Ajatukset ihan sekaisin

[vieras]

Kyllä en olisi voinut uskoa miten pahalta tuntuu! Olen ollut jo 15 v naimisissa ja meillä on kolme lasta.Kaikki jo kouluikäisiä. Tapasin erään miehen harrastukseni parissa jo vuosia sitten. Aina välillämme on ollut jotain mutta nyt viime talvena alettiin yhä enemmän hakeutua toistemme luo.

Tämä mies, joka kanssa ollut jo parikymmentä vuotta naimisissa, kertoi sitten tunteistaan minua kohtaan keväällä muutamalla tekstiviestillä sekä ilmaantui aivan yllättäen paikkoihin missä olin ja osoitti mielenkiintonsa minua kohtaan muista välittämättä. Siis ihan pienillä eleillä.

Ajattelin tämän jatkuvan tällaisena ja muutenkin kesä on kiireistä aikaa aina joten luulin että paremminkin syksyllä taas olisi aikaa paremmin kun harrastukset alkavat.

Nyt sitten kuukausi sitten kuulin miehen muuttaneen pois perheensä luota toisen naisen luo! En ikinä ollut uskonut että hän eroaisi.Tuntuu aivan siltä kuin hän olisi kuollut. Yritin ottaa häneen yhteyyttä soittamalla ja tekstiviestillä, mutta puhelin ei ole päällä.

Oma elämäni on aivan sekaisin. Yhtään mikään ei huvita. Ajattelen vain tätä miestä. Puhuimme paljon ja kerroin hänelle asioista joita en puhunut edes miehelleni. Hän oli tosiaan paras ystäväni.

Onko kellekään sattunut vastaavaa tai kommentoikaa muuten.

 

[Tihis]

No oliko yllättävää? Ehkä sinä et ollut ainoa, jolle mies osoitti huomiotaan "pienin elein". Keskity siihen mieheen, jonka kanssa olet ollut 15 vuotta naimisissa.

 

[mmb]

Miehellä jonkinlainen kriisivaihe? Pakko saada aikaan muutos elämässä? Sinä et ilmeisesti "heittäytynyt" mukaan ihan täysillä, joten etsi jonkun muun?

 

[voi elämä]

Meille kävi lähes täsmälleen samalla tavalla; 15v naimisissa, 4 lasta, kaikki ok. Sitten vaimo löysi harrastuksensa parista "sen oikean" - sielunkumppanin. Pettämistä, itkua ja porua, monen vuoden hammastenkiristys, ero ja sitten nämä kyyhkyläiset olivat pari vuotta yhdessä, kunnes mies lensi seuraavan kukkaan. Sanoisin näin, että ex-vaimo oli kokematon ja katsoi uutta suhdetta ruusunpunaisten lasien läpi.

 

[ap vieras]

Itsekin ajattelen että miehellä täytyy olla kriisivaihe menossa. Tunnen hänet kuitenkin vuosien takaa ja ei hän koskaan ennen ole tällaisia tehnyt. Mainitsi kyllä useinkin että on ollut jo liian kauan naimisissa.

Voiko sitä tosiaan tuntea toisen ihmisen niin huonosti,vaikka omasta mielestään tuntee hyvin?
En todellakaan tiedä mitä ajatella!

 

[mmb]

Ajattele, että onneksi ei tapahtunut mitään? Että onneksi sinä et jättänyt miestäsi "kriisisen" ihmisen takia? Että jos te olette ihan oikeasti ystäviä, ystävyys voi palata?

HUOKAISE HELPOTUKSESTA! Ja yritä nauttia loppukesästä.

 

[mmb]

Niin, tuli vielä sellainen mieleen, että olet aivan varmasti tuntenut hänet hyvin. Tuntenut yhden puolen hänestä. Tuntenut hänestä yhden puolen sinä ihmisenä, joka hän on ollut tuttavuutenne/ystävyytenne aikana. Mutta me ihmiset muutumme...

 

[apvieras]

Olen itsekin ajatellut että varmasti on ehkä parempi että hän lähti muualle. Mutta ihmetys vain on ainakin vielä tässä vaiheessa niin suuri, etten lopulta tiedä mitä ajatella.

