Ajopelosta, oliko kaverilla oikeus suuttua?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Driver"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
D

"Driver"

Vieras
Jahas, sain kuulla olevani itsekäs paska. Kertokaas että olinko: Mulla on kaksi lasta, kaverilla kolme. Me ollaan molemmat oltu arkoja kuskeja, mutta lapset saatuani pakotin itseni ajamaan ja ajan nykyään minne haluan ilman pelkoa. Kaverini puolestaan on toiminut päin vastoin, eikä enää lapset saatuaan uskalla ajaa kuin mökkitiellä kesäaikaan (on itse sanonut näin).

Oltiin kaverin kanssa sovittu menevämme kauppakeskukseen lastemme kanssa. Matkaan menee bussilla tupla-aika omaan autoon verrattuna ja bussiakin pitää vaihtaa. Päätin siis mennä autolla, mutta kaverini suuttui tästä ihan kauheasti ja haukkui mut itsekkääksi ja vain omaa etuani ajattelevaksi, koska olisi joutunut menemään julkisilla yksinään. Olisko mun siis oikeasti pitänyt vain solidaarisuudesta mennä bussilla ja kärsiä kaikki matkustamisen riesat lasteni kanssa vain siksi, ettei kaverini uskalla enää ajaa? Siksihän mä olen itseni pakottanut ajamaan, että elämä olisi helpompaa ja nyt olis pitänyt tuolla sateessa seistä ja odottaa bussia, johon mahdutaan. Kiitos ei, mutta tekeekö tää musta kamalan ihmisen?
 
Jos ette olleet vartavasten sopineet bussimatkasta, niin kaverillasi ei ole mitään syytä suuttua. Ymmärrän kyllä ajopelon ja bussissakin olisi varmasti kivempaa porukalla, mutta en minä yleensä lähde siitä oletuksesta, että treffatessa kaikki tehtäisiin just niinkuin minä haluan. Pääpointtihan on tosiaan se tapaaminen ja kukin saa sinne tulla miten parhaaksi näkee.

Ehkä kaveria itseään hävettää ja ärsyttää oma ajopelkonsa ja purkaa sitä nyt sinuun.
 
Minulla on ajopelko. En todellakaan olisi kehdannut valittaa, vaikka matkustaminen yhdessä olisi ollut hauskempaa, oli se sitten millä tavoin tahansa. Aion kuitenkin päästä vielä pelon yli.
 
Minulla on ajopelko. En todellakaan olisi kehdannut valittaa, vaikka matkustaminen yhdessä olisi ollut hauskempaa, oli se sitten millä tavoin tahansa. Aion kuitenkin päästä vielä pelon yli.
Näin juuri. Ymmärrän että voi vähän harmittaa koska yhteinen matka olisi ollut kivempi, mutta ei siitä pidä valittaa tai suuttua.
 
[QUOTE="Driver";25896725]Samalla kadulla asutaan, eli joo.[/QUOTE]

No kyllä mä sitten ymmärrän vähän kaveriakin. Vähän. Mutta ihan turhan kovat kilarit veti.
 
Ihmisellähän on yleensä oikeus omiin tunteisiinsa, mutta se että onko ne loogisia tai edes jollain tapaa perusteltuja..noh, mene ja tiedä. Mä sanoisin, että ylireagointia aistittavissa. Ja keittiöpsykologi minussa sanoo, että ystävääsi harmittaa oma vajavaisuutensa autoilemisen suhteen ja sinä sait sen tunteen heräämään, eli olet tavallaan sijaiskärsijä.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
mä taitaisin kailottaa takaisin, että koittaa vaan hoitaa omaa itsekkyyttään ja pistää ajopelkonsa kuriin ihan jo lastenkin takia, ja jos vaikka sitten ei tarttis muakaan tulla puremaan...
 
[QUOTE="Driver";25896739]Ei oltu sovittu, oltiin vaan puhuttu että mennään Selloon lauantaina. Kaverille se tarkoitti yhdessä menemistä, mulle yhdessä siellä olemista...[/QUOTE]

oletan kun ap puhui bussiin mahtumisesta että molemmilla on rattaissa istuvia lapsia.
Espoon bussit tietäen aika epätodennäköistä että mahtuisivat samaan bussiin ja lauantain vuoroväleillä mukavampaa että ei tarvi kaverinkaan ootella seuraavaa bussia..
 
Alkuperäinen kirjoittaja en ymmärrä;25896765:
No mikset ottanut kaveria kyytiin jos kerta samalla kadulla asutte?

