Aku Ankan taskukirjat menneet pilalle

Muksu lainasi kirjastosta numeron 327 eli Menneisyyden vanki.
Oon mä sen tienny että Disney on sairas vapaamuurarifirma mutta onko tämä kansikuva sovelias lapsille?

Akua viedään rautaneitsyeeseen, eli keskiaikaiseen kidutusvälineeseen?

En rupea skannaamaan sivuja tänne, mut siellä on ihan sairaan näköisiä hahmojakin yhdessä tarinassa.

 

Lisäksi suurimmassa osassa taskukirjoja on nykyisin Akusta tehty joku muka-hauska kuminaama.

Piirtäjä Paolo Mottura:

 

En tiedä mihin se raja pitäis vetää.
Pitäiskö lapsille puhua joulupukista ja metsänpeikoista, näkistä ja keijuista?
Mitä lapset oppivat noista ja milloin he ymmärtävät, että se on vain satua ja ajanvietettä.

 

Aku Ankka lehtikin on nykyään todella ällö, lopetin tilauksen. Lapsetkin tykkää enemmän vanhoista akuista mun lapsuudesta jotka on tallessa. Mm. vanhat Vicarin akutarinat on kivempia ja paremmin piirrettyjä kuin nykyakun. Eikä niin paljon henkimaailmanjuttuja kuin nykyään akussa ja taskareissa.

 

Kaikki kuminaamapiirtäjät taitaa olla italialaisia, Paolo de Lorenzin piirtämiä en ole suostunut ostamaan enkä lukemaan muksuille. Eikö nykyajan adhd-sukupolvi jaksa lukea Akua kuin liioitellun "hauskasti" piirrettynä?

 

Nykylapset elävät ihan toisenlaisessa maailmassa kuin me aikoinaan. Meillä oli vain nalleja ja mollamaijoja eikä Akukaan väännellyt naamaansa.

 

Asian vierestä, mutta Akkareiden taso on kyllä laskenut kuin lehmänhäntä.
Nykyisissä tarinoissa ei ole mitään kunnon juonta, vaan ihme kohellusta vain.

 

Asian vierestä, mutta Akkareiden taso on kyllä laskenut kuin lehmänhäntä.
Nykyisissä tarinoissa ei ole mitään kunnon juonta, vaan ihme kohellusta vain.

Tää on totta! Omissa lapsuudenaikaisissa Akkareissa on ihan eri tavalla menoa ja meininkiä verrattuna näihin nykysiiin kohellustarinoihin.

 

Tää on totta! Omissa lapsuudenaikaisissa Akkareissa on ihan eri tavalla menoa ja meininkiä verrattuna näihin nykysiiin kohellustarinoihin.

Nykypäivän lapsille nykypäivän Aku Ankka? Vai mitä?

 

Carl Barksia ei takaisin saa, mutta tätä piirtämisen kauneutta...

 

Tää on totta! Omissa lapsuudenaikaisissa Akkareissa on ihan eri tavalla menoa ja meininkiä verrattuna näihin nykysiiin kohellustarinoihin.

Nykylapsia ei kasvateta siihen, että he oppisivat keskittymään ja rauhoittumaan. Vanhemmat sallivat lasten pomppia ja kiljua kuin apinat eivätkä pidä mitään kuria.

Siksi myöskään sarjakuvissa ei voida olettaa lasten kykenevän keskittymiseen.

 

Tuo

Carl Barksia ei takaisin saa, mutta tätä piirtämisen kauneutta...

han on eläinrääkkäystä yrittää ampua hirvi haulikolla,
Mikä on tarinan moraali!

 

Carl Barksia ei takaisin saa, mutta tätä piirtämisen kauneutta...

Carl Barksin piirrosjälki on aivan huimaa! Niin kaunista ei mitään turhaa.

 

Aku Ankka lehtikin on nykyään todella ällö, lopetin tilauksen. Lapsetkin tykkää enemmän vanhoista akuista mun lapsuudesta jotka on tallessa. Mm. vanhat Vicarin akutarinat on kivempia ja paremmin piirrettyjä kuin nykyakun. Eikä niin paljon henkimaailmanjuttuja kuin nykyään akussa ja taskareissa.

Vicar oli mulle Barksin korvike. Hänkin antoi Akulle sen akumaisen ulkonäön ja luonteen.

 

Vicar oli mulle Barksin korvike. Hänkin antoi Akulle sen akumaisen ulkonäön ja luonteen.

Ja tässä esimerkki lapsityövoiman käytöstä
Mikä tämän tarinan opetus on?
Tai viihdearvo?

 

Ja tässä esimerkki lapsityövoiman käytöstä
Mikä tämän tarinan opetus on?
Tai viihdearvo?

Tosikko.

 

Ja tässä esimerkki lapsityövoiman käytöstä
Mikä tämän tarinan opetus on?
Tai viihdearvo?

Opetus on siinä, että myös lapset osallistuvat kotitöihin. Curling-vanhemmuutta toteuttaville se toki on vieras ajattelutapa.

 

Tosikko.

Kuinka kuvailisit aiheen aloittajan? Ap n?

 

Barksin kaunista piirrosjälkeä:

Jostain syystä en pidä Don Rosan piirrosjäljestä:

 

Opetus on siinä, että myös lapset osallistuvat kotitöihin. Curling-vanhemmuutta toteuttaville se toki on vieras ajattelutapa.

Aloituksen ensimmäisen piirroksen tarkoitus on opettaa, että pahantekijät rangaistaan.

 

Carl Barksia ei takaisin saa, mutta tätä piirtämisen kauneutta...

Jep. Ihan selkeää, vivahteikasta ja raikasta. Ei sellaista vääntely-kääntely-suttua kuten nykyisin monet liian täyteen ahdetut ruudut.

 

Ja tässä esimerkki lapsityövoiman käytöstä
Mikä tämän tarinan opetus on?
Tai viihdearvo?

No en nyt tiedä, onko viihteen ensisijainen tehtävä opettaa (joskin akkarista kyllä oppii yhtä sun toista), mutta ihan hyvä mallihan tuo on, että lapsetkin osallistuvat kotitöihin. Ei se mitään lapsityövoimaa ole, vaan normaalia perhe-elämää.

Ja eiköhän tuossa ole ollut normaali "ei kannata yrittää luistaa hommista" -opetus mukana.
Paitsi että hämärä muistikuva, että tuo tuubi olisi räjähtänyt ja pihatielle jäi tunneli, eli toimikin ihan hyvin.
Mene ja tiedä.

 

Eipä ole tullut luettua viime aikoina

 

Barksin kaunista piirrosjälkeä:

Jostain syystä en pidä Don Rosan piirrosjäljestä:

Ihanaa, joku "samis" löytyi. Mä en voi sietää don Rosaa, se yrittää liikaa olla Barks.

 

Nykylapsia ei kasvateta siihen, että he oppisivat keskittymään ja rauhoittumaan. Vanhemmat sallivat lasten pomppia ja kiljua kuin apinat eivätkä pidä mitään kuria.

Siksi myöskään sarjakuvissa ei voida olettaa lasten kykenevän keskittymiseen.

Nykyään koulussa opetetaan keskittymistä
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005372053.html
Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani