Älä käy yöhön yksin, mitä mieltä kirjasta?

[Huom harmaana]

Sain juuri luettua Westön kirjan, siihen meni aika kauan. Nykyään kun tuo lukeminen on enemmänkin periaatteella 15 minuuttia ennen nukkumaanmenoa. Mutta jaksoin sen sentään lukea loppuun, toisin kuin Missä kuljimme kerran, joka oli minusta kuolettavan tylsä.

Onko kukaan palstalaisista lukenut ja jos on, niin mitä mieltä olitte siitä? Itse tykkäsin tarinasta. paaaaaljon parempi kuin tuo jo mainittu aiempi kirja.

Leijat Helsingin yllä oli minusta myös hyvä.

 

["vieras"]

Luin viime keväänä. Muita Westön kirjoja en ole lukenut. En tiedä, ei temmannut sillä tavalla mukaansa, että olisi valvomiseksi mennyt kirjan kanssa, samalla tavalla hitaasti luin, ehlä puolisen tuntia iltaisin. Paikoitellen tosin muutamia hienoja kohtia. Niinkuin kuvaus sen (en muista henkilöiden nimiä enää) huumeita käyttävän kitaristin "valaistuminen" Gotlannissa (vai oliko se gotlannissa), kun oli yksin maiseman kanssa, onnen hetki, kaikki oli kirkasta ja selkeää.

 

[se joku]

Tylsä ja pitkäveteinen, en jaksanut lukea loppuun asti.

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="vieras";24697987]Paikoitellen tosin muutamia hienoja kohtia. Niinkuin kuvaus sen (en muista henkilöiden nimiä enää) huumeita käyttävän kitaristin "valaistuminen" Gotlannissa (vai oliko se gotlannissa), kun oli yksin maiseman kanssa, onnen hetki, kaikki oli kirkasta ja selkeää.[/QUOTE]

Jep, tämä oli hieno kohta. Westö osaa halutessaan kuvata hyvinkin elävästi.
Suuri osa tuosta kirjasta oli kyllä sellaista että hypin pari riviä kerrallaan eli suht turhaa. Mutta tarina oli ihan mielenkiintoinen.

 

[Huom harmaana]

Tylsä ja pitkäveteinen, en jaksanut lukea loppuun asti.

Oletko kokeillut lukea Missä kuljimme kerran...
Siihen verrattuna tämä on suorastaan jännäri

 

[evita]

Minä just luen sitä, olen ehkä puolivälissä. Tykkään kyllä siitä, minusta Westö kirjoittaa jotenkin kaunista kieltä.

Vielä enemmän tykkäsin Missä kuljimme kerran -kirjasta, jotenkin sillä oli tavallaan yhtymäkohtia oman suvun vaiheisiin Helsingissä. Toivoin, että Missä kuljimme kerran ei olisi loppunut ollenkaan. =)

 

["netta"]

Olen lukenut ja mun mielestä taas Missä kuljimme kerran oli paljon parempi, Älä käy yöhön yksin oli jotenkin pitkäveteinen. Westön Helsinki-kuvaus on kyllä hienoa Leijat Helsingin yllä on oma suosikki.

 

[Huom harmaana]

Miten minusta tuntuu että olen suunnilleen ainoa joka ei tykännyt Missä kuljimme kerran -kirjasta...Se on ollut yöpöydällä tosi pitkään enkä ole halunnut tarttua siihen uudemman kerran. Yritin ja yritin, mutta en saanut siihen mitään otetta ensimmäisellä kerralla.

 

[***]

Ok, mutta mikään myöhempi Westö ei ole ollut yhtä hyvä kuin Leijat Helsingin yllä.

 

["vieras"]

Minä just luen sitä, olen ehkä puolivälissä. Tykkään kyllä siitä, minusta Westö kirjoittaa jotenkin kaunista kieltä.

Vielä enemmän tykkäsin Missä kuljimme kerran -kirjasta, jotenkin sillä oli tavallaan yhtymäkohtia oman suvun vaiheisiin Helsingissä. Toivoin, että Missä kuljimme kerran ei olisi loppunut ollenkaan. =)

Minä taas luin sillä mielenkiinnolla tätä Älä käy yöhon yksin, olen asunut lapsena lähiössä, jossa "kekkoshyndän" esikuva. (tästä on kirjassakin maininta, Tosin olen päähenkilöitä nuorempi. Mutta kyllä siinä jotain tuttua on, me pikkupenskat silmä tarkkana seurattiin nuorison touhuja, Ja vähän vaklattiinkin.

Keskustelin juuri pari viikkoa sitten henkilön kanssa, joka hehkutti tuota Missä kuljimme kerran -kirjaa, tai siis sen tapahtumapaikkoja, Liisankadun varrella olevaa koulua jne. Luen varmaan jossain vaiheessa.

 

["vieras"]

Jep, tämä oli hieno kohta. Westö osaa halutessaan kuvata hyvinkin elävästi.
Suuri osa tuosta kirjasta oli kyllä sellaista että hypin pari riviä kerrallaan eli suht turhaa. Mutta tarina oli ihan mielenkiintoinen.

Juu, paikoitellen oli eh, pitkäveteistä, tai sellaista turhan pikkutarkkaa kuvausta. Jotenkin se tuli kahlattua läpi, koska kiinnosti tietää, kuinka henkilöille lopulta käy. Ja olihan siellä niitä eläviä "helmikohtia" paikoitellen.

 

["poikia3"]

Tykkäsin kirjasta kovasti, pääkaupunkiseutulaisena nautin kovasti paikalliskuvauksista, mitä missäkin on tapahtunut. Myös Gotlanti on paikkana minulle rakas, kahdesti olen siellä käynyt ja pidän saaresta kovasti. Minusta kertomus oli mielenkiintoinen ja yllättävä, tarinankäänteitä ei kyennyt arvaamaan.

Leijoista Helsingin yllä pidin kyllä vielä jopa enemmän!

Missä kuljimme kerran -kirjaa en ole lukenut, pitäisi varmaan hankkia se kuitenkin käsiini.

Ja kun kirjoista puhutaan, niin lukeville ihmisille suosittelen viimeksi lukemaani kirjaa Vadelmavenepakolainen - oli mielettömän hyvä.

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="poikia3";24698259]Tykkäsin kirjasta kovasti, pääkaupunkiseutulaisena nautin kovasti paikalliskuvauksista, mitä missäkin on tapahtunut. Myös Gotlanti on paikkana minulle rakas, kahdesti olen siellä käynyt ja pidän saaresta kovasti. Minusta kertomus oli mielenkiintoinen ja yllättävä, tarinankäänteitä ei kyennyt arvaamaan.

Leijoista Helsingin yllä pidin kyllä vielä jopa enemmän!

Missä kuljimme kerran -kirjaa en ole lukenut, pitäisi varmaan hankkia se kuitenkin käsiini.

Ja kun kirjoista puhutaan, niin lukeville ihmisille suosittelen viimeksi lukemaani kirjaa Vadelmavenepakolainen - oli mielettömän hyvä.[/QUOTE]

Jep, niin on.
Meillä on aika sama kirjamaku.