No aika harvalla on auto johon mahtuu 7 hlöä turvallisesti matkustamaan, varsinkaan turva-tai korokeistuinikäisiä. Kun aloituksessahan mainittiin että lasten kanssa olivat menossa. =)
 
Nyt on kyllä pakko sanoa, että minä en oikeastaan ymmärrä ihmisiä jotka loukkaantuvat, kun toinen ihminen osoitta heikkouksiaan tai epäkypsyyttään. Miksei voisi suhtautua ymmärtäväisesti ja olla provosoitumatta ja menemättä samalle tasolle toisen kanssa? Sen sijaan voisi vaikka rauhallisesti pyytää että toinen voisi kertoa tunteistaan vapaasti, mikä ja miksi häntä tuo asia ärsyttää, kumpikin voisi yrittää ymmärtää toista, ja koittaa tulla toista puolitiehen vastaan.

Tuntuu että kauhean moni on vaan heti herneitä nenäänsä vetämässä, missä on aito ystävistään ja läheisistään välittäminen, ja ymmärrys?

Ei tarvitse olla nössö ollakseen ymmärtäväinen, myös toisen joskus hallitsemattomienkin tunteenpurkausten suhteen, ainoastaan järkevä ja aikuismainen.
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
Alkuperäinen kirjoittaja Anonyymitär;25896952:
Nyt on kyllä pakko sanoa, että minä en oikeastaan ymmärrä ihmisiä jotka loukkaantuvat, kun toinen ihminen osoitta heikkouksiaan tai epäkypsyyttään. Miksei voisi suhtautua ymmärtäväisesti ja olla provosoitumatta ja menemättä samalle tasolle toisen kanssa? Sen sijaan voisi vaikka rauhallisesti pyytää että toinen voisi kertoa tunteistaan vapaasti, mikä ja miksi häntä tuo asia ärsyttää, kumpikin voisi yrittää ymmärtää toista, ja koittaa tulla toista puolitiehen vastaan.

Tuntuu että kauhean moni on vaan heti herneitä nenäänsä vetämässä, missä on aito ystävistään ja läheisistään välittäminen, ja ymmärrys?

Ei tarvitse olla nössö ollakseen ymmärtäväinen, myös toisen joskus hallitsemattomienkin tunteenpurkausten suhteen, ainoastaan järkevä ja aikuismainen.
Järkevään ja aikuismaiseen käytökseen ei mun mielestä kuulu se, että kiukutellaan ystäville ties mistä turhuuksista.

En mä jaksaisi olla tuollaisen purkauksen kohteena kuin kerran tai kaksi. En mäkään kiukuttele ystävilleni omia päänsisäisiä asioitani, vaan keskustelen asiallisesti jos on jotain keskusteltavaa. Samaa asiallisesti sanomista oletan myös kavereiltani.
 
Vielä tuohon aloituksen kysymykseen, että oliko kaverilla oikeus suuttua. Jokaisella ihmisellä on täysi oikeus tuntea juuri niin kuin tuntee. On vain vastapuolen henkisestä kypsyydestä kiinni, miten toisen tunteenpurkauksiin osaa suhtautua.

En tässä nyt itseäni ole jalustalle nostamassa, en itsekään aina osaa suhtautua toivomallani tavalla toisten odottamattomiin tunteenpurkauksiin. Mutta ne ovat tunteita, jokaisen omia ja henkilökohtaisia. Se miten kukin asiat tuntee, määrittyy ihan lapsuudesta asti, ja moni asia eletyssä elämässä on siihen vaikuttamassa.

Joten vastaan, että kyllä, kaverillasi oli oikeus suuttua. Eri asia vaan se, oliko se kauhean kypsää käytöstä.
 
Järkevään ja aikuismaiseen käytökseen ei mun mielestä kuulu se, että kiukutellaan ystäville ties mistä turhuuksista.

En mä jaksaisi olla tuollaisen purkauksen kohteena kuin kerran tai kaksi. En mäkään kiukuttele ystävilleni omia päänsisäisiä asioitani, vaan keskustelen asiallisesti jos on jotain keskusteltavaa. Samaa asiallisesti sanomista oletan myös kavereiltani.

Mutta jos joku toinen joskus käyttäytyy epäkypsästi, ei siihen tarvitse mennä välttämättä mukaan. Kun ei meistä kukaan ole täydellinen.

Minusta aidoissa ihmissuhteissa on voitava jokaisen saada käyttäytyä välillä typerästikin, pelkäämättä että toinen kääntää selkäänsä tai loukkaantuu verisesti. Tietty virheensä pitää osata myöntää, ja pyytää toiselta anteeksi käytöstään, toivotaan että ap:n kaveri tämän tajuaa.

