ajatuksia

[pitäisi lähteä lenkille,]

Kun näitä viestiketjuja lukee, itselleni jää yleiskuvaksi sellainen että jokainen meistä äideistä antaa lapselleen mahdollisimman terveellistä ruokaa (katsotaan suolapitoisuutta, rasvapitoisuutta, sokeripitoisuutta) lautasmallin ja suositusten mukaisesti. Lapsille syötetään D-vitamiinia, jotta kalkki imeytyisi ja influenssoja saataisiin minimoitua. Lapset liikkuvat päivässä suositusten mukaan aktiivisesti eikä telkkaria tai nettiä selata... Ei ainakaan taaperoikäiset. Jokainen meistä vanhemmista ohjaa lastemme pelejä kehittäviksi, laulaa, tanssii, askartelee ym. Onko tällaista elämä oikeasti vai vain tällä palstalla? (siis positiivisesti kirjoitettuna)

Mutta miten on meidän aikuisten laita. Syömmekö terveellisesti välttäen liikaa rasvaa, suolaa, sokeria ja alkoholia? Entä liikummeko tarpeeksi. Uudet suoritukset antavat terveysliikuntaan seuraavat suoritukset. Viikossa pitäisi terveyden kannalta liikkua melko kuormittavaa liikuntaa 150min tai 75min raskasta aerobista liikuntaa sekä kaksi kertaa viikossa lihaskuntoharjoittelua. Tämän lisäksi venyttelyä ja kehon huoltoa. Rentoutuakin pitäisi ja töissä käydä. Tuntuu vain, että kaikki me teemme mielessämme kaiken niin kuin pitää, mutta aika karua on kertoma tilastoissa. Suomalaiset ovat ylipainoista kansaa ja vain kolmasosa liikkuu tarpeeksi. Suomessa myös sairaspoissaolot lisääntyvät nimenomaan masennuksen ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien johdosta. Mikä juontaa juurensa liian vähäiseen liikkumiseen.

Eikö kuitenkin aikunen ole se lapsen esimerkin kohde? Kuinka sinä liikut ja otat lapsen mukaan liikkumaan? Tai kuinka sinä aterioit, käyt töissä, oletko stressaantunut vaikuta mitä lapsi mallintaa tulevaisuudessa? Mutta tänne palstalle on varmasti vain osunut juuri se joukko äitejä jotka kuuluvat siihen pieneen vähemmistöön, jotka todella huolehtivat sekä itsestään että lapsistaan esimerkillisesti

Tämä oli vain yksi miete siitä mikä saa meidät syylistämään toisia ja samalla syyllistymään toisten ajatuksista. Kaikki me haluamme olla täydellisiä ja sitä varmasti olemmekin ainakin päässämme ja ajatukissamme. Käytäntö ja toteutus vain välillä hieman ontuu

 

[eräselli]

Juu, varmaan aika harva tälläkään palstalla tekee kaiken suositusten mukaan. Aina on vaan helpompaa kirjoittaa jos niin oikeasti jossain asiassa tekee, kuin myöntää että kaikkea ei jaksa eikä ehdi. Sitten niistä asioista ollaan hiljaa mitä ei jakseta tehdä "oikein".

Mutta luulen kyllä että tosiasiassa täällä palstoilla pyörii ne äidit, jotka oikeasti pyrkivät tekemään kaiken suositusten mukaan. Se suuri osa jota ei niin kiinnosta/ei ole tietoa tai aikaa tai halua etsiä sitä, ei eksy tänne palstoille. Siksi täältä saa varmaan vähän vääristyneen kuvan että kaikki äiti-ihmiset olisi muka täydellisiä.

Mä voin ainakin myöntää että en ole "täydellinen äiti", mutta enpä jaksa ruveta kaivelemaan esimerkkejä että miksi, syitä on paljon enkä jaksa niitä niin ajatella kun sitten alkaa huono omatunto kuitenkin vaivaamaan kun tiedän että pitäisi tehdä toisin. Näin kait se on monella muullakin. Ei se aika ja voimat vaan kaikkeen riitä.

 

[yksvaanelli]

Ajattelen, että lapsi on pääasiassa minun armoillani ja minun vastuullani. Haluan hänen parastaan ja huolehdin hänestä hyvin. En halua totuttaa häntä pahoille ruokatavoille enkä muillekaan, kun voin valita. Lapsi itse ei vielä valitse, vaan tosiaan oppii vanhemmiltaan eikä muuta voi. Siksi on niin kuin ap. kirjoitti.

Itseäni en koe niin tärkeäksi. Olen jo aikuinen, ehkä omien vanhempieni pilaama, mutta terve ja hyvinvoiva. Olen elänyt "vaarallista elämää" ja selvinnyt hengissä. Siihen verrattuna nykyelo lapsen kanssa on pyhäkoulua.Uskon, että pärjään tässä vaiheessa hyötyliikunnalla (sitä on) ja syömällä mitä milloinkin tekee mieli / eteen sattuu. Lapsi ja lapsesta huolehtiminen on pistänyt järjestykseen koko perheen elämää, siitä kiitos kaikille!

 

[ap.]

