D
"Driver"
Vieras
Jahas, sain kuulla olevani itsekäs paska. Kertokaas että olinko: Mulla on kaksi lasta, kaverilla kolme. Me ollaan molemmat oltu arkoja kuskeja, mutta lapset saatuani pakotin itseni ajamaan ja ajan nykyään minne haluan ilman pelkoa. Kaverini puolestaan on toiminut päin vastoin, eikä enää lapset saatuaan uskalla ajaa kuin mökkitiellä kesäaikaan (on itse sanonut näin).
Oltiin kaverin kanssa sovittu menevämme kauppakeskukseen lastemme kanssa. Matkaan menee bussilla tupla-aika omaan autoon verrattuna ja bussiakin pitää vaihtaa. Päätin siis mennä autolla, mutta kaverini suuttui tästä ihan kauheasti ja haukkui mut itsekkääksi ja vain omaa etuani ajattelevaksi, koska olisi joutunut menemään julkisilla yksinään. Olisko mun siis oikeasti pitänyt vain solidaarisuudesta mennä bussilla ja kärsiä kaikki matkustamisen riesat lasteni kanssa vain siksi, ettei kaverini uskalla enää ajaa? Siksihän mä olen itseni pakottanut ajamaan, että elämä olisi helpompaa ja nyt olis pitänyt tuolla sateessa seistä ja odottaa bussia, johon mahdutaan. Kiitos ei, mutta tekeekö tää musta kamalan ihmisen?
Oltiin kaverin kanssa sovittu menevämme kauppakeskukseen lastemme kanssa. Matkaan menee bussilla tupla-aika omaan autoon verrattuna ja bussiakin pitää vaihtaa. Päätin siis mennä autolla, mutta kaverini suuttui tästä ihan kauheasti ja haukkui mut itsekkääksi ja vain omaa etuani ajattelevaksi, koska olisi joutunut menemään julkisilla yksinään. Olisko mun siis oikeasti pitänyt vain solidaarisuudesta mennä bussilla ja kärsiä kaikki matkustamisen riesat lasteni kanssa vain siksi, ettei kaverini uskalla enää ajaa? Siksihän mä olen itseni pakottanut ajamaan, että elämä olisi helpompaa ja nyt olis pitänyt tuolla sateessa seistä ja odottaa bussia, johon mahdutaan. Kiitos ei, mutta tekeekö tää musta kamalan ihmisen?