ajatuksissa vain kuolema....

[pakko olla harmaa]

Mistä tää voi johtua, mulla on nyt n.viikon ajan ollut koko ajan mielessä, että miten perheeni pärjää jos kuolen????
koko ajan mietin omaa kuolemaani varsinkin iltaisin sängyssä, alkaa todrella pelottaa kuolenko oikeesti!!!!
Ja kun sanotaan että ihminen aavistaa oman kuolemansa.....
mua pelottaa nyt oikeesti, että kuolen ja että lapseni jäävät ilman äitiä....

 

[vieras]

Hmmm... On mullakin tullut mieleen joskus tollaset ajatukset. Samoin mitä, jos joku läheinen kuolee. Mutta onneks mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut.

 

[Ap]

Hmmm... On mullakin tullut mieleen joskus tollaset ajatukset. Samoin mitä, jos joku läheinen kuolee. Mutta onneks mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Tää on oikeesti kamalaa, rintaa puristaa....
Sit jokunen yö näin, että kaksi läheistäni kuoli, toinen oli ystäväni toinen appiukko,
Mulla on käynyt mielessä että pitäs lapsille kirjottaa kirjeet ja miehelle kanssa, mistä nää omat kuoleman ajatukset johtuu???
Pelottaa jo mennä nukkumaan, entä jos en enää herääkkään????

 

[vieras2]

Masennus?

 

[vieras]

No jos noin paljon ahdistaa, niin masennusta se vois olla... Oletko jutellut kenellekkään asiasta?
Entä onko sulla koskaan ennen ollut tuollaisia ajatuksia? Voisko ylimääräinen stressi olla syynä? Tai toisilla menkat vaikuttaa mielialaan.

 

[Nyttenharmaa]

Hmmm... On mullakin tullut mieleen joskus tollaset ajatukset. Samoin mitä, jos joku läheinen kuolee. Mutta onneks mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Tää on oikeesti kamalaa, rintaa puristaa....
Sit jokunen yö näin, että kaksi läheistäni kuoli, toinen oli ystäväni toinen appiukko,
Mulla on käynyt mielessä että pitäs lapsille kirjottaa kirjeet ja miehelle kanssa, mistä nää omat kuoleman ajatukset johtuu???
Pelottaa jo mennä nukkumaan, entä jos en enää herääkkään????

kuulostaa siltä että sulla on nyt pakkoajatuksia ja ahdistuneisuutta. Rauhotu nyt hyvä ystävä :/
Mitä mä olen kuullut ei ihminen sillä lailla aavista kuolemaansa, vaan paremminkin vaistomaisesti tulee toimineeksi jotenkin erilailla ennen kuolemaansa, ei niin että sen tekisi tarkoituksella. Sitten omaiset huomaa/on huomaavinaan jälkeenpäin jostain että aavistikohan se? ymmärrätkö mitä tarkoitan? Tottakai jos sulla on tullut sellanen tunne, niin se alkaa pelottaa ja sitten kun sitä ajattelee koko ajan tilanne vaan pahenee ja tulee just tollasia pakkoajatuksia. Nyt pitäisi sun saada se noidankehä jotenkin poikki...
Mun neuvo on että yritätä ajtella nyt mahdollisimman realistisesti. On vähän sama juttu toi kun sellasilla ihmisillä jotka on ihan 100% varmoja että niillä on vaikka aivokasvain, vaikkei oikeasti olekaan, se pelko ja luulo on ihan todellista.


Koita rauhoittua ja rentoutua että saisit nukuttua.

 

[Ap]

Omasta mielestä en oo masentunut, arki ei paina, muutenkin omasta mielestä asiat hyvin, suhde voi paremmin kun koskaan, kolmatta lasta ois tarkotus alkaa yrittää (jos en kuole ennen sitä)!
Koskaan ennen ei ole tälläsiä ajatuksia ollut, tänään aattelin aion kertoa miehelle, mutta sekin pelottaa ja samalta tuntuu, että on pakko, että osaa varautua asiaan.....

