Toggle sidebar

Ajattelin ottaa eron kun käytännössä olen jo yh.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Mies on töissä 12-18-tuntisia päiviä vallan, usein vielä viikonloppunakin.
Kesälomallaankin meni töihin. Eikä ole mikään yrittäjä vaan ihan työnarkomaani palkollinen.
Tai oikeastaan mistä mä tiedän onko se töissä vai missä, eikä kamalasti kiinnostakaan. Ois vaan helpompi olla ihan rehellisesti yh kun edes yrittää leikkiä onnellista perhettä. Rahatkaan ei ole yhteisiä vaan meillä on omat rahat niin talouteen ei pahemmin vaikuttaisi, saisin varmasti asumistukea yms. yh-lisät.

Joo, hyvä mies sinänsä, ei juo, ei lyö yms yms mutta mitä järkee tässä on? Hienoa että on töitä mutta mä en tajua noin työorientuneita ihmisiä. Perheen kustsnnuksella painaa duuniaan, eikä oo kyse siitäkään että olis taloudellisesti pakko, varmasti tulisimme toimeen vaikka viikonloput pysyisi kotona ja tekisi VAIN 10-tuntista päivää. Monesti ei näe lapsiaankaan päiviin kun lapset nukkuvat kun lähtee töihin ja nukkuvat kun tulee töistä, joskus kerkee nähdä niitä jopa pari tuntia.

Olen itsekin ihan loppu tän arjen pyörittämisessä ja äijän naama lähinnä vituttaa (silloin kun viitsii sitä kotona näyttää).
 
ootko kertonut miehelle miltä susta tuntuu? mua ällöttää sellaiset, jotka vatvoo eroa omassa päässään iänkaiken ja sitten järkkää kaiken valmiiksi ja vaan lähtee :(
 
[QUOTE="vieras";26883551]
--
Olen itsekin ihan loppu tän arjen pyörittämisessä ja äijän naama lähinnä vituttaa (silloin kun viitsii sitä kotona näyttää).[/QUOTE]

Ei se arjen pyörittäminen eroon pääty. Raskaampaa tämä yksin on kuin vähän osallistuvan miehen kanssa. Kun ei oikeasti ole ketään, joka ottaisi vetovastuun edes puoleksi tunniksi eikä ketään kenen kanssa jakaa perheen asioita. Mieti tarkkaan mitä teet.
 
[QUOTE="vieras";26883551]
Tai oikeastaan mistä mä tiedän onko se töissä vai missä, eikä kamalasti kiinnostakaan.

äijän naama lähinnä vituttaa (silloin kun viitsii sitä kotona näyttää).[/QUOTE]
Onkohan se siksi aina töissä, kun kotiin ei ole kiva tulla? Kunhan vaan tuli mieleen.

Ootko itse töissä vai kotona?
 
[QUOTE="vieras";26883585]Mutta saat selkeitä taukoja kun lapsi/lapset on välillä isällä.[/QUOTE]

JOS lapset on isällään.On myös sellaisia etävanhempia jotka ei lapsia luokseen yöksi ota.
 
Olen puhunut miehelle monesti mutta se ei näe tilanteessa mitään ongelmaa ja sama meno jatkuu aina vaan, tai itse asiassa menee vaan hullummaksi.
Meillä on lapset 1v, 2,5v ja 8v. Minun pitäisi mennä tammikuussa takaisin töihin mutten tiedä mitä siitäkään tulisi, teen 3-vuorotyötä, koululainen joutuisi olemaan yksin ja pienet ihan kamalia hoitopäiviä. Mutta ei mulla ole varaa jäädä hoitovapaalle pidemmäksi aikaa, paitsi jos olisin yh :(
 
Heitä se iljettävä työssäkäyvä sika pihalle ja ota tilalle työtön sohvaperuna, niitä on Suomi täynnä joten varmaan löytyy suht helposti sellainen joka ei retkahda töissäkäyntiin.
 
