Aivan lopussa...

Enpä tiedä tuleeko vuodatukseni "oikealle" palstalle, mutta kirjoittelen silti. En (ainakaan vielä) tiedä onko lapsemme ns. erityislapsi, mitkähän ne kriteerit mahtaakaan olla.

Lapsemme on vielä vauva (5 kk) ja on aivan syntymästään asti ollut sanottakoon nyt sitten vaikka, että vaativa vauva. Kuuntelimme ensimmäiset viikot jatkuvaa huutoa/itkua ja lähdimme lääkäriin. No - lääkärin kommentti oli luokkaa, vauvat itkee, ohi menee...seuraavat viikot katsoimme aina vain lisääntynyt pulauttelua/oksentelua ja lopulta lähdimme taas lääkäriin. Nyt meidät otettiin todesta, koska paino ei enää noussut. Siitä lähtien olemme olleet "sairaalakierteessä". Mitään selitystä vauvamme oireisiin ei ole vieläkään saatu. Oireista voisin luetella muutamia: jatkuva tyytymättömyys/kitinä, joka päivä armotonta huutoa (herää usein kesken unien täyteen huutoon), vetää itseään kaarelle ja päätään nukkuessaan taaksepäin, jäykistelee jalkojaan usein, oksentelee, jatkuvat röyhtäilyt ja ilmavaivat, ei nuku öisin kuin n. 2 tuntia levollisesti ja sitten alkaa kauhea vääntely, morotus hävisi vasta äskettäin, ei ainakaan vielä käänny jne... tässä oli vain muutamia mihin on kiinnitetty huomiota.

Lastamme on tutkittu paljon (allergiat, EKG, EEG, varjoainekuvaus, ultria, röntgeneitä, neurologit jne, jne....) Kukaan ei kuitenkaan sano mitään, eikä mitään "vikaa" löydy.

Itse alan olla aivan loppu, jaksaminen on aivan äärirajoilla. En tiedä mitä edes pelkäisin, koska eiväthän lääkäritkään tiedä...tulipahan vuodatettua...nyt on taas mentävä koska pieni heräsi huutamaan...
 
Meidän tytöllä oli koliikki. Toivon kovasti, että näin olisi myös teidän vauvan kohdalla jos tutkimuksissa ei mitään ole löytymyt. Kokeile viellä vyöhyketerapiaa. Me kävimme muutaman kerran ja oireet helpottuivat mukavasti. Vyöhyketerapiaa on ihanaa hierontaa vauvalle jonka osaa tehdä ammattitaitoinen koulutettu hieroja. Koliikki on yksillöllistää ja voi kestää pitenpään kun se tavanomaisin 3 kk.

Jos voi lainata tai halvalla ostaa hanki keinutuoli oikein kunnon vanha keinutuoli. Keinuva toistuva liike auttaa. Siinä saa ottaa nokoset sekä äiti, että vauva.

Nyt olisi paikallaan soittaa äidille ja anopille, sisaruksille ja kaikille tutuille ja kertoa. että tarvitdette kunnon yö unet! Antakaa toiseten valvoa välillä.

Katso lisätätietoja http://www.lapsiperhe.net/imetystukilista/faq/koliikki.php

Halauksia ja jaksamista
 
Meillä on ollut samanlaista tytön syntymästä asti. Jo sairaalassa oli ainut vauva mikä koko ajan vaan huusi ei paljon ollut hiljaa. Hoitajat sanoivat että tulee hankala tapaus. Ja oikeessa olivat, nyt jo 4v:nä tyttö edelleenkin hankala tapaus. Aina huutaa mikään ei ole hyvin. Vauvana oli koliikkia. Aina ollut tyytymätön kaikkeen mitä ikinä tekeekin. Voimakastahtoinen tyttö aina on ollut.
 
Toisaalta toivon, että lapsemme olisi vain se hankala tapaus, mutta toisaalta toivon, että löytyisi joku selitys tälle kaikelle. Lapsen oksentelu on siis toisinaan niin rajua, että paino ei nouse edelleenkään kunnolla, kieputaan siellä -15% tienoilla. Jotenkin koko ajan toivoi, että tulisi se 3 kk täyteen, jos vaikka helpottaisi, sitten toivoi 4 kk:tta, nyt toivoo 10 vuotta....eipä ole paljon vauvasta voinut nauttia armottoman väsymyksen kanssa. Nyt sain sentään sen verran irti itsestäni, että kirjoitin tänne, jos löytyisi vaikka kohtalotovereita.

