Alemmuuskompleksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hoituri pieni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hoituri pieni

Vieras
Onko kenelläkään muulla kuin mulla sellaista ongelmaa että podette alemmuuskompleksia?

Minusta tuntuu etten ole koskaan riittävän hyvä. Lapseni eivät ole riittävän kauniita. Kotini ei ole kaunis. Mieheni ei ole vitsikäs eikä hyvännäköinen. En siis pysty pätemään omin avuin enkä perheenjäsenten avuin. Kun kotikaan ei ole mistään kotoisin vaan ihan tavaalinen perusläävä niin mitä jää????

Toisilla on niin upeat kodit, hyvällä maulla ja kalliisti sisustettu. Toisten miehet on hauskoja, hyvännäköisiä ja vieläpä kohteliaitakin. Toisten lapset ovat suloisia, hyvätapaisia ja nättejä.

Pitääkö vaan tyytyä omaan osaansa ja tähän keskinkertaisuuteen joka melkein tukehduttaa mut alleen. En jaksa enkä pysty parempaan. Miten oppisin hyväksymään itseni ja perheeme tälläisenä enkä piinaisi itseäni sillä miten paljon paremmin toisilla on asiat????
 
ootkohan mun tuttu? Mulle on tullut jo tavaksi laittaa pöytään arkikupit ja viedä tyyriimmät tavarat piiloon heidän vierailujen ajaksi koska tämä yksi kadehtii itseään vihreäksi. Ja me asutaan vanhassa puolikuntosessa torpassa.
Mulle kun toisten menestys ei ole ollut koskaan multa pois. Eikä me siis olla hyvätuloisia vaan taviksia.

Mun suurin haaveeni on aina ollut olla keskivertotyyppi. Ja muuten olen. Kaks lasta, poika ja tyttö, farmariauto, oma (pieni ja vanha) talo, palkka alle 2000e...
Tavatonta on se, että haluan saamani eiä päinvastoin.
 
Ensinnäkin omat lapset ovat aina maailman kauniimpia lapsia!!!
Kodista saa kauniin ilman suuria seteleitäkin, paras sisutus on siivous, ulkoa voit hakea kasveja koristeiksi ja ostella pikkuhiljaa kaikkea.
Ja todennäköisesti sun mies on paras mies sulle, ei sen ole väliä mitä muut hänestä ajattelevat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Malviina:
Ensinnäkin omat lapset ovat aina maailman kauniimpia lapsia!!!
Kodista saa kauniin ilman suuria seteleitäkin, paras sisutus on siivous, ulkoa voit hakea kasveja koristeiksi ja ostella pikkuhiljaa kaikkea.
Ja todennäköisesti sun mies on paras mies sulle, ei sen ole väliä mitä muut hänestä ajattelevat.

Näitä hyvä peesata!!!
Toki joskus mullakin kompleksit omasta pienuudestani, mutta kyllä tämän kanssa toimeen tulee...TYöpaikalla tunnen itseni usein hiireksi (kokoni puolesta) kun muut näyttää niin isoilta rinnallani :/ Ongelma se tämäkin. Mutta mä nyt olen tällainen ja sillä sipuli
 
En mä oikein osaa tuohon sanoa kuin sen, että minkälaisessa sosiaalisessa ymristössä elät? Tarkoitan perheen ulkopuolella? Minkälaisia ovat ystäväsi ja heidän arvomaailmansa?

Mietipä, pystytkö nimeämään ihmisiä, jotka pitävät sinua alempiarvoisinaan? Uskon, että lopulta et kovinkaan montaa, ja jos jonkun nimeät, heidän motiivinsa ovat todennäköisesti aivan hämärät eikä sinun tulisi niistä välittää.