[QUOTE="vieras";26883756]Mikä on ap:n tapauksessa todennäköistä jos mies muutenkin aina töissä.[/QUOTE]

Kyllä suurin osa näkee lapsiaan, eli todennäköisempää on kyllä että niin myös ap:n mies näkisi.
 
[QUOTE="vieras";26883726]Wou mikä sankari tuo ap:n mies kun pitää kaikki tienaamansa rahatkin itsellään eikä ota vastuuta lasten ja kodin hoidosta.[/QUOTE]
Vai onkohan sittenkään noin? Kotihoidontuella ei varmaan makseta asumista jne kokonaan, eli eiköhän mies tienaamiaan rahoja perheensä(kin) hyväksi käytä.
 
[QUOTE="vieras";26883784]Kertoo ap.[/QUOTE]

Mä uskon, että mies kyllä maksaa. Ei kotihoidontuella makseta viisihenkisen perheen asumista ja muita menoja...ts. mies ei pidä kaikkia tienaamiaan rahoja itsellään, kuten kirjoitit.

Omat rahat voi tarkoittaa esim. sitä, että tilit on erilliset, eikä ap pääse vapaasti käyttämään miehensä rahoja, ja maksaa omat henk.koht. laskunsa itse.
 
Siis mulla on tuloja hieman kotihoidontuen lisäksi ja sit säästöjä, puoliksi maksetaan asuminen (vastikkeet ja laina).
Ehkä mies hiukan enemmän maksaa kun sen tililtä useimmiten maksetaan sähkölasku yms.
Meillä siis on omat rahat (mikä ei sinänsä minulle ole ongelma vaan hyvä juttu) mutta sentintarkkaan ei lasketa ja esim. ruokakaupassa maksaa vähän kumpi milloinkin.

Eikä tää taloudellinen puoli tässä ole pointtina vaan se että mies tekee töitä perheen kustannuksella. Koskaan ei tehdä mitään perheenä kun hän painaa töitä.
 
[QUOTE="vieras";26883551]Mies on töissä 12-18-tuntisia päiviä vallan, usein vielä viikonloppunakin.
Kesälomallaankin meni töihin. Eikä ole mikään yrittäjä vaan ihan työnarkomaani palkollinen.
Tai oikeastaan mistä mä tiedän onko se töissä vai missä, eikä kamalasti kiinnostakaan. Ois vaan helpompi olla ihan rehellisesti yh kun edes yrittää leikkiä onnellista perhettä. Rahatkaan ei ole yhteisiä vaan meillä on omat rahat niin talouteen ei pahemmin vaikuttaisi, saisin varmasti asumistukea yms. yh-lisät.
[/QUOTE]

Mun vanhemmilla oli sama kuvio, omat rahat ja isä aina töissä. Työmatkoilla kaikki viikot... selvishän se sitten eron jälkeen, että sillä oli ollut 20 vuotta joku ämmä, jota roudasi niille "työmatkoilleen", jos ne nyt työmatkoja ees oli... :) On kyllä muutenkin työnarkomaani, mutta tällainen kuvio oli siinä kyljessä.

Ei voi tietää miten teidän perheessä, mutta itse ottaisin eron tuossa tilanteessa, ellei miestä saa vähentämään töitä ja viettämään aikaa perheen kanssa.
 
Tosi ikävä tilanne. Eihän tuossa mitään parisuhdetta/perhe-elämää pysty elämään kun toinen ei ole koskaan kotona. Minusta miehesi onvähän hölmö, kun ei tuota tajua.

Mitä jos nostaisit kissan vielä pöydälle ja kertoisit mitä mieltä olet asioista, niin että menee varmasti jakeluun? Sano vaikka vielä että haluat erota jos tilanne ei muutu, koska et ole enää onnellinen kun et näe miestä koskaan.Luulisi miehen alkavan miettiä mikä on tärkeää ja mikä melkein tärkeää. Jos mies ei välitä mielipiteistäsi, ainakin itse epäilisin rakastaako tuo edes oikeasti, vai pitääkö vain kodin-ja lastenhoitajana...
 