 

[Ap]

Hmmm... On mullakin tullut mieleen joskus tollaset ajatukset. Samoin mitä, jos joku läheinen kuolee. Mutta onneks mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Tää on oikeesti kamalaa, rintaa puristaa....
Sit jokunen yö näin, että kaksi läheistäni kuoli, toinen oli ystäväni toinen appiukko,
Mulla on käynyt mielessä että pitäs lapsille kirjottaa kirjeet ja miehelle kanssa, mistä nää omat kuoleman ajatukset johtuu???
Pelottaa jo mennä nukkumaan, entä jos en enää herääkkään????

kuulostaa siltä että sulla on nyt pakkoajatuksia ja ahdistuneisuutta. Rauhotu nyt hyvä ystävä :/
Mitä mä olen kuullut ei ihminen sillä lailla aavista kuolemaansa, vaan paremminkin vaistomaisesti tulee toimineeksi jotenkin erilailla ennen kuolemaansa, ei niin että sen tekisi tarkoituksella. Sitten omaiset huomaa/on huomaavinaan jälkeenpäin jostain että aavistikohan se? ymmärrätkö mitä tarkoitan? Tottakai jos sulla on tullut sellanen tunne, niin se alkaa pelottaa ja sitten kun sitä ajattelee koko ajan tilanne vaan pahenee ja tulee just tollasia pakkoajatuksia. Nyt pitäisi sun saada se noidankehä jotenkin poikki...
Mun neuvo on että yritätä ajtella nyt mahdollisimman realistisesti. On vähän sama juttu toi kun sellasilla ihmisillä jotka on ihan 100% varmoja että niillä on vaikka aivokasvain, vaikkei oikeasti olekaan, se pelko ja luulo on ihan todellista.


Koita rauhoittua ja rentoutua että saisit nukuttua.

Kiitos, tän luettuani vahän oloa helpottaa, tavallaan tiedän, että tää on tyhmää ja turhaa, mutta sitten jostain tulee tunne, että tää on oikeesti tapahtumassa, mutta siltikään en kehtaa ystävilleni puhua, siksi ajattelin tänne purkaa pahaaoloani...

 

[kuu]

kauheaa,ei elämässä pidä ajatella kuolemaa,muuten voi unohtua elää!yritä ajatella millä sinua on siunattu,ihanilla lapsilla,ystävillä..kanavoi pääsi uusilla positiivisilla ajatuksilla,jos kuoleman pelkosi vielä jatkuu kannattaa kääntyä ammatti auttajan puoleen,apua löytyy

 

[Ap]

kauheaa,ei elämässä pidä ajatella kuolemaa,muuten voi unohtua elää!yritä ajatella millä sinua on siunattu,ihanilla lapsilla,ystävillä..kanavoi pääsi uusilla positiivisilla ajatuksilla,jos kuoleman pelkosi vielä jatkuu kannattaa kääntyä ammatti auttajan puoleen,apua löytyy

On käynyt mielessä, että pitäskö soittaa jollekkin kallonkutistajalle, mutta päivät menee ihan ok, olen lasten kanssa leikitään, iloitaa, syödään jne. normi päivä hommia, mutta heti kun pysähtyy niin ajatukset pomppaa jostain varsinkin näin iltasin

 

[mustikkatassu]

:hug: käännät ne ajatukset toiseen suuntaan

 

[Ap]

:hug: käännät ne ajatukset toiseen suuntaan

Kiitos, näin on!!!
Nyt kun menen nukkumaan, kurkkaan poikaani huoneessaan ja annan pusun, sitten menen makkarin, annan vauvalleni pusun ja sit käperryn mieheni kainaloon ja ajatteln vain iloisia ajatuksia, enkä edes puhu miehelle näistä hölmöistä ajatuksista!!!!!

(se on vaan helpommin sanottu kun tehty.....)

 

[Nyttenharmaa]

Hmmm... On mullakin tullut mieleen joskus tollaset ajatukset. Samoin mitä, jos joku läheinen kuolee. Mutta onneks mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Tää on oikeesti kamalaa, rintaa puristaa....
Sit jokunen yö näin, että kaksi läheistäni kuoli, toinen oli ystäväni toinen appiukko,
Mulla on käynyt mielessä että pitäs lapsille kirjottaa kirjeet ja miehelle kanssa, mistä nää omat kuoleman ajatukset johtuu???
Pelottaa jo mennä nukkumaan, entä jos en enää herääkkään????

kuulostaa siltä että sulla on nyt pakkoajatuksia ja ahdistuneisuutta. Rauhotu nyt hyvä ystävä :/
Mitä mä olen kuullut ei ihminen sillä lailla aavista kuolemaansa, vaan paremminkin vaistomaisesti tulee toimineeksi jotenkin erilailla ennen kuolemaansa, ei niin että sen tekisi tarkoituksella. Sitten omaiset huomaa/on huomaavinaan jälkeenpäin jostain että aavistikohan se? ymmärrätkö mitä tarkoitan? Tottakai jos sulla on tullut sellanen tunne, niin se alkaa pelottaa ja sitten kun sitä ajattelee koko ajan tilanne vaan pahenee ja tulee just tollasia pakkoajatuksia. Nyt pitäisi sun saada se noidankehä jotenkin poikki...
Mun neuvo on että yritätä ajtella nyt mahdollisimman realistisesti. On vähän sama juttu toi kun sellasilla ihmisillä jotka on ihan 100% varmoja että niillä on vaikka aivokasvain, vaikkei oikeasti olekaan, se pelko ja luulo on ihan todellista.


