Alakoululaisen kaverisuhteissa tukeminen

[veetikkäinen]

Miten auttaa alakoululaista kaverisuhteissa? Ongelmana erityisesti iltapäivät koulun jälkeen, kun ei ole mitään iltapäivähoitoa. Lapsella luokalla kaksi kaveria, joiden kanssa voisi viettää iltapäiviä, mutta nämä kaksi eivät tule keskenään toimeen, on yritetty.
Lapsi haluaisi olla molempien kanssa, mutta aina jumahtaa vaihtoehto 1:een. Vaikka olemme sopineet edellisenä päivänä että lapsi on sen toisen kanssa, niin kuitenkin tilanne kääntyy koulupäivän jälkeen niin, että lapsi onkin sitten sen ve 1 kanssa taas. Tai sen tiedän että lapseni on vaikea sanoa ei sille ve 1:lle, joka on ilmeisesti aika kova jankkaamaankin, ja lapseni mieli muuttuu. Joskus on toiminut kun olemme vanhempien kesken sopineet seuraavasta päivästä ja lapseni on helpompi sanoa ve1 että näin on sovittu ja hän on toisen kanssa.

On lapseni kyllä itsekin sosiaalisesti rajoittunut/estynyt eikä tosiaan halua olla muiden kuin noiden kahden kanssa ,vaikka toisaalta on sanonut että haluaisi myös lisää kavereita. Mutta ei osaa olla porukoissa oikein eikä varsinkaan jos on joku vieraampi lapsi (vaikka olisi samassa koulussa tai jopa luokalla tms.), eli jos on ve1 tai ve2, mutta joku kolmas josta ei pidä, niin saattaa jättäytyä ulkopuolelle. Olemme kyllä jankanneet ihan riittävästi, että pitää sietää muitakin ja muiden ideoita eikä heti häipyä tilanteista. Ja myös mennä mukaan porukoihin eikä odottaa että joku tulee varta vasten pyytämään. Harvemmin kukaan niin tekee, mutta ei myöskään sano, ettei lapsi pääsee porukkaan mukaan.

Vai olenko nyt turhan hysteerinen? Pitäisikö mun vaan antaa asian olla ja toivoa että lapsi on tyytyväinen (vaikkei taida olla). Yksin jos jää iltapäiviksi niin luuhaa kotona ja pelaa. Töistä käsin aika vaikea kontrolloida tekemisiä. Koululla eikä lähimaastossa (että lapsi voisi mennä) ei ole mitään kerhoja joihin voisi mennä.

 

[veetikkäinen]

Nostan tämän!

 

[.....]

Anna lapsesi leikkiä, kenen kanssa haluaa, mutta samalla yritä ohjata siihen suuntaan, että leikkivät kaikki kolme yhdessä. Miksi ihmeessä pitää kahdestaan leikkiä, paljon hauskempaa ja opettavaisempaa, jos saatte kaikki mukaan leikkimään yhdessä.

 

[vierailija]

Jos lapsi ei pysy sovituissa kuvioissa, rangaistukset peliin mukaan. Ei lapsi voi ikuisesti pakoilla vastuutaan valinnoistaan sanomalla että en minä muuten mutta kun kaveri painosti. Tuohon voi olla syynä myös se, että vanhemmatkin päästävät kuin koiran veräjästä heti kun päätöksen vierittää toisen lapsen syyksi. Nyt on aika jakaa rangaistuksia myös omalle pojalle, jos ei pysy sopimuksissa, ja turha sanoa syyksi, että kaveri käski. Muuten teillä on kohta käsissänne nuorisorikollinen, joka käy kaupassa varastamassa kaverien painostuksesta.

 

[vierailija]

Itse ajattelen, ettei ole paha jos lapsi koulun jälkeen pelaa pari tuntia. Jos pistätte ehdoksi sen, että ensin lapsi syö ja tekee läksyt ja saa sitten pelata kunnes vanhemmat tulevat kotiin, hän on saanut koulun jälkeen tervetulleen hiljaisen hetken. Monet lapset tarvitsevat sitäkin, etteivät ihan koko ajan ole jonkun kontrollissa kuuntelemassa miten pitää tehdä. Hiljainen koti voi olla lapselle yhtä ihana kokemus mitä se on aikuisellekin.

Sitten, kun tulette kotiin, autatte lasta hakeutumaan tämän paremman kaverin seuraan, tai jäätte ohjaamaan näitä yhteisleikkejä. Hyvä idea poikien kohdalla on pakata kaikki autoon ja lähteä viemään näitä esimerkiksi raunioille (turvallisille!!) pelaamaan sotaleikkejä. Tai rantaan tekemään tulia. Tai uuteen leikkipuistoon. Uusi ympäristö ja uusi tekeminen rikkoo tuttua ryhmädynamiikkaa ja antaa lapsille mahdollisuuden kokeilla uusia rooleja. Pakkaa siis autoon sekalainen poikaporukka, sinnehän mahtuu kivasti neljä poikaa kuskin lisäksi, ja ohjaa näitä illan mittaan ja auta löytämään kontaktia toisiin.
Lasten kaverisuhteet perustuvat tottumukseen. Ei juurikaan muuhun vielä alakouluiässä. Kun sinnikkäästi pistät pojat samaan kimppaan uudestaan ja uudestaan, luot ryhmätoimintaa ja yhteisiä hyviä kokemuksia, niin siitä se lähtee.

Itse olen istunut monet illat rättiväsyneenä milloin minkäkin raunion tai tulipaikan vieressä ja ajatellut että mieluumin olisin kotona. Mutta tämä on pakko tehdä, lapsi ei pysty yksin kaverisuhteitaan säätelemään. Olen vielä usein ajanut mäkkärin autokaistan kautta ja hakenut evääksi hampurilaiset kaikille. Kyllä, lahjontaa. Voin ilomielin maksaa euron per nenä siitä että lapsella on kavereita. Ja se kannatti. Ihan joka hetki kannatti.

 

[viisikymppinen isoäiti]

selittäkää lapselle, että sovituista asioista pitää pitää kiinni. ja että miltä lapsesta itsestä tuntuis, jos joku aikois tulla hänen luokseen leikkimään, ja meniskin sitten kuitenkin sille toiselle lapselle aina leikkimään