Minusta ap kyllä kotona olemisellaan mahdollistaa sen, että mies tekee paljon töitä.

Jos ap olisi töissä, on helpompi vaatia, että miehen on osallistuttava, on vietävä lapsia hoitoon, on hoidettava osuutensa lasten hoidosta ja kotitöistä.

Ja ap, en todellakaan usko, että taloudellisesti teillä menisi paremmin, jos toista tilipussia ei olisi. En myöskään usko siihen, että sinun olisi helppo olla kotona pidempään yh:na kuin nykyisessä tilanteessa. Nelihenkinen perhe, jossa yksi lapsista on koululainen, syö jo kotihoidon tuen verran. Lisäksi sinun maksettavaksi tulisi asuminen, sähkölaskut, puhelinlaskut, harrastukset, jota koululaisella jo on. Bussimatkat tai mahdollisen auton kulut ihan kaikki.

Ja itsekin yh-elämää viettäneenä tiedän, että on ihan eri asia, kun mies on matkatöissä ja joka toisen viikon poissa, kuin että hän ei ole koskaan läsnä. Toinen aikuinen on vaikka olisikin vähän paikalla on kuitenkin todella tärkeä.
 
Mä jo luulin että olin jossain psykoosissa kirjoittanut tarinani tänne, mutta se olikin ap ja ihan vastaava tilanne...:D Meilläkin 3 poikaa ja mä kotona. En edes vaatisi mitään mahdottomia, ihan joku 8-18 olis ihan sietokyvyn mukaista pitää taloutta yllä, mutta kun se tuppaa AINA venymään sinne liki 21 asti kun kotiutuu. Vaikka siis lupaisi taas yrittää tulla aiemmin. Tossa vaiheessa kun on taistelut käyty, nukutukset, pesut yms hoidettu, niin on aika takki tyhjä ja todellakin VITUTTAA sen toisen naaman näkeminen. Meillä ei koskaan edes olla semi-katuvaisia tai pahoitella, kun taas meni vähän myöhään. Aina on projekti joka on tärkee, ja sitten se seuraava tärkee projekti ja seuraava....:( Olen yrittänyt jutella nätisti, kertoa miltä tuntuu selittää lapsille kun isi ei taaskaan ehdi näkemään koko päivänä tai puhumattakaan että ehtis poikien pyytämiin puuhailuihin, pyöräretkille tms. Ja viikonloput on läppärissä kiinni tai tekee pihahommia, mikä sinänsä ihan ok. Joskus olis vaan kiva tehdä perheellä jotain normaalia YHDESSÄ. Tuntuu että joka mestassa on isä+äiti+lapset. Meillä aina vaan minä ja mukulat. Olen kanssa ihan eron partaalla, tuntuis silti helpommalta vaihtikselta kuin jatkuvasti kiukkunen äiti ja riitelevät vanhemmat. Yhdessä oltu 10 v, ja täälläkään mies ei siis juo tai lyö. On vain niin stressaantunut töistään ja laittaa aina perheen vikalle sijalle. :(
 
vaan vinkistä viimeinen kirjoittaja, mutta kyllä asiasta on ihan puhuttukin. Jos ei mene jakeluun niin ei mene, kai meinaa että puhumpahan lämpimikseni. Ehkä ymmärtäis toden olevan kyseessä kun ottais vaan ja pakkais penskat + rojut autoon. Ja satuimpahan nyt tuon ap:n kirjotuksen bongaamaan, enkä väijy täällä valittamassa asioitani muuten...

t.21
 
No se miehelle kova kovaa vasten laittaminen on ensimmäinen askel, ja jos ei mene perille niin sitten jotain tekoja sanojen tueksi. Alkakaa vaikka pakata muuttolaatikoita ja etsiä kämppää, mies joko havahtuu tai sitten ei. Jos ei, antaa mennä.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa