasta lapsestaan.
 
"Nasu"
Ja vaikka syntyneellä lapsella on täysi-ikäiseksi tultuaan oikeus tietää alkuperänsä niin sen selvittäminen ei ole ihan yksin kertainen juttu.Sen lapsen pitää ensiksi pyytää klinikalta joku koodisarja jonka kanssa mennään terveysministeriöön,sieltä saa tietää meidän nimet ja sosiaaliturvatunnukset mutta ei esim. osotteita.Ja meillä on osoitteet yms. salaiset joten ei meidän ovelle kukaan noin vaan tule 18v. päästä.
 
"Annamari"
Monia hyviä ajatuksia, kiitos niistä.
Uskon, että jos luovutukseen päätyisimme, niin läpäisisimme psykologiset testit.
Juuri siksi haluan tätä pohtia joka kannalta jotta varmasti teen päätöksen joka tuntuu minusta oikealta.
Tällainen ylianalysointi on minulle tyypillistä:)
 
Vie ras
[QUOTE="Annamari";29905858]Mutta mitä jos syystä tai toisesta meidän alkio päätyisi perheeseen, jossa hänen elämä ei olisikaan niin hyvää?
Mitä jos 19 vuoden kuluttua oven takana olisikin onneton nuori ihminen, joka olisi meille katkera siitä, että hänet luovutimme eteenpäin.[/QUOTE]

Meidän lapsettomuuslääkäri aikanaan totesi, että tuskimpa hoidoilla alkunsa saadut lapset joutuvat lastensuojelun piiriin. Eli kyllä niitä lapsia on toivottu ja odotettu ettei niitä pahasti kaltoinkohdella.

Meillä oli myös hoitojen alkaessa keskustelua mitä mahdollisille ylijäämä alkioille tehdään. Itse tulin siihen tulokseen etten voi antaa niitä hävitettäväksi. Nyt on omat lapset tehty ja kävi niin ettei alkioita jäänyt yli eli loppujen lopulsi ei tarvinnut vaikeaa päätöstä tehdä. Kuitenkin kun katson lapsiani ja ajattelen jos alkioita olisi jäänyt niin en vaan voisi niitä "tappaa" koska niistä on syntynyt niin ihania lapsia.
 
"Annamari"
Niin... Kyllähän ne lapset jotka meidän alkioista mahdollisesti saisi alkuna, olisi varsinainen lahja vanhemmilleen. Ja sellaisena häntä varmasti kohdeltaisiin.

Kyllähän se pahalta tuntuisi niitä alkioita roskiin heittää, kun päivittäin näkee miten ihmeellisen ihania lapsia niistä voi syntyä
 
Sama juttu
Meillä myös sama asia edessä. Kaksi ihanaa lasta saatu hoidoilla ja yksi alkio on jäljellä. Olisin itsekin halunnut vielä lapsen mutta mies ei ja alan itsekin olla sitä mieltä että perhe on nyt koossa. Minäkin mielelläni auttaisin muita lapsettomuudesta kärsiviä ja lahjoittaisin mutta....Olisi jotenkin eri asia jos kyseessä olisi munasolu tai siittiö, ei alkio. Siitä alkiosta kasvaa todellakin lapsiemme täyssisarus, saman näköinen, oloinen, luonteinen jne. Minä en taida ainakaan pystyä luovuttamaan tätä ainokaista muille vaan se menee hävitettäväks,i ellemme itse jostain syystä sitä käytä. Klinikalta saattaa tulla puhelu koska vain, muistelen että aika on menossa umpeen. En osaa ajatella sitä vain soluina, kenen vatsassa se sitten kasvaisikin niin meidän lapsi se olisi kuitenkin.
 

Yhteistyössä