Nyt meillä on kuukauden päästä taas aika neurologillekin, jos siellä ilmenisi jotain uutta. On vaan niin ahdistavaa, kun kukaan ei oikein kerro mitään. En tiedä osaavatko lääkärit itsekään epäillä mitään. Alkuun epäiltiin epilepsiaa, koska vauva sai paljon myös tärinäkohtauksia (oikea käsi varsinkin jäi tärisemään). Epilepsia kuitenkin suljettiin pois, koska EEG:ssä ei mitään näkynyt (lapsi sai myös sen aikana näitä tärinöitä, eikä käyrässä näkynyt mitään poikkeavaa). Ultrattu on tosiaan myös päästä varpaisiin, eikä löydy mitään.

Olisi tosiaan ihanaa saada nukkua edes yksi yö, mutta ikävä kyllä kummatkaan isovanhemmat eivät ole pärjänneet lapsen kanssa yötä kun ollaan yritetty. Viimeistään puolilta öin on pitänyt hakea lapsi kotiin, kun eivät saa millään rauhoittumaan. Olenkin miettinyt ulkopuolisen avun hankintaa, mutta en edes tiedä mistä sitäkään hakisi.
 
Voi harmi, yksi pikaisempi vaihteahto olisi, jos isovanhemmat/ystävät asuu samalla paikkakunnalla sopia valvontavuorot. Ymmärrän toki, että isovanhempien voimat loppuivat. Meillä valvontavuorot toimi hyvin. Ystävät ja isovanhemmat tulivat sitten apuun yhdessä.

Mietin eilen illalla tätä teideän tilannetta ja tuli mieleen UNIKOULU löysin Googlesta hakusanalla unikoulu katso tästä linkistä:


http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

kohdasta potilaat ja läheiset löytyy hoitopaikat mihin voi vauvan viedä. Paikalla on aina koulutettu henkilö/henkilöt.

Kannattaa ottaa sinne yhteyttä. Tiedän kyllä miltä tuntuu tuo epävärmuuden tunne. Uskon kuitenkin, että kun vauva kasvaa oireet kuitenkin helpottavat. Haleja sinulle
 
tuli mieleen kysästä et nukkuuko vauva vaunuissa kuinka hyvin????

joillakin on vauva nukkunut kaikkiunet vaunuissa ...illalla nukutettu eteisessä edestakaisin työntämällä vauva uneen nukkunut 3-4h ja sen jälkeen syötetty ja uudelleen nukutettu vaunuihin......

yhdellä tutulla kävivät äiti ja isä vuoron perään yö kävelyillä vauvankanssa et toinen sai nukuttua sen aikaa ja sitten tekivät vuoronvaihdon näin lämpimään aikaa se on helpompaa ei tarvihe miettii toppavaatteiden kanssa säpläämistä..........

voima :hug: :hug: teille kaikille

ps. en tiedä toimiiko noi vinkit mut kannattaa koittaa jo vaavi vaan vaunuissa viihtyy :/
 
Tässä lisätietoa refluksitaudista lue jos vaan pystyt ja kerkiit. Jos imetät pyri välttämään närästäviä vihanneksia kuten sipuli, paprika, kahvi, hapan leipä ym. Muistelen viellä meidän tilanetta ja tuli mielee, että vyöhyketerapeutti kehotti lypsämään omaa rintamaitoa pulloon ja syöttämään pulosta.

Ostin silloin Stockmannilta Avent Isis tuttipullon mahdollismman pienireikäisellä tutilla jonka ansiosta vauvan masuun meni mahdollisimman vähän ilmaa.

Meillä tehtiin niin, että annettiin vauan syödä niin paljon kun jaksoi (röyhtäykset tietenkin välissä)

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1992,1952


 
Niin, on niistä tutkimuksista jotain selvinnyt (tai siis johonkin ainakin päädytty..) eli ainakin tuo refluksi on. Siihen meillä on ollut lääkitys jo 2 kuukauden ikäisestä saakka, mutta se ei tehoa. Ja jotenkin tästä loputtomasta tutkimuskierteestä voisi päätellä, että lääkärit kuitenkin jotain muutakin epäilevät. Ja tähystykseen ollaan nyt myös menossa, lääkärit haluavat vielä varmistaa ettei mitään rakenteellista vikaa ruokatorvesta löydy (lapselle tehdään kuukauden kuluessa ruokatorven ja mahalaukun tähystys).

