Ajateltavaa

[***]

Minulla on kolme pientä lasta. 3 vuotias ihana, empaattinen ja rohkea nuori neiti, 2 vuotias suloinen, herkkä ja hellä pieni tyttö ja 8kk ikäinen nauravainen ja hassutteleva poika. Mieheni kuoli 6kk sitten äkillisesti ihan tavallisen sairauden seurauksena. Itse sain 5kk sitten tietää sairastavani syöpää. Tänään sain tietää että kuolen. Hoidot ei tehoa. Aika loppuu. Vielä tämän joulun saan viettää lasteni kanssa, ensi jouluna minua ei enää ole. Elinaikaennuste on 2-6kk. Vielä jaksan suht. normaalisti, tosin joulusiivo tilattiin ammattilaisilta ja jouluruuat ostan valmiina. Paketteja on PALJON! Viimeinen joulu. Kenen kanssa lapseni viettävät ensi joulun?

 

[-]

jollekin voi tosiaankin käydä näinkin ja surullistahan se on..

mut tästä ei tullut sellaista oloa että tämä olisi totta...

 

["elsa"]

jollekin voi tosiaankin käydä näinkin ja surullistahan se on..

mut tästä ei tullut sellaista oloa että tämä olisi totta...

Sama fiilis tuli täällä. Jotenkin oudosti kirjoitettu tuo teksti. Ei ole totta.

 

[***]

Sinänsä ei yllätä että täällä ei uskota. Merkityksetöntä. Mutta minulle tämä on totisinta totta. Minulla ei ole ketään joka lapset ottaisi, omat vanhemmat on kuolleet ja miehen vanhemmat eivät lapsia halua. Esikoisen kummit toivoisivat lapsia luokseen, mutta he ovat nuoria ja heillä on omakin pieni, joten sosiaalitoimiston kanssa täytyy vielä selvitellä että onnistuuko vai ei.