En ole koskaan, en edes nuorena, ollut tyyppi, joka ihastuu helposti. Ei siis "joka päivä uusi ihastus"-tyyppiä. Mutta kyllä oma elämäni on ihan sekaisin. Tuntuu todellakin samalta kun joku läheinen olisi kuollut.Mistään ei saa otetta. Ja tämä asia on niin arka ettei siitä voi ystävillekään puhua aivan sellaisena kuin se on.

Tuntuu niin vaikealta ajatella, etten näkisi häntä koskaan. Kuitenkin lähes kymmenen vuoden ajan olemme vähintään viikottain olleet tekemisissä ja nyt päivittäin viimesen vuoden ajan.

 

[mmb]

On ymmärrettävää, että sinusta tuntuu vaikealta. Joudut luopumaan, niin, jostakin? Paljostakin? Haaveesta, flirtistä, ystävyydestä, ankean arjen piristyksestä, jne./tms.? Olet menettänyt jotain, edessä on joka tapauksessa muutos, vaikka hän "tulisi takaisin", vaikka näkisit häntä yhä (ja vaikea kuvitella, että näin ei kävisi). Sinun joudut tekemään surutyötä, niin minä tilanteesi tulkitsisin.

Ja voi olla, että hän ei ole ottanut sinuun yhteyttä/antanut ottaa itseensä yhteyttä, koska häntä nolottaa melko tavalla?

 

[Sini]

Kasva aikuiseksi! Et koskaan nähnyt miehen arkiminää. siksi sinun oli helppo haaveilla hänestä. Kysy itseltäsi mihin tarvitsit häntä. Ota vastuu avioliitostasi ja omasta onnellisuudestasi, kukaan muu ei voi sitä tehdä. Mieti arvojasi ja sitä mikä on sinulle todella tärkeää.

 

[apvieras]

Lukekaas tämä ja vastailkaa!

 

[apvieras]

Nostan vieläkin...

 

[lai-ne]

mies on kaiketi ollut valmis kokonaan uuteen. sinusta huomaa jo kirjoituksesi perusteella, että olet ollut tyytyväinen viikottaisiin/päivittäisiin tapaamisiin. mies on varmasti nähnyt sen, että et ole samassa tilanteessa, siis suhteestasi lähdössä ja hän on etsinyt jonkun jonka kanssa aloittaa kokonaan yhdessä.

oletko vieläkään kuullut miehestä mitään? mistä kuulit tästä hänen muutosta uuden naisen luo?

 

[ei muuta]

Kasva aikuiseksi! Et koskaan nähnyt miehen arkiminää. siksi sinun oli helppo haaveilla hänestä. Kysy itseltäsi mihin tarvitsit häntä. Ota vastuu avioliitostasi ja omasta onnellisuudestasi, kukaan muu ei voi sitä tehdä. Mieti arvojasi ja sitä mikä on sinulle todella tärkeää.

näin se on.

 

[apvieras]

En ole kuullut hänestä mitään. Kuulin ihmisiltä, jotka tuntevat hänen vaimonsa, että hän on lähtenyt. Asumme suht pienellä paikkakunnalla ja mies siis muutti aika kauaksi.

Aivan ihmeissäni ja ikävissäni olen!

 

[apvieras]

Vieläkin nostelen jos joku jaksaisi kanssani ruotia asiaa... Yksin miettiessä tuntuu että ajatukset vain kiertää ympyrää ja tästä en tosiaan voi kenellekään puhua.

 

[vieras]

Minulla oli romanttinen suhde työkaverin kanssa. Molemmat olimme naimisissa. Olin todella rakastunut ja niin kaiketi hänkin. Lopetin itse suhteen, koska se tuntui niin väärältä. Tiedän, että hänellä oli ollut joku aiemminkin. Itse erosin sen jälkeen silloisesta miehestäni, mikä oli typerä virhe . Ko. hlö jatkaa kuten ennenkin. Suru oli suuri kaiken päättyessä. Nyt ajattelen vain, että onneksi älysin lopettaa suhteen ja kuuntelin omatuntoani. Ja että ikinä koskaan enää en halua mitään oman parisuhteeni ulkopuolelta, kun kerran olen näppini polttanut.