Jonkun lapsella oli siis vain refluksi ja samat oireet kun meillä? Miten ihmeessä ja milloin tilanne rauhoittui? Mikä teillä auttoi oireisiin?

Vaunuissa vauva nukkuu päivällä joskus kaksikin tuntia ja ollaan koitettu myös öisin nukuttaa vaunuihin. Ongelma vain on kun toi oksentelu ja pulauttelu on niin voimakasta, eikä meidän vaunuja oikein saa tarpeeksi kohoasentoon. Pinnasängyn päätyä pystyy nostamaan reippaammin ylöspäin, mutta eipä meillä tuo kohoasentokaan oikeastaan auta, eli kait voisi taas kokeilla tuota vaunuissa nukuttamista. Autolla ollaan myös joskus ajeltu, että ollaan saatu vauva rauhoittumaan, mutta alkaa olla turhan riskialtista ajella yöllä tän väsymyksen kanssa.

Pitää katsoa toi linkki viellä niistä unikouluista. Kiva kun on kohtalotovereita, jotenkin lohduttaa, ettei kaikkien muiden lapset vain nuku ja syö (siltä tuntuu kun juttuja kuuntelee..).
 
Joo, meidän pojalla refluksi oli ja on edelleen, vaikka yleensä tuo vaiva menee ohi kahteen ikävuoteen mennessä.
Meillä siis oksenneltiin ja itkettiin yötäpäivää 1,5 vuotta lääkityksestä huolimatta. Sitten tilanne rauhoittui n. vuoden ajaksi ja tällöin lääkitys lopetettiin. Sitten alkoivat taas oireet ja lääkitys on säännöllisesti ollut käytössä nyt siitä asti. Ajoittain oireilee edelleen, mutta eritavalla kuin vauvana. Tähystys on tehty kaksi kertaa ja todettu hieman ahdas mahaportti.
Eli tähystyksessä sen rakenteen sitten näkee. Useinhan lapsella on syynä tyrä, joka saadaan helposti poistettua ja tällöin oireetkin häviävät.
Toivottavasti saatte pian jotain apua.
 
Huh huh, 1,5 vuotta tuntuu kauhean pitkältä ajalta! Oliko teillä muussa kehityksessä sitten jotain viivettä tuon refluksin takia? Siis tarkoitan nyt sitä, kun meillä ei ainakaan vatsallaan ole kuin hetken ja alkaa armoton huuto eli ei oikein pääse treenaamaan ryömimistä ja käsien varassa olemista. Lisäksi kun ollaan jouduttu kantelemaan vauvaa niin paljon, että huuto rauhoituu, ei oikein ole ollut selälläänkään maassa. Ja voihan olla, että meillä paljastuu jotain muutakin vaivaa kun tämä refluksi, tämä odottaminen vaan tekee hulluksi!

Kaikkien muiden vaivojen lisäksi meillä on syöminen usein kamalaa taistelua. Saattaa huutaa naama punaisena ja jäykkänä kuin rautakanki kun yritetään syöttää pullosta (imetyksen olen jo lopettanut). Kiinteitä ollaan yritetty syödä myös 3 kk:n ikäisestä lähtien (jos olisi hillinnyt sitä oksentelua), mutta nielemisen kanssa on pahoja ongelmia. Siihen refluksiin tietysti sopisi myös nämä nielemisvaikeudet, jos ruokatorvi ärtyy jatkuvan pulauttelun ja happojen nousun myötä.

Ihania on kuitenkin nämä hetket kun lapsi nukkuu hetken rauhallisesti, on varmasti sellaisiakin vauvoja ketkä ei nuku yöllä eikä päivällä :)
 
HMM
meillä myös neiti oksenteli ja oli kärttynen ku mikä syynä refluksi.... onko teille tehty ph-mittaus? ja onko teillä käytössä se jauhe joka paksuntaa maidon ja ruuan nimeä en nyt muista mutta se toimi saa apteekista ilman reseptiä sillä siis loppu nuo oksut ja oli levollisempi ja tuo happojen ylös nousu on just selällään tapahtuva asia laita tyynyjä lapsen alle sänkyyn ja vaunuun jotta on melkein istuvassa asenossa se auttaa ja syötä pysty asenossa j´koska sekin auttaa
 
Oletteko kokeilleet viihtyisikö päivisin sitterissä? Siinä olisi pystympi asento refluksiakin ajatellen. Meidän vauvalle, joka lattialla ollessaan tahtoi vetää päätä taaksepäin, fysioterapeutti suositteli sitteriä lattialla olon sijasta.
 
