TUKI LAPSELLE - poikatytöille ja tyttöpojille
Suomessa elää poikatyttöjä ja tyttöpoikia sekä "näkymättömiä lapsia", joilla on omaan sukupuoleen liittyvää hämmennystä ja sisäistä kokemusta, jota ympäristö ei havaitse.
Osalla lapsista on tyttökausi tai poikakausi, vaikka sukupuoli-identiteetti lopulta rakentuukin tavalliseen tapaan nuoren naisen tai nuoren miehen identiteetiksi. Osalla lapsista ristiriita oman minäkuvan ja sosiaalisten sukupuoliodotusten välillä on vahvaa ja jatkuu aikuisuuteen asti. transvestisuuteen liittyvät tunteet ja kokemukset lapsen tiedostamina, muistikuvia tuottavina, alkavat keskimäärin kymmenvuotiailla pojilla. Transsukupuolisuudessa sukupuolisamaistuminen toiseen kuin biologiseen sukupuoleen on osalla lapsista olemassa jo 3-6 vuotiaana ja osa pystyy jäsentämään oman olonsa nuoruusiässä. Näillä lapsilla on usein paha olla, riittämättömän tuen takia.
Seta ry:n Transtukipisteellä ajatuksena on työote ja kasvatus niin, että lapsen ja nuoren kasvun ja kehityksen suunta pidetään avoimena sekä autetaan tarvittaessa lasta, nuorta ja perhettä selviytymään psyykkisissä ja sosiaalissa
paineissa ja hyvän itsetunnon rakentamisessa lapselle.
Jos lapsen oma kokemus sukupuolestaan hämmentää ympäristöä, lasta voi tukea seuraavasti:
*
Lapsi saa rakkautta ja hyväksyntää omana itsenään
*
Lapsen ominaisuuksia, tekemisiä ja taitoja ihastellaan (olivat ne sitten tyttömäisiä tai poikamaisia piirteitä ja aikaansaannoksia)
*
Annetaan lapsen leikkiä, valita kaverinsa sekä vaatteensa sukupuolivapaasti. Erityistilanteissa neuvotellaan ja
tehdään kompromisseja (esim. sukujuhjien pukeutuminen)
*
Lapsella voisi olla sukupuolineutraali lempinimi helpottamassa sosiaalisia paineita
*
Pidetään lapsen kasvu- ja kehityssuunta avoimena
*
Sukupuoli-ilmaisun takia lasta ei tarvitse diagnosoida tai antaa ymmärtää lapsen olevan erilainen
*
Lapsi voi kyllä tarvita tukea aikuisilta, jos jotkut ihmiset hänen elämässään viestittävät ikävällä tavalla, että hän on erilainen. Esimerkiksi satuja ja tarinoita, joissa erilaisuus on vahvuus. Aikuisten neuvotteluja toisten aikuisten kanssa (päiväkoti, koulu, kaverien vanhemmat, suku...)
*
Kerrotaan lapselle maailman asioista lapselle ymmärrättävällä tavalla - kuten "pojatkin voivat ihastua poikiin" tai "joskus syntyy tyttö, josta tuntuu, että hän on ihan oikeasti poika..." jne. Näytetään lapselle elokuvia ja dokumentteja, kuten "Taitelijaelämää" "Koululaisen elämää" "Ma vie en rose"...
*
Sovitaan lapsen sekä sisarusten kanssa, mitä lapset voivat tehdä ikävissä tilanteissa. Esimerkiksi kun aikuinen kysyy sisaruksilta, "onko tuo normaali?"... "On. Äiti on sanonut, että sille voi soittaa". "Onko tuo tyttö vai poika" - lapset voi vastata nimellä/lempinimellä, jota perhe lapsesta käyttää. Lapset voivat tietää ja keksiä, mitkä olisivat
hyviä toimintatapoja
*
Kouluuntulohaastattelussa kerrotaan lapsen ominaislaadusta ja edellytetään, että lasta huomioidaan
*
Perhe huomioi, että lapselle voi olla vaikeaa koulun sukupuolijaottelu ja neuvotellaan koulun kanssa ongelmatilanteista, kuten liikuntatunnit
*
Jos vessa-jako tai suihkussa olo on lapselle vaikea jossain Ikävaiheessa, neuvotellaan mahdollisuudesta käyttää sopivaa vessaa tai olla suihkussa yksin/suorittaa liikunta muulla tavalla
*
Jos luokalla on hämmennystä, lasten kysymyksiä, kiusaamista tms., tarpeen mukaan tilataan kouluun aikuinen trans-kouluttaja vastaamaan lasten kysymyksiin ja/tai lapsiryhmälle vedettävää suvaitsevaisuuskasvatusta
*
Jos lapsi oireilee, etsitään lasten kehitykseen perehtynyt ammattityöntekijä, joka pystyy jättämään lapsen kasvu- ja kehityssuunnan avoimeksi
*
Tarvittaessa etsitään lapselle aikuistukihenkilö, joka esim. käy tytön kanssa nyrkkeilysalilla tai pojan kanssa ratsastamassa. Vanhemmat pyrkivät näin järjestämään,että lapsi kohtaa muitakin kuin oman perheen aikuisia, jotka hyväksyvät lapsen sukupuolen
*
Lapsi voi helposti salata vaikeuksiaan vanhemmiltaan eli vanhempien kannattaa viestittää, että he ovat luotettavia ja kestävät lapsen mahdolliset salaisuudet
*
Lasta ei kannata ylisuojella, koska hän kohtaa monenlaisia asioita maailmassa. Lapsen koti olisi paikka, jossa on turva eikä tarvitse salata mitään.
(c) Transtukipiste / Maarit Huuska ja Eeli Niinivirta
