alistuako koko elämä

[¨¨]

Mieheni määrää kaikki isommat asiat. Koko elämäni olen sopeutunut. Tein aina kaiken niin, että mieheni hyväksyi. En edes ajatellut tarkemmin omaa mielipidettäni asioihin. Työelämän aikoihin se meni kivuttomasti, kiun kaikki energia meni arjen pyörittämiseen.
Sinänsä mies on hyväluontoinen, mutta hieman leuhka luonteelrtaan. Teki pilaa toisista, jotka kysyvät vaimon mielipidettä.
Tiedostin kyllä jo, että monet ystävämme huomasivat ja varmaan ihmettelivät alistumistani, pitivätkö lie minua vähän yksinkertaisena. Jotenkin en vain välittänyt..

Pikkuhiljaa kylläännyin, lopetin mm kyläilyn, joissa hän irvaili (leikkisästi muka) vaimolle. En kertonut hänelle syytä, eikä hän varmaan hoksannut sitä.

Nyt eläkkeelle jäätyämme olen alkanut pitää puoleni. Arkitoimissa muutos on onnistunut aikalailla. Mies tietää, että teen kuten haluan.
Mies on aika tumpelo korjaustöissä tms, mutta on aika sumplimista, ettei hänelle sitä sano. Teki kerran 500 (markkaaikoina) säästöllä 5000 vahingon. Kieltää kuitenkin minulta ammattilaisen avun käyttämisen korjauksissa.
Mutta isot asiat hän luulee edelleen määräävänsä.. Jos ostetaan huonekalu, kodinkone tms, hän päättää. Jos ei minulle käy, ei osteta ollenkaan.. Vaikka minä käytän kodinkoneita, hän tietää millainen pitää olla , Viimeksi televisiota uusiessa, ei edes kuunnellut vaimon mielipidettä. Osti aivan liian ison pieniin huoneisiin. Ei olisi minua haitannut, jos hänellä olisi oma tila, missä televisiotaan pitää.

Vältän riitaa, mutta ei hän tykkää kun näkee, että en ole tyytyväinen. En edes istu olohuoneessa. Moittii, ettei kelpaa se, mitä hän tekee! Miksi ei voi ottaa huomioon toisen
mielipidettä.

Ehkä hetkellä tuntee , että vaimo kuvittelee olevansa parempi.... On vaimosta riippuvainen, mutta määräysvaltansa menettänyt. Vaikka ei ole totta. Kaipaan tasavertaisuutta, en edes halua yksin päättää yksin kaikeata.


Taloudellinen tilanne on ok, molemmilla omia harrastuksia ja vapaus mennä. Eikä ainakaan väkivaltaa kotona. Ulkoisesti on siis hyvin.

 

[*siri*]

Ethän sinä mitään alistu, jos mies näkee naamastasi mielipiteesi. Sinä käytät sanatonta valtaa. Valitat, ettei kysytä mielipidettä, mutta kuka kieltää sanomasta kysymättä? Sellaista sanotaan keskusteluksi ja siinä pitää kummankin olla aloitteellinen.

Vältät riitaa? Mieluummin mariset seläntakana?

 

[luepa tarkemmin]

Ethän sinä mitään alistu, jos mies näkee naamastasi mielipiteesi. Sinä käytät sanatonta valtaa. Valitat, ettei kysytä mielipidettä, mutta kuka kieltää sanomasta kysymättä? Sellaista sanotaan keskusteluksi ja siinä pitää kummankin olla aloitteellinen.

Vältät riitaa? Mieluummin mariset seläntakana?

Voi veikkonen, mielipiteet on kyllä tuotu esille ajoissa , kotona siis. Kuten viestissä tuli ilmi, mies sanoo, että tämä ostetaan, tai ei mitään!. Tai sitten menee kauppaan kertomatta ja ostaa vaikka uuden jääkaapin. Eipä siinä edes voi kertoa mielipidettä etukäteen. Eikä mies välitä siitä sama tietääkö etukäteen vai näkeekö naamasta! Vaimon kuuluu olla tyytyväinen.

Mitä neuvoisit tekemään, jos ei alistumaan. Riidan välttäminen on alistumista. Enkä marise selän takana , se ei auta, alistun vain? Enkä voi mitään , jos se näkyy naamasta.

Tälläisia miehiä on varmasti paljon, naiset alistuvat hiljaa.

 

[Miksi ihmeessä?]