Taas pitkät yöunet takana.....vauva menee ekoille päikkäreille tosi aikaisin, koska on levottoman yön jälkeen niin väsynyt, kuten äitinsäkin...mä vaan käyn jotenkin ihan ylikierroksilla nää päivät, enkä ole koskaan osannut nukahtaa päivällä.

Meillä oli se paksunnin useamman kuukauden käytössä, mutta lapsi oksensi siitä huolimatta (oksentaminen oli vaan hiukan "työläämpää"). Ja kiinteät tulee myös ulos jos on tullakseen ja koska aina samaan aikaan kun syö kiinteitä haluaa myös juoda aika paljon (kait juuri sen nielemisvaikeuden takia) niin ne kiinteätkin ikäänkuin "löystyy" siinä samassa ja oksentaminen on taas helppoa...Yhdessä vaiheessa kokeiltiin korvata suuri osa maidosta vellillä, auttoi jonkun aikaa, mutta sitten rupesi tulemaan ulos yhtä helposti kuin maitokin.

Yritetään (ja joudutaan!!) pitää lasta mahdollisimman paljon pystyasennossa päivisin. Sitterissä ei jostain syystä enää viihdy vaan alkaa itku hetken kuluttua. Hulluinta mun mielestä on, että ei tunnu olevan merkitystä onko lapsi pystyasennossa vaiko makuulla, oksentaminen on ihan samanlaista. Ja just sitterissä tuntuu pulauttavan/oksentavan kaikista helpoiten, sanoin sylissä jos on sellasessa istuvassa/puoli-istuvassa asennossa. En tiedä kohdistuuko sillon jotenkin enempi painetta mahalaukkuun ja ruoka tulee siksi helpommin kaaressa ulos.

Täytyy koittaa viritellä noita vaunuja vielä pystympään asentoon, jos vaikka helpottaisi sitten edes sitä happojen nousua. Lääkäri sanoi, että voi helpottaa kun lapsi rupeaa olemaan enemmän itse pystyssä (istumaan ja seisomaan), mutta en ymmärrä miten lapsi joka ei viihdy kuin hetken harjoittelemassa liikkumista edes oppii esim. seisomaan!

Kiitos taas vinkeistä!
 
Jonsered
Meillä kymmenen vuotiaalla on GERri, ja jälkikäteen katsoen samat oireet oli vauvana. Nykyään kaksi kertaa vuodessa otetaan Nexium-kuuri ja tyttö osaa itse välttää närästystä aiheuttavia ruoka-aineita. Ruoka tarjotaan pieninä annoksina ja vähän useammin, sillä täydestä mahalaukusta nousee helpommin ylös. Mutta ei tässä mitään hätiä ole, ainoa, johon onhankala vaikuttaa on stressi, se lisää närästystä, mutta kouluympäristö on saatu sopivaksi.
 
Hmmm
Onko aivan varmaa että vauvalle ei ole maitoallergiaa (tai muita allergioita?) Vaikka veri-ja ihotestit näyttävät negaa niin voihan vauva silti allerginen olla. Meillä tuohon hillittömään oksenteluun ja levottomuuteen auttoi maidoton dietti. Itse vältin maitoproteiinia ja vauva sai peptidi-tuttelia. Näin saimme hänet oireettomaksi. Ja miellä siis testit negaa vaikka lapsi on todella allerginen.
 
Testit tosiaan näyttäneet negaa ja lisäksi ollaan kaksi kertaa oltu täysin "maidottomia" (sillon kun vauva oli pelkästään korvikkeella ja oireet olivat siis silloin jo samat). Ekaksi oli Almiron Pepti, sitten Neocate ja sitten vielä Nutri Soija, eivät auttaneet yhtään, vatsa vain meni kaiken lisäksi kovalle.

Taas kiire....
 
