Alkaa hermot mennä ja konstit loppua tohon uhmaamiseen

[äiti]

Siis meidän 2,5v neiti on mennyt ihan mahdottamaksi. Tuntuu et tämän kahden tunnin aikana ollut suurimman osan ajasta jäähyllä. Mitään ei uskota, ei edes olla kuulevinaan. Ja kun kommennetaan alkaa hirveä huuto, tavaroiden paiskominen, potkiminen, nipistely. Joka päivä saa neiti hermoni menemään ja tulee huudettua. Ja tiedetään kyllä ettei saisi, mutta kun tuo neiti saa tosiaankin mut kiehahtamaan. Meille tuli muutama viikko sit perheenlisäystä, ja ajattelin et olis mustasukkasuutta. Mut en usko ko oli kyllä jo ennen vauvan syntymääkin aika uhmaamista. Ja olen kyllä yrittänyt antaa neidille huomiota aina kun voin imetysten välillä. Tuntuu muutenkin niin pahalta kun saa aina olla komentamassa. Olisiko kellään vinkkejä millä saisi nuo uhmakohtaukset vähenemään...??

 

[Nitta]

Tsemppiä!

Meillä lasta piti hakea päiväkodistakin sillä meiningillä, että kestää armottoman huudon siitä, "että minä en halua kotiin sun kanssasi, miksei isä tule hakemaan", tämä jatkui koko kotimatkan ajan (ja se ei ollut mitään pientä kiljumista), heitteli tavaroita, jne. Ja siis tytöstä kyse.

Koeta pitää oma pää vain kylmänä, se menee ohi, vaikkei ihan hetkessä kuitenkaan.

 

[Halikatti]

Kuulostaa huomionhakemiselta, meillä pojalla 2v 7kk ihan samaa. Meillä koitetaan aina kysyä ihan oikeasti rakentavaan sävyyn, että miksi teit noin ja ongelma on vain kun poika ei vielä puhu, ettei osaa kertoa. Koitetaan kuitenkin hakea se syy esiin sieltä, esim. äiti ja isä puhuu vain keskenään tai minä annan huomiota pikkusiskolle (7kk). Ja rangaistukset eivät ole oikeastaan auttaneet, pikemminkin se, että koittaa vain ennakoida, ettei toinen joudu pahamielitilanteeseen. Kyllä hän silti "joutuu" ja sotkua tulee (meillä siis keksinyt heittää maitomukin ja ruuat lattialle kun syödään)...

Mies jopa jättää rankaisematta, jos syy on oikeastaa meidän vanhempien, se on näyttänyt vähän tepsivänkin. = Ei saa hirveetä haloota ja huomiota aikaan teoillaan eikä toisaalta tee niin pahuuttaan vaan koska ei taida saada sitä huomiota tarpeeksi...