Tärkein asia kuitenkin olisi ehkäpä ajatella, vaihtaisitko omaa elämääsi päikseen jonkun toisen elämään. Mietipä. Kaikkineen! Saisit ehkäpä "Pirjon" kauniin ulkonäön (mutta jatkuvat hiivatulehdukset ja mielisairaan anopin), Pirjon upean aviomiehen (joka käy vieraissa ja pelaa kaiken ylimääräisen rahansa sekä mätkäisee Pirjoa jos tämä huomauttaa pelaamisesta), heidän uskomattoman upeat lapsensa (joille on kerrottu syntymästään saakka miten upeita he ovat ja se propaganda alkaa pian kantaa ikävää hedelmää...)

Ymmärrätkö? Älä välitä. Hyvin hyvin harvoin mikään on sitä, miltä näyttää. Älä tukeudu ulottumattomissasi oleviin haaveisiin. Itsekin olen luopunut muutamista; koska totuus on että rahkeet eivät riitä joten miksi vaivata päätään? Enkä nyt sano, että sinun rahkeesi eivät riittäisi! Sitä en tarkoittanut.

=) =) =)
Pää pystyyn siis.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras2:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En kadehdi ketään. Musta vaan tuntuu siltä että me ei kelvata tälläisinä...

Kenelle ette kelpaa?

Tämän kysymyksen lisäksi mulle tuli mieleen, että miksi susta tuntuu tuolta? Mitä konkreettisia esimerkkejä on siitä, että sulla olisi syytä tuntea noin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
:o

Oletko puhunut asiasta miehesi kanssa? Mitä mieltä hän on?
Helpottaisiko puhuminen miehen tai ystävän kaa?

Miehen kanssa olen puhunutkin, hän on kovin pahoillaan siitä. En tosin ole kertonut hänelle kaikkea.... En tietenkään halua loukata ketään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tarmoerkale:
En mä oikein osaa tuohon sanoa kuin sen, että minkälaisessa sosiaalisessa ymristössä elät? Tarkoitan perheen ulkopuolella? Minkälaisia ovat ystäväsi ja heidän arvomaailmansa?

Mietipä, pystytkö nimeämään ihmisiä, jotka pitävät sinua alempiarvoisinaan? Uskon, että lopulta et kovinkaan montaa, ja jos jonkun nimeät, heidän motiivinsa ovat todennäköisesti aivan hämärät eikä sinun tulisi niistä välittää.

Tärkein asia kuitenkin olisi ehkäpä ajatella, vaihtaisitko omaa elämääsi päikseen jonkun toisen elämään. Mietipä. Kaikkineen! Saisit ehkäpä "Pirjon" kauniin ulkonäön (mutta jatkuvat hiivatulehdukset ja mielisairaan anopin), Pirjon upean aviomiehen (joka käy vieraissa ja pelaa kaiken ylimääräisen rahansa sekä mätkäisee Pirjoa jos tämä huomauttaa pelaamisesta), heidän uskomattoman upeat lapsensa (joille on kerrottu syntymästään saakka miten upeita he ovat ja se propaganda alkaa pian kantaa ikävää hedelmää...)

Ymmärrätkö? Älä välitä. Hyvin hyvin harvoin mikään on sitä, miltä näyttää. Älä tukeudu ulottumattomissasi oleviin haaveisiin. Itsekin olen luopunut muutamista; koska totuus on että rahkeet eivät riitä joten miksi vaivata päätään? Enkä nyt sano, että sinun rahkeesi eivät riittäisi! Sitä en tarkoittanut.

=) =) =)
Pää pystyyn siis.

Ihana kirjoitus :) jos kehtaisin kirjoittaa "mustana" niin saisit ISON kukkakimpun ja halauksia
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoituri pieni:
Onko kenelläkään muulla kuin mulla sellaista ongelmaa että podette alemmuuskompleksia?

Minusta tuntuu etten ole koskaan riittävän hyvä. Lapseni eivät ole riittävän kauniita. Kotini ei ole kaunis. Mieheni ei ole vitsikäs eikä hyvännäköinen. En siis pysty pätemään omin avuin enkä perheenjäsenten avuin. Kun kotikaan ei ole mistään kotoisin vaan ihan tavaalinen perusläävä niin mitä jää????