En osaa auttaa, mutta ehkä sua helpottaa, jos tiedät jonkun joltakin osalta jakavan kokemuksesi.

Eli meidän 1v 8-kk lapsosemme kärsii tuosta refluksitaudista. Hänkin sai siihen lääkkeet, mutta koska niistä ei ollut iloa, ne lopetettiin. Myös se sakeuttava maissitärkkelys kokeiltiin. Vauvana lapsi oksenteli ihan jatkuvasti (siltä se ainakin tuntui) ja oksennus lensi vielä oikein kaaressa, niin että taatusti kaikki paikat sotkeutuivat. Ja kun oksentaminen alkoi, se loppui vasta mahan ollessa tyhjä. Yölläkin vauva saattoi herätä useamman kerran huutamaan paniikinomaisesti, ja huuto loppui vasta lapsen oksennettua enemmän tai vähemmän. Samaan aikaan toinen lapsemme kärsi korvakierteestä, niin että yöt olivat mitä olivat -lliian pitkiä ja liian lyhyitä samalla kertaa. Nyt voi kuulostaa kauhealta, mutta silloin olin todellakin välillä niin väsynyt, etten aina jaksanut vaihtaa vauvalle puhtaita (vuode)vaatteita. Tuntui aivan turhalta. Ajattelin, että pestään sitten aamulla kerralla tämän yön sotkut. Tai huitaisin sotkujen päälle pyyheliinan, jonka vaihdoin seuraavan oksennuksen jälkeen.

Meillä auttoi se, kun lapsi nousi tukea vasten seisomaan (ja alkoi viihtyä siinä asennossa) sekä se, kun lähti kävelemään. Hän oksentaa ja pulauttelee edelleen paljon, mutta "mahan tyhjennys kaarella" tulee nykyisin vain kerran päivässä, huonona päivänä ja flunssaisena sitten useammin. Ja nyt on ollut jopa päiviä, jolloin vain pulauttelee (ehkä kerran viikossa näin). Lapsi oksentaa yskiessään, jos itkee tai huutaa tai nauraa kovasti, jos "riehuu", jos häntä paiataan, jos hälle puetaan vaatteita/vaihdetaan vaippaa ja pestään pyllyä tunnin sisällä syömisestä. Yöoksenteluja on nykyisin hyvin harvoin. En nyt äkkiä edes muista, milloin viimeksi. Eli minäkin nukun.

On kulttuureita, joissa lapset kannetaan selässä ensimmäiset elinvuotensa, ja kun nämä sitten vapautetaan maahan, niin osaavat kävellä. Eli normaalissa tapauksessa kävelemäänoppiminen on kiinni tietystä kypsymisestä eikä niinkään harjoittelusta.

Jaksamista sinulle!
 
Täältä tulee vaan vertaistukea. Mun nyt 1 v ja 10 kk poika ei nukkunu koskaan (ainakin tuntu siltä). Päivällä työntelin vaunuissa tunnin, kaks tai kolme ja aina sama tulos; kun vaunut pysähty huuto alko parin minuutin päästä. Söi tunnin välein yötä päivää ja itki. Sairaalassa unikoulutettiin että saatiin yösyönnit pois, mut heräili silti. Näin jälkeenpäin ajatellen oon tullu siihen tulokseen, et mä en vaan ymmärtäny rauhotella sitä silloin ihan pienenä uneen, vaan otin aina heti syliin. Tästä tuli kierre, laps oli väsyny, pyrki rinnalle, nukahti siihen, heräs .... ite olin jo ihan zombie. Apua haettiin vaikka mistä, mutta ei saatu. Joskus vuoden paikkeilla laps rupes nukkumaan jonkinlaisia päiväunia, kun päivät oli rytmitetty jo silloin unikoulussa 4,5 kk:n ikäsenä. Nyt keväällä synty pikkusisko ja isoveljen unet vähän rauhottu, on tainnu pari yötä nukkua heräämättä kertaakaan. Ai niin, poika pulautteli myös tosi paljon ja sit tutkittiin, mut vikaa ei löytyny. Mutta meillä siis paras lääke oli vaan aika, mutta se odottamien on tosi rankkaa, mäkin elin minuutti kerralaan, kun pitemmälle ei enää uskaltanu ajatella. Voimia sulle, mä tiedän mitä se ihan oikee väsymys on :hug: .
 