Jotenkin pelottavaa että monet ovat kovin ymmärtämättömiä ja tuomitsevia toisten suhteen, vaikkeivät välttämättä aina itsekään osaa joka tilanteessa käyttäytyä absoluuttisen oikein, ja järkevästi.

Heikkouden ajoittaminen sietäminen osoittaa henkistä vahvuutta.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Anonyymitär;25896984:
Mutta jos joku toinen joskus käyttäytyy epäkypsästi, ei siihen tarvitse mennä välttämättä mukaan. Kun ei meistä kukaan ole täydellinen.
Menikö ap mukaan?

Mä sanoisin jossain vaiheessa, jos kiukkuaminen on toistuvaa tai jos räpätys ei vaan lopu, että kiitti mulle riitti, en ole mikään likasanko jonne saat oksentaa pahan olosi. Pura traumasi muualla.

Mutta muuten olisin varmaan vaan että "just" enkä jaksaisi kommentoida mitään. Itsekseni ehkä nauraisin, että olipa itsekästä juu...(siis esim. jos olisin ap).

Yhdellä kaverillani on tapana kilahtaa milloin mistäkin. Hänelle olen ihan suoraan sanonut, että en jaksa sellaista käytöstä. Enkä jaksa ainakaan kysellä että mikä nyt on, yms. Kilahduksen syyksi kun kelpaa esim. se, että menin kahville jonkun kaverin kanssa enkä pyytänyt häntä mukaan - ja ollaan siis ihan aikuisia kaikki.
 
Viimeksi muokattu:
No jos joku tässä on itsekäs niin kaverisi, kun haluaa että kaikki muutkin tekevät reissun hankalamman kautta vain hänen ajopelkonsa vuoksi. Ymmärrän että häntä harmittaa joutua tekemään matka yksin, mutta siitä kuittaileminen on vaan huonoa käytöstä ja itsekkyyttä.

Olen itsekin arka kuski mutta olen myös pakottanut itseni auton rattiin ja totutellut ajamiseen, koska en halua hautautua lapsineni tänne maalle ja olla aina riippuvainen muista kyyditysten suhteen.
 
Menikö ap mukaan?

Mä sanoisin jossain vaiheessa, jos kiukkuaminen on toistuvaa tai jos räpätys ei vaan lopu, että kiitti mulle riitti, en ole mikään likasanko jonne saat oksentaa pahan olosi. Pura traumasi muualla.

Mutta muuten olisin varmaan vaan että "just" enkä jaksaisi kommentoida mitään. Itsekseni ehkä nauraisin, että olipa itsekästä juu...(siis esim. jos olisin ap).

Yhdellä kaverillani on tapana kilahtaa milloin mistäkin. Hänelle olen ihan suoraan sanonut, että en jaksa sellaista käytöstä. Enkä jaksa ainakaan kysellä että mikä nyt on, yms. Kilahduksen syyksi kun kelpaa esim. se, että menin kahville jonkun kaverin kanssa enkä pyytänyt häntä mukaan - ja ollaan siis ihan aikuisia kaikki.

N ei ehkä kirjaimellisesti mennyt mukaan, mutta tavallaan meni, kun veti herneet nenäänsä.

No eihän tässä voi tietää ap:n ja kaverinsa ystävyyden syvyyttä. Voihan se olla että ap:n kaveri on niitä ihmisiä jotka kilahtelevat tosiaan milloin mistäkin. Ja itsekin kyllä pysyttelen sellaisista mielelläni mahdollisimman kaukana.

Sitä meinasin, että jos kyse olisi aidosta, välittävästä ystävyydestä, olisi hyvä myös sietää joskus toisen heikkouksia.
 
Kauppakeskukseen shoppailemaan kahdella autolla kun julkisillakin pääsee, ja maailma pelastuu... ja anteeksi jo etukäteen asiattomuuteni

No jos yhtään lohduttaa, niin ei sellaista montaa kertaa vuodessa harrasteta.;)

Kiva tajuta vastauksista, että mä en olekaan niin kamala, kuin mitä kaverini koettaa väittää. On vähä draamakuningattaren vikaa hänessä, joten välillä hämärtyy se, mikä on kohtuullista ja mikä ei. Toisaalta mua ei itsekkääksi haukkuminen edes haittaa, koska tervettähän se on ajatella välillä ihan omaa ja lastensa etua ensin. Olisin tuntenut itseni ihan tossuksi, jos olisin tuhlannut aikaani bussien kanssa pelaamiseen pahimmillaan pari tuntia turhaan.
 

Similar threads

Yhteistyössä