Äitiyslomalle jääminen ahdistaa

["äippä"]

Odotan esikoistani ja kauan odotettu äitiysloma on vihdoin alkamassa. En tajua miksi, mutta minua on alkanut ahdistaa ajatus äitiyslomalle jäämisestä ihan älyttömästi. Töissä olin läksiäisissä ihan tippa linssissä ja tuntui kauhealta ettei minulla kohta enää ole tuttua työrytmiä, haasteita ja mukavia kolleegoita ympärilläni.

Vauva on kovasti toivottu ja tähän asti olen myös odottanut täysillä äitiyslomaa. Nyt lähinnä ahdistaa... Onko kellään vastaavia kokemuksia???

 

[Snoopy]

Sun hormonit tekee tepposia Sä varmaan palaat takaisin töihin jossain vaiheessa, naisella on kyllä mahtava etuoikeus pitää pientä luovaa taukoa työputkesta

Oletko ikinä vaihtanut työpaikkaa? On se tapauksesta riippuen haikeaa lopettaa vanhassa tutussa duunissa... (sä tosin palaat vielä)

 

[E]

Ihan kuin olisit kuvaillut mun ä-vapaani alkamista! Silloin tuntui jotenkin ihan tyhjältä... Olin kuitenkin luonut hienon uran ja tehnyt sen eteen paljon töitä ja yhtäkkiä ei tarvinnutkaan tehdä mitään.

Ainakin itse pääsin ihan vauvafiiliksiin hyvissä ajoin ennen synnytystä (tapahtui rv39+4) ja ekat 6kk vauvan elämästä omistauduin ihan pelkästään vauvalle, eli eiköhän se sultakin onnistu, kun alkuhämmennys menee ohi! (Ja niille, jotka heti haluaa lukee rivien välistä, että oon paska mutsi, niin tiedoksi, että vauva oli kotihoidossa 2-vuotiaaksi asti, vaikka teinkin töitä jo vanhempainvapaan aikana. Sain järjestettyä tosi joustavan mahdollisuuden tehdä melkein kaikki hommat etänä ja mun miehellä oli myöskin joustoo omasta työstään.)

Tsemppiä ap:lle vauvan odotukseen ja äitifiiliksiin pääsemiseen!

 

[--]

Kuulostaa aika tutulta, ajattelin itse vähän samoin. Kun vauva syntyy, voin luvata, että olet ihan hurmaantunut hänestä. Lähinnä oman henkilökohtaisen ajan menetys oli minulla ainut negatiivinen ajatus, joka mieleen tuli siinä vaiheessa. Sitten muutaman kuukauden päästä kun vauvanhoito alkaa olla rutiinia, niin noita kaipauksia työhön tulee enemmänkin. Toisaalta kotonaoloon on jo niin tottunut, että oravanpyörään palaaminen tuntuu kamalalta. Ristiriitaisia tunteita siis luvassa!

Kai se perimmäinen syy on, että ihminen suhtautuu muutokseen vähän negatiivisesti.

 

["äippä"]

Kuulostaa aika tutulta, ajattelin itse vähän samoin. Kun vauva syntyy, voin luvata, että olet ihan hurmaantunut hänestä. Lähinnä oman henkilökohtaisen ajan menetys oli minulla ainut negatiivinen ajatus, joka mieleen tuli siinä vaiheessa. Sitten muutaman kuukauden päästä kun vauvanhoito alkaa olla rutiinia, niin noita kaipauksia työhön tulee enemmänkin. Toisaalta kotonaoloon on jo niin tottunut, että oravanpyörään palaaminen tuntuu kamalalta. Ristiriitaisia tunteita siis luvassa!

Kai se perimmäinen syy on, että ihminen suhtautuu muutokseen vähän negatiivisesti.

Kiva kuullla muiden kokemuksista. Tämä tunne yllätti minut voimakkuudellaan ihan täysin. Olinhan viimeiset kuukaudet laskenut päiviä äitiyslomaan ja "omaan aikaan" ja nyt sen koittaessa tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Minua pelottaa eniten yksinäisyys ja masentuminen. Mutta ihanaa kuulla, että mieli voi muuttua tässä montakin kertaa..

 

[E]

[QUOTE="äippä";22485187]Kiva kuullla muiden kokemuksista. Tämä tunne yllätti minut voimakkuudellaan ihan täysin. Olinhan viimeiset kuukaudet laskenut päiviä äitiyslomaan ja "omaan aikaan" ja nyt sen koittaessa tuntuu kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Minua pelottaa eniten yksinäisyys ja masentuminen. Mutta ihanaa kuulla, että mieli voi muuttua tässä montakin kertaa..[/QUOTE]

Joo, olin myös tosi hämmentynyt, kun se ä-vapaa alkoi. Sitä oli niin odottanut, mutta sitten, kun se tapahtui, tuntui ihan oudolta.

Mutta tosiaan, kyllä sää pian pääset fiiliksiin! Lepää ja hemmottele itseäsi!