Koita rauhoittua ja rentoutua että saisit nukuttua.

Kiitos, tän luettuani vahän oloa helpottaa, tavallaan tiedän, että tää on tyhmää ja turhaa, mutta sitten jostain tulee tunne, että tää on oikeesti tapahtumassa, mutta siltikään en kehtaa ystävilleni puhua, siksi ajattelin tänne purkaa pahaaoloani...

Hei, tuu sit kertoo kuinka kävi vitsi, vitsi...huumoria. Anteeks...

Voin mä kertoa kans kun mä näin muutama kuukaus sitten unen, jossa mua ihan selvästi kehotettiin ottamaan henkivakuutus koko perheelle, arvaa vaan menikö pitkään ennenkuin osasin unohtaa sen? No toistaiseksi ei ole mitään tapahtunut, enkä enään ajattele sitä mutta kyllä se sillon veti ahdistuneeksi pitkäksi aikaa ja pelotti kauheesti. Nää tällaset kun tulee alitajunnasta, ja niitä, siis ajatuksia ja unia pitäis tulkita vertauskuvainnollisesti. Voisko olla niin, että kun sanoit että sulla ON kaikki hyvin, ja olet onnellinen, niin että nyt jotenkin alitajuisesti pelkäät että se sun onni särkyy? Sellaset alitajuiset jutut vois nousta sieltä ns. päivätajuntaan just tollasina kuolemanpelkoajatuksina.

No tässä tuli vähän maallikkopsykologiaa, mutta mitä itse arvelet, voisko olla jotain sellasta takana?

 

[helmi79]

kauheaa,ei elämässä pidä ajatella kuolemaa,muuten voi unohtua elää!yritä ajatella millä sinua on siunattu,ihanilla lapsilla,ystävillä..kanavoi pääsi uusilla positiivisilla ajatuksilla,jos kuoleman pelkosi vielä jatkuu kannattaa kääntyä ammatti auttajan puoleen,apua löytyy

On käynyt mielessä, että pitäskö soittaa jollekkin kallonkutistajalle, mutta päivät menee ihan ok, olen lasten kanssa leikitään, iloitaa, syödään jne. normi päivä hommia, mutta heti kun pysähtyy niin ajatukset pomppaa jostain varsinkin näin iltasin

Kyllä mäkin huomaan välillä ja välillä aika useinkin aattelevani tollaisia. Siis niin että alkaa oikeen ahistaan nuo tuntemukset. Mitä jos kuolisin? Kuinka ja kuka lapsen kasvattaa? Miten kaikki pärjäävät?

Tai sitten välillä päässä pyörii ajatukset jonkun läheisen menettämisestä. Kun en ole koskaan joutunut kokemaan kuolemaa, läheisen ihmisen kuolemaa. Niin tuntuu niin kaukaiselta ja pelottavalta koko asia. Ja silti kun koko ajan kaikkea pahaa sattuu, niin mietin että on vain ajan kysymys kun omallekohdalle osuu. Tietenkin. Kaikkihan me joskus kuollaan, mutta se pelottaa.

 

[hobitti2003]

mulla lomien alettua yleensä paniikkihäiriö nostelee päätään sellaisilla oireilla, että kuvittelen kuolevani, ja mitä enemmän kuvittelen, alkaa henkeä ahdistaa ja rintaa puristaa. Varsinkin illalla, kun meeen nukkumaan ja sit en saa nukutuks koko yönä. Kun saan asiasta puhuttua, niin se helpottaa. Mutta paha olo, pyörryttävä tunne saattaa kestää päiviä. Se on sellainen tunne, kuin olisin laivassa. Juurikaan muita paniikkihäiriön oireita ei ole. Esiintymisjännitystä välillä saattaa olla. Fyysiset tutkimukset tehty 2 kertaa oireiden takia, ja mitään poikkeavaa ei fyysisesti ole todettu.