Halusinkin herättää juuri tuota ajatusta itsensä unohtamisesta. Ainakin suomalaisten keskuudessä juuri tätä ruuhkavuosia eläviä ihmisiä on paljon, jotka unohtavat itsensä hoitamisen. Lapset tulevat silloin etusijalla mutta toisaalta myös sitä paljon käytetään "tekosyynä" (en nyt tarkoita sinua edellinen). Omassa ammatissani vain huomaan, että ihmiset ovat vieraantuneet aktiivisesta elämästä aika lailla. Ainoana oikeana liikuntana pidetään sitä, että LÄHDETÄÄN harrastamaan liikuntaa. Kun aikaa olisi liikkua päivän aikana (rappuja ylös, vältä hissiä, kävele kauppaa, lenkkeile kun lapsi fillaroi, lähde vaunulenkille maastoon, kävele luonnossa). Täytyy kyllä itsekin todeta tuo että lapsi toi järjestyksen omaankin elämään. Monet asia muuttuivat onneksi hyvään suuntaan

 

[Liikunnan määrä nolla]

Minulla ruokavalio on parantunut (enemmän kasviksia koska lapsikin tarvitsee niitä) mutta liikunnan määrä romahtanut. Ennen liikuin paljon, mut kaikki oli arkiliikuntaa, koska autottomana menin työmatkat ym. ihan omalla lihasvoimalla.
Nyt ei ole työmatkoja, joten päivästä puuttuu sitä kautta 1,5 tuntia reipasta liikuntaa. Koska miehellä on iltaopintoja, olen lapsen kanssa PALJON kahdestaan, enkä niin vaan voi lähteä minnekään yksin, koska miehen opinnot on tällä hetkellä se kaikkein tärkein juttu. Nyt, kun lapsi ei viihdyt rattaissa pätkääkään, muttei vielä kävele, on yhteiset kävelylenkitkin jääneet - ennen sain olla omissa ajatuksissani, nyt mun pitäis koko ajan viihdyttää turhautunutta lasta, ja sen on sietämätöntä, kun haluais vain edes sen yhden hetken päivässä olla ihan hiljaa ja rauhassa. Tänäänkin just katselin nurmikolla konttaavaa lasta ja ihanaa syyspäivää, ja mietin että en todellakaan ala pilaamaan hyvää fiilistäni pakkaamalla lasta rattaisiin, vaikka sää ois mitä ihanin. Tunnin verran kitinää ja kiemurtelua ei ole sen arvoista!

Syksyllä onneksi alkaa perheliikunta ja uinti, joissa liikkua lapsen kanssa. Ja toivottavasti hän silloin kävelee tai pysyy edes työnnettävän pyörän päällä ym. että päästään vähän liikkumaan. Inhoan tätä paikallaan nököttämistä! Ja minä nimenomaan tarvitsen ulkoilua ja luonnossa liikkumista, mihinkään kotijumppaan lapsen nukkuessa en osaa alkaa, en vaan saa siitä mitään.

 

[Liiggeelle]

Minä en kestä, ellen saa liikkua. Vaunut on onneksi huippukeksintö. Ja koetan ihan perinteisiä äitikuvitelmia vastoinkin laittautua niin paljon ja hyvin kuin jaksan. En halua olla sellainen lösähtänyt lapseni on maailmani -mutsi! Elän siis terveellisesti, siinähän tuo mukulakin sen oppii.

 

[ennen niin laitettu mutta nykyään räjähtänyt]

Minä en kestä, ellen saa liikkua. Vaunut on onneksi huippukeksintö. Ja koetan ihan perinteisiä äitikuvitelmia vastoinkin laittautua niin paljon ja hyvin kuin jaksan. En halua olla sellainen lösähtänyt lapseni on maailmani -mutsi! Elän siis terveellisesti, siinähän tuo mukulakin sen oppii.

Hieman kommenttia tuohon laittautumisasiaan. Huomasin, että oli helppo pitää itsensä huollettuna kun oli "vain" yksi lapsi. Mutta odotas, kun lapsia on enemmän. Sit ei ehdi enää niin hartaasti meikkailemaan ja föönamaan! Hyvä kun just ja just ehtii saada vaatteet päälle ja vähän ripsaria naamaan.

 

[tiipii....]

Höpö höpö taas edelliselle. Kekseliäisyyttä kehiin, jos ei kahden lapsen kanssa pysty tekemään mitä haluaa. Lapsille vaan jotain tutkittavaa siksi aikaa, että saa keskityttyä muuhun. Tai sitten heidän nukkuessa puuhailee näitä omiaan.
Minä en ainakaan allekirjoita, etten kahden lapsen kanssa ehdi itseäni huoltaa. Mulla se on vaan siitä kiinni etten jaksa aina

 

[tissitakiaisen äiti]

yhden ainoan vaativan lapsen kanssa: laittaudut (edes vähän) ja lapsi kiljuu vieressä / roikkuu helmassa ja itkee tmv. tai leikitään yhdessä eikä äiti juurikaan laittaudu. Kaikki vauvatkaan eivät muuten nuku päiväunia...

 

[surullista,]

Nyt meni tämäkin ketju hieman ohi aiheen....

 

[amélie]

Mun mielestäni silläkin aikaa, mikä meikkaamiseen ja föönaamiseen menee, kannattaa tehdä jotain liikuntajuttuja. =D

Vauvan kanssa voi vaunulenkkeillä, vaunujuoksulenkkeillä, käydä liinailemassa tai kantoreppukävelyllä. Vauvan nukkuessa päiväunia voi polkea kuntopyörää tms., tanssia, zumbata, tehdä kuntopiiriä, pilatesta, joogaa... Kotonakin voi harrastaa tosi monipuolisesti liikuntaa. Voi ostaa esim. jumppapallon, vatsarullan ja muutamia dvd:eita sekä käsipainot. Noilla pääsee hyvin alkuun, eikä maksa mintaa kymppiä.

Kannattaa viedä vauvaa hoitoon tai siirtää välillä vetovastuu miehelle, että pääsee uimaan, salille, jumppatunneille jne.

Liikunnasta tulee hyvä mieli ja virkistynyt olo. Pienilläkin liikuntavalinnoilla on merkitystä! Yksikään askel ei mene hukkaan.