No miksi ihmeessä sitten alistut, eli jätät riitelemättä kun kerran päähän ottaa? En ymmärrä tuollaista marttyritouhua, että asiat v***uttaa pahemman kerran, ja silti vain mutristellaan naamaa. Jos mies sanoo, että joko tämä tai ei ollenkaan, niin mikä estää sinua ostamasta mieluista sitten omilla rahoillasi? Miksi et ilmeisesti edes yritä puhua miehen kanssa, ja pistää kovaa kovaa vastaan?

 

[ei se mene niin]

No miksi ihmeessä sitten alistut, eli jätät riitelemättä kun kerran päähän ottaa? En ymmärrä tuollaista marttyritouhua, että asiat v***uttaa pahemman kerran, ja silti vain mutristellaan naamaa. Jos mies sanoo, että joko tämä tai ei ollenkaan, niin mikä estää sinua ostamasta mieluista sitten omilla rahoillasi? Miksi et ilmeisesti edes yritä puhua miehen kanssa, ja pistää kovaa kovaa vastaan?

Eipä ole hääviä neuvoja.

Kokeiltu on riitely, mikään ei muutu. Mies voi mököttää varmaan vaikka vuoden. Isäntä on ilmoittanut ettei tähän huusholliin tuoda sellaista mitä hän ei hyväksy.


Alusta alkaen meni näin, koska mies tienasi enemmän, hän katsoi oikeudekseen määrätä kaikesta. Aina kun tuli eri,mielisyyttä, hän nosti esiin asemansa enemmän tienaavana.

Eli todellakaan tässä ei ole marttyyriudesta kyse.

Pakkohan toisen on alistua, jos toinen ei muuta kantaansa piiruakaan.


En odotakaan täältä mitään konkreettisiä neuvoja, kuhan vain päästin höyryjä...helpotti sekin.

 

[Miksi ihmeessä?]

Ei todellakaan ole pakko. Suomi on vapaa maa, täällä saa aina halutessaan avioeron ja jopa yhteiskunnalta tukea elämiseen jos omat varat eivät riitä. Yksikään ihminen suomessa ei ole parisuhteessaan pakosta. Mukavuudenhalu / muutoksenpelko eivät ole pakkoa. Sinä olet valinnut suhteen ja alistumisen, SINÄ.

Marttyyriutta on se, että ulkoistat oman valintasi syyttämällä vain miestä, ja tekemällä itsestäsi uhrin. Jos et ole käsiraudoilla kotiisi vangittu, ilman mahdollisuutta huutaa apua, niin SINÄ olet ihan yhtä syyllinen tilanteen jatkumiseen kuin mieskin.

Kysypä itseltäsi, miksi pysyt tuossa suhteessa? Seuraavaksi mieti, ovatko nuo syyt oikeasti tarpeeksi hyviä. Jos päädyt siihen että ovat, olet sentään tehnyt päätöksesi tietoisesti, ja voit lopettaa valittamisen. Jos eivät ole, tee jotain, niin että pääset eroon valituksen aiheuttajasta. Aikuinen ihminen, ota vastuu omasta elämästäsi!

 

[Valivali]

Mene kauppaan ja osta mieleisesi televisio ja kanna se miehen ostama eteiseen.
Samoin tee jääkaapille ja kaikelle muullekin, mistä et pidä. Jos mies käyttää yksinvaltiaan otteita, mikä estää sinua pistämästä hanttiin, kova kovaa vastaan.

Ja hei, sun ei ole pakko olla sellaisen miehen kanssa samassa taloudessa.
Hanki ihan oma kämppä!

Mutta tuo säälittäväksi uhriksi heittäytyminen on erittäin ärsyttävää.
Mikään ei estä sinua valitsemasta toisin, eihän?

 

[No jaaaaa....]

Kuten viestissä tuli ilmi, mies sanoo, että tämä ostetaan, tai ei mitään!. Tai sitten menee kauppaan kertomatta ja ostaa vaikka uuden jääkaapin. - - -

Tälläisia miehiä on varmasti paljon, naiset alistuvat hiljaa.

Väittäisin, että tällaisia NAISIA (esim. minä...) on paljon, jotka päättävät, millä koti sisustetaan... Useimpia miehiä ei yleensä niin paljon kiinnosta vaikkapa ikkunaverhojen kuviot tai sohvapöydän muoto. Ehkä sitten juuri joissakin teknisissä vempaimissa ja sellaisissa, joita mies käyttää enemmän, on miehellä enemmän sitä päätäntävaltaa.

En minäkään nyt mikään despootti ole, mutta aika itsenäisesti saan päättää sen, minkälainen jääkaappi tai sohva meille tulee.