 

[Ap]

Juu, tuun kertoo (hehhe, vielä jaksaa olla humoristi, ehkä asiat ei niin huonosti olekkaan)
Oon tässä yrittäny miettii, et voisko olla jotain tuollasta, onnen menettämisen pelkoa, mut jotenki en usko siihen, toisaalta pelottaa, et tää vois tarkottaa, et jollekkin läheiselle, sattuu jotain (kuolee)...
Toisaalta tää tuntuu niin naurettavalta, mut toisaalta niin todelta....

 

[Ap]

Tuossa jossain jo kerroinkin, että en kehtaa ääneen tästä puhua, nyt kun on tänne tän tuonut julki, alkaa pikku hiljaa helpottaa, kiitos että ette ole pistäneet vitsiksi tätä tai kaatanut paskaa niskaa!!!

 

[Minätaas]

mulla lomien alettua yleensä paniikkihäiriö nostelee päätään sellaisilla oireilla, että kuvittelen kuolevani, ja mitä enemmän kuvittelen, alkaa henkeä ahdistaa ja rintaa puristaa. Varsinkin illalla, kun meeen nukkumaan ja sit en saa nukutuks koko yönä. Kun saan asiasta puhuttua, niin se helpottaa. Mutta paha olo, pyörryttävä tunne saattaa kestää päiviä. Se on sellainen tunne, kuin olisin laivassa. Juurikaan muita paniikkihäiriön oireita ei ole. Esiintymisjännitystä välillä saattaa olla. Fyysiset tutkimukset tehty 2 kertaa oireiden takia, ja mitään poikkeavaa ei fyysisesti ole todettu.

Just kun mun nuoruudesta, toi huimaus niinkuin laivassa olisi! Mulla oli kanssa paniikkihäiriö, enkä edes kaupoissa voinut käydä vuosiin, saati että olisin linja-autoon uskaltanu tai mitään. Mä sain avun siihen huimaukseen hieronnasta. Mulla oli tosi hyvä mieshieroja joka sanoi että just tietyt lihakset tuolla hartioissa kun jumittuu, ja ne on kuulemma just sellaset "jännityslihakset", niin siitä johtuu se keinuttava huimaus. Se siis auttoi ja muutenkin tässä kun on lapset saanu, olen jättänyt alkoholin kokonaan pois elämästä (mies myös) ja on elämässä nykyään kristilliset arvot (olen siis uskis), siis kaikki noi asiat on saanut mut toipumaan paniikista.

 

[helmi79]

Tuossa jossain jo kerroinkin, että en kehtaa ääneen tästä puhua, nyt kun on tänne tän tuonut julki, alkaa pikku hiljaa helpottaa, kiitos että ette ole pistäneet vitsiksi tätä tai kaatanut paskaa niskaa!!!

Toi kuulostaa enemmänkin normaalilta kuin hullulta, että miettii tommosia.. Tietenkin jos jatkuuu pitkään ja alkaa enemmän ahistaan niin sitten huonompi homma. Mutta tiedän tasan tarkkaan mistä puhut.

Minä puhun asiasta ja tuntemuksista hyvin avoimesti myös mieheni kanssa, joka suohtautuu kuolemaan jotenkin paljon luonnollisemmin, hän ei pelkää sitä. Ja myös se helpottaa kun uskon kohtaloon ja siihen että kaikella on aikansa, niin ettei asiat kuitenkaan ole meidän käsissämme. Mutta iso hali sinulle ja uskalla puhua tunteistasi :hug: Osaat ainakin arvostaa elämää ja sitä mitä sinulla on! :heart:

 

[Nyttenharmaa]

Tuossa jossain jo kerroinkin, että en kehtaa ääneen tästä puhua, nyt kun on tänne tän tuonut julki, alkaa pikku hiljaa helpottaa, kiitos että ette ole pistäneet vitsiksi tätä tai kaatanut paskaa niskaa!!!

Hyvä juttu että helpottaa *halaus*. Hyvää yötä ja paljon enkeleitä teidän koko perheelle, kyllä ne enkelit on teitäkin vahtimassa päivin, öin, niin pikkusia kuin isojakin.

 

[Ap]

Kiitos kaikille *iso hali teille*!!!
Nyt alan valmistautua nukkumaan ja kerron sitten miehelleni kuinka höpsö olen, mutta nyt hyvää yötä ja vielä kerron iso kiitos!!!!!
Ihana kun teihin voi luottaa *hali*