Kiitos vertaistuesta! Helpottavaa lukea, että muutkin selvinneet armottomasta kierteestä...Meillä meni taas viikonloppu mukavasti sairaalassa. Lapsi menee ajoittain huonoon kuntoon ton oksentelun ja muun seurauksena, että aika ajoin sitten päädytään aina päivystykseen. Heti jos on vähänkin muuten kipeän oloinen (nytkin oli vain vähän lämpöä ~ 38) niin oksentelu pahentuu. Onneksi on hetkittäin hyviäkin hetkiä (välillä vaan väsymyksen keskellä unohtaa ne) tällä hetkellä lapsi istuu tyttyväisenä sitterissään, mikä on kuitenkin aika harvinaista.

Mä koko ajan toivoin, että ois joku allergia, mikä selittäis kaiken. Mutta ainakin lääkärin mielestä kymmenen päivää esim. ilman maitoa (jos maitoallergia) pitäs jo helpottaa lapsen oloa huomattavasti. Näin varmasti onkin, vai onko allergisten äideillä muita mielipiteitä?

Edelleen ootellaan sitä kutsua tähystykseen, kauhea sanoa näin, mutta oikeasti toivoo, että omalta lapselta löytyis jokin vika mikä selittäis kaiken....toivottavasti joku ymmärsi...

 
Hei!

Meillä esikoisen jatkuvan oksentelun aiheutti cortef lääkitys, joka sai aikaan vauvallemme vatsahaavan. Lääkärit eivät sairaalassa uskoneet, kun kerroin vauvan oksentelevan jatkuvasti, mutta lopulta oksensi verta ja sen jälkeen uskoivat. Lääke lopetettiin ja aloitettiin zantac-lääkitys vatsahaavaan, jolloin tilanne korjaantui.
Ei teillä satu olemaan mitään kortisonipohjaista lääkitystä vauvalla, joka saattaisi aiheuttaa vatsahaavan?
 
Tulimpa tänne vielä uudestaan, kun tuntuu niin tutulta aloittajan kirjotukset. Mä olin ensin maidottomalla ja kananmunattomalla "dieetillä" just ton 10 päivää. Ei mitään apua. Kuukausia kulu ja mentiin ummetuksen takia yksityislääkärille ja hän sanoi et 10 pv on liian lyhyt aika. Mun laps sai sit muistaakseni kaks kuukautta soijamaitoo, mut ei auttanu, eli ei onneks ollu maitoallergiaa. Kaikki muutkin allergiatestit tehtiin mut mitään ei onneks löytyny (siis onneks näin jälkeenpäin ajatellen). Tähystyksessäkin käytiin, mut sieltäkään ei onneks löytyny mitään. Ymmärrän että haluisit selityksen kaikelle itkulle ym, mut silti toivon et sun laps ois terve, niinkun munkin laps on. Mäkin ajattelin itkusena ja väsyneenä että kyllä tälle vielä selitys löytyy ja sit elämä muuttuu hyväks ja mäkin voin nauttia lapsestani. Ei löytyny, mut nyt nautin kun asiat on niinkun muissakin taaperoperheissä.
 
Meillä vauva alkoi nukkua vasta 1-vuotiaana. Sitä ennen ei nukkunut päivällä eikä yöllä...Kokeiltiin kyllä unikouluakin, mutta mikään ei tepsinyt, Vain aika..Meillä ei ollut pulauttelua eikä oksentelua, mutta kauheaa ummetusta.

Minäkin olin huolissani että oppiiko lapsi puhumaan tai liikkumaan laisinkaan kun vaan kiemurtelee sylissä ja itkee, mutta sitten kun unet alkoivat parantua (ensin päiväunet, sitten yöunet) alkoi päivävirkeyskin parantua, ja poika ampaisi liikkeelle kuin raketti ja kertoo nyt jo tosi hauskoja juttuja.

Meillä tosiaan päiväuniin panostaminen (käveltiin pitkiä lenkkejä, välillä kävelyttäjä vaihtui) tuotti tulosta. Jotenkin sai päivällä syvästä unesta kiinni,jolloin vatsakin rauhoittui, ja illat helpottuivat sitä myötä. Mutta kauan se kesti! Eli jos sun on vaikea saada yöhoitajaa, niin koeta saada päiväkävelyottäjä, niin että saat itse nukkua päivällä.
 

Yhteistyössä