Alkava uhma ja oma jaksaminen

Tuntuu että tytön (1v 3kk) jatkuvat raivarit, uhittelu ja takertuminen sen kuin pahenee päivä päivältä. Ennen niin aurinkoinen hymytyttö on nyt raivotar ja kokeilee rajojaan jatkuvasti. Tai riehuu tai kiskoo tukasta tms. kivaa. Syöminen takkuaa (->minä itse!), vessaan ei pääse yksinään ja ruokarauha - mikä se on? Eli ihan normaaleja kehitysvaiheen juttuja mutta niin rasittavia! Välillä meinaa päreet palaa kyllä ihan totaalisesti.

Isä on isona apuna ja omaa aikaa omille jutuille saan iltaisin ihan kivasti mutta päivät tuntuvat välillä pitkiltä... Olisi kiva päästä joskus vaikka päivällä yksin kauppaan mutta kun ei ole lapsenvahtiapua saatavilla.

Minkäslaisia selviytymiskeinoja teillä muilla on?

 

meillä on jo vanhempi poika 2v3kk..mutta uhma alkoi jo 1v6kk iässä...
meillä kyllä ihan komennetaan ja muistetaan antaa huomiota.nyt isonpana olen huomannut,että tuhmuus iskee enemmän...jos ei saa huomiota,kerjää sitä ilkeilemällä! kotona on nyt 2viikkoinen toinen poika ja tuntuu kyllä ettei mitään kerkeä tekemään..
minä itse olen kaupoilla selvinnyt sillä, että kun otan isomman pojan mukaan hoen autossa,että ollaan kiltisti jne..joskus kaupassa hassuttelemme, jolloin poika malttaa iistua kärryissä..
niin ja kaupoille olen ottanut pienimmäisen mukaan..isä on sillävälin ollut isomman pojan kanssa..minä kun en ole mikään kotihiiri..mielummin olen menossa päivisin se rentouttaa päästä kaupoille shoppaamaan!
tsemppiä!