Toisilla on niin upeat kodit, hyvällä maulla ja kalliisti sisustettu. Toisten miehet on hauskoja, hyvännäköisiä ja vieläpä kohteliaitakin. Toisten lapset ovat suloisia, hyvätapaisia ja nättejä.

Pitääkö vaan tyytyä omaan osaansa ja tähän keskinkertaisuuteen joka melkein tukehduttaa mut alleen. En jaksa enkä pysty parempaan. Miten oppisin hyväksymään itseni ja perheeme tälläisenä enkä piinaisi itseäni sillä miten paljon paremmin toisilla on asiat????

En tiedä. Meidän perhe ei ole täydellinen, enkä tiedä muutenkaan täydellisiä perheitä olevan.
Olen aika huono äiti, kärsimätön ja en millään jaksaisi kaikkea mitä liittyy äitiyteen, palvelemista enkä jatkuvaa toistenjälkein siivoamista. Valitan ääneen väsymistä, mitä oma äitini ei tehnyt koskaan. Siivosi vain hiljaa ja teki kaiken yksin hiljaa.

Mieskään ei ole täydellinen, ei ole seurassa erityisen puhelias tai vitsikäs, vaikka hänellä onkin ihan hyvä huumorintaju. Lihonutkin on. Hänellä on tuo sama alemmuuskompleksi kuin sinulla. Ajattelee lisäksi, että ei ole tarpeeksi hyvä eikä hänen perheensäkään.

Lapsetkin tappelevat joskus.

Hyviä puoliakin meissä on. Mies osaa monenlaista, on yliopistotutkinto, on ahkera, osaa sekä kodin korjaukset, että on akateemisesti lahjakas. Silti ei usko itseensä eikä kykyihinsä.

Lapset ovat kauniita, samoin mies on hyvännäköinen kuten minäkin.
Koti on tavallinen.

En ole koskaan nähnyt täydellistä perhettä eikä sellaista ole olemassakaan. Vertaaminen on aivan turhaa.
 
Hyvä ettet pysty pätemään, koska pätijät on ärsyttäviä. Ei sillä ole väliä, onko miehesi vitsikäs tai ovatko lapsesi nättejä.

Älä vaadi niin paljoa. Ole itse tyytyväinen, niin ei kellään ole mitään sanomista. Ole tyytyväinen siihen, mitä osaat/et osaa, ole tyytyväinen mieheesi, lapsiisi ja kotiisi. Oli sinulla millaista vain, se on kuitenkin SINUN.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras2:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En kadehdi ketään. Musta vaan tuntuu siltä että me ei kelvata tälläisinä...

Kenelle ette kelpaa?

Tämän kysymyksen lisäksi mulle tuli mieleen, että miksi susta tuntuu tuolta? Mitä konkreettisia esimerkkejä on siitä, että sulla olisi syytä tuntea noin?

Ei kun se vaan on niin vaikeaa hyväsyä että toisten kodit on niin kauniita ja hyvällä maulla sisustettuja. Mä haluaisin kanssa sellaisen, mutta ei ole varaa. Nyt olen apinan raivolla koittanut päästä kaikesta krääsästä eroon ja vienyt roskiin. Tästä eteenpäin tuon kotiini VAIN kauniita ja kalliita sisustus juttuja.

 
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
Hyvä ettet pysty pätemään, koska pätijät on ärsyttäviä. Ei sillä ole väliä, onko miehesi vitsikäs tai ovatko lapsesi nättejä.

Älä vaadi niin paljoa. Ole itse tyytyväinen, niin ei kellään ole mitään sanomista. Ole tyytyväinen siihen, mitä osaat/et osaa, ole tyytyväinen mieheesi, lapsiisi ja kotiisi. Oli sinulla millaista vain, se on kuitenkin SINUN.