 

[apvieras]

Itsekin ajattelen että onneksi mitään ihmeempää ei kuitenkaan tapahtunut, koska olisin särkenyt sillä niin monen ihmisen mielen! Mutta miksi ihminen on kumma että vaikka järki sanoo mitä niin tunteet toista? Ja se että miten mies voi häipyä sanaakaan sanomatta ja yli kymmenen vuotta olen tuntenut hänet ja pitänyt aina ja muutkin pitäneet kunnollisena ja rehtinä ihmisenä??
Sitä en voi käsittää..

 

[hmm]

Olet onnekas! Ajattele kuinka vähällä olit rikkoa oman perheesi jonkun tuollaisen takia!

 

[Kata-76]

Itsekin ajattelen että onneksi mitään ihmeempää ei kuitenkaan tapahtunut, koska olisin särkenyt sillä niin monen ihmisen mielen! Mutta miksi ihminen on kumma että vaikka järki sanoo mitä niin tunteet toista? Ja se että miten mies voi häipyä sanaakaan sanomatta ja yli kymmenen vuotta olen tuntenut hänet ja pitänyt aina ja muutkin pitäneet kunnollisena ja rehtinä ihmisenä??
Sitä en voi käsittää..

...hän hakeutui seuraasi ja ilmaisi kiinnostuksensa... =kunnollinen ja rehti? Ja nyt kun on "pettänyt" sinua, niin ihmettelet, miten kunnollinen ja rehti mies voi noi tehdä???

 

[apvieras]

En ole koskaan varmaan aviomieheni lisäksi rakastanut toista miestä yhtä paljon. Sillä kait tätä surua pitää surrakin kunnolla ja liikaakin. Koko kesä on mennyt tätä miettiessä.. Toivottavasti en koskaan enää rakastu ulkopuoliseen...

 

[apvieras]

Niin, vielä olisko parempi, jos vielä yrittäisi soittaa vai antaisko olla?

 

[vieras]

Tuosta miehen lähdöstä on kuitenkin niin vähän aikaa, että ehkä hän haluaa miettiä asioitaan rauhassa. Älä soita ainakaan vielä. Mieti, mitä todella tunnet.

Nämä on aika vaikeita juttuja. Ehkä hän on ajatellut eroa jo kauan? Ei kai kukaan kevyen ihastumisen tai salamarakkauden takia lähde vuosikymmenten liitosta?

 

[apvieras]

Oli pakko nostaa vanha viesti. Olen niin onellinen kun näin tämän miehen muutama päivä sitten.
Tunteeni häntä kohtaan ei ole muuttunut mutta nyt näin pitkän ajan kuluttua olen alkanut hyväksyä hänen lähtönsä.

Puhuimme kauan, hän kertoi että ei hänelläkään ole helppoa ollut, mutta hänen oli pakko lähteä. Erotessamme hän kysyi että voisiko soitella joskus. Tiedän, että olen hänelle tärkeä ja tulen aina olemaan.

Hän on aina sydämmessäni koko elämäni ajan. Mitä luulette voiko tällainen ystävyys säilyä? Semmoisena uskon tämän tulevaisuudessa olevan.

 

[apvieras]

Hain vanhoja viestejä ja ihan tarkoituksella etsin tämän käsiini. Juuri näinä päivinä olen yhtäkkiä huomannut ettei enää satu kun ajattelen tätä miestä. Siis tosiaan, lähes kolme vuotta on kulunut tuosta.

Tämä mies taisi olla todellinen elämäni rakkaus omalta puoleltani mutta minä en ollut sitä hänelle. Olen nähnyt häntä muutamia kertoja vuosien varrella ja nyt hän oli vaihtanut työpaikkaa ja en varmaan enää näe häntä ollenkaan.

Mutta kyllä se ajatusten muualle saaminen kesti! Sanotaan että rakkaan kuoleman jälkeen helpottaa vuoden jälkeen, mutta kyllä tämä otti minulle niin koville että ajattelin selviänkö koskaan.

Oli kamalaa mennä nukkumaan ja herätä aina sama ajatus mielessä. Aina vain mietin häntä. Ja kuitenkin tässä kolmessa vuodessa on ehtinyt tietenkin tapahtua yhtä ja toista ja silti hän oli mielessäni.

Ensimmäinen kesä moneen vuoteen kun oikein odotan ihan normaaleja asioita enkä mieti missä hän mahtaa mennä. Onko muille sattunut vastaaavaa?