Voi että te olette kyllä maailman ihanimpia ihmisiä :) tulin heti paljon paremmalle tuulelle kun noita vastauksia luen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras2:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En kadehdi ketään. Musta vaan tuntuu siltä että me ei kelvata tälläisinä...

Kenelle ette kelpaa?

Tämän kysymyksen lisäksi mulle tuli mieleen, että miksi susta tuntuu tuolta? Mitä konkreettisia esimerkkejä on siitä, että sulla olisi syytä tuntea noin?

Ei kun se vaan on niin vaikeaa hyväsyä että toisten kodit on niin kauniita ja hyvällä maulla sisustettuja. Mä haluaisin kanssa sellaisen, mutta ei ole varaa. Nyt olen apinan raivolla koittanut päästä kaikesta krääsästä eroon ja vienyt roskiin. Tästä eteenpäin tuon kotiini VAIN kauniita ja kalliita sisustus juttuja.

Kaunis ja kallis eivät ole samoja asioita... halvemmallakin saa kaunista ja kalliilla "krääsää".
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras2:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En kadehdi ketään. Musta vaan tuntuu siltä että me ei kelvata tälläisinä...

Kenelle ette kelpaa?

Tämän kysymyksen lisäksi mulle tuli mieleen, että miksi susta tuntuu tuolta? Mitä konkreettisia esimerkkejä on siitä, että sulla olisi syytä tuntea noin?

Ei kun se vaan on niin vaikeaa hyväsyä että toisten kodit on niin kauniita ja hyvällä maulla sisustettuja. Mä haluaisin kanssa sellaisen, mutta ei ole varaa. Nyt olen apinan raivolla koittanut päästä kaikesta krääsästä eroon ja vienyt roskiin. Tästä eteenpäin tuon kotiini VAIN kauniita ja kalliita sisustus juttuja.

Mutta miksi siellä pitää olla vain kallista? Eikö koti pitäisi olla sellainen, jossa itse viihtyy? Monilla on hienompi koti kuin meillä, joillakin saattaa olla ihan peruskoti kuten meilläkin. Jotkut saavat kotoaan täyspuisia huonekaluja, on perintöjä lapsuudenkodeista. Ei meillä ole samalla tavalla rahaa. Riittää että on puhdasta ja siistiä ja vihtyisää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras2:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En kadehdi ketään. Musta vaan tuntuu siltä että me ei kelvata tälläisinä...

Kenelle ette kelpaa?

Tämän kysymyksen lisäksi mulle tuli mieleen, että miksi susta tuntuu tuolta? Mitä konkreettisia esimerkkejä on siitä, että sulla olisi syytä tuntea noin?

Ei kun se vaan on niin vaikeaa hyväsyä että toisten kodit on niin kauniita ja hyvällä maulla sisustettuja. Mä haluaisin kanssa sellaisen, mutta ei ole varaa. Nyt olen apinan raivolla koittanut päästä kaikesta krääsästä eroon ja vienyt roskiin. Tästä eteenpäin tuon kotiini VAIN kauniita ja kalliita sisustus juttuja.

Mutta muistathan, että kotinne on teidän kotinne ja sisustat sitä itsellenne eikä ketään muita varten =)
 
Niin, ja ihmisarvo on ihan sama kaikilla. Oli kaunis ja fiksu tai ei. Olet ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa.
Ja oikeasti, sinä olet varmasti piristävää seuraa. Ja perheesi. Harvinaista nykyään, että ei jumaloi omia lapsiaan, ja muiden on vaan ylimääräinen kiusa. Olet erilainen.
 
Aina löytyy ihmisiä joilla näyttää asiat olevan paremmin kuin itsellä, samoin ihmisiä joilla asiat näyttää olevan huonommin. Vertailu on aivan turhaa, harvoin mikään on sitä miltä näyttää. Keskity teidän perheen hyviin juttuihin, niin on helpompi olla tyytyväinen. Kun on itse tyytyväinen elämäänsä, ei muiden mielipiteillä/elämällä ole merkitystä..
 

Yhteistyössä