Äitiysloma alkoi...

[Nelthilta]

... ja on ihan outo olo. Tässä on koko aikuisen iän opiskellut tai töitä tehnyt ja nyt voi vain olla kotona. Ehkä tuossa kuukauden parin kuluttua alkaa sitten kertyä tekemistä...

Mitenkäs muut päälle kolmikymppiset esikoista odotellessa? Oliko aluksi orpo olo?

 

[taustalla]

Nauti olostasi ja lepäile!Itse jouduin heti äitiysloman toisena päivänä jo sairaalaan,siellä sitten oltiinkin kaksi viikkoa yksin ja vielä viikko pienen poikavauvan kanssa yhdessä.Olin suunnitellut kaikkea kivaa tehtäväksi viimeisellä raskauskuukaudella,mutta sairaala ei kuulunut niihin suunnitelmiin ja siellä sitä sitten itkeä tihrustettiin...

 

[taustalla]

Itse en osannut olla vaan, vaan keksin itselleni aina jotain tekemistä. Ja rytmi piti olla koko ajan. Vauvan tulon jälkeen osasin sit jo olla keksimästä tekemistä, kun oli työnantaja "saapunut".

 

[Uneton]

Kuulostaa tosi tutulta. Oli ihan pallohukassa kun äitiysloma alkoi ja itkin vain vikana työpäivänä ja pari seuraavaakin. Aatteli vaan sitä kun pääsee takaisin töihin. Kun vauva syntyi, niin ei aluksi ollut aikaa ajatellakaan muuta kun vauvaa ja sen hoitoa. Jossain vaiheessa oli ristiriitaisia tunteita työn ja vauvan hoidon välillä. Tavallaan kaipasin ihan hullun lailla töihin aikuisten seuraan, mutta kuitenkin tuntui, että haluan olla vauvan kanssa. Oli vaikea päättää kumpi vie voitan. Nyt kun pienokainen on 5kk niin ahdistaa ajatuskin viedä se hoitoon ja että täytyy mennä töihin jossain vaiheessa kun haluaisi olla lapsen kanssa kotona, vaan kun ei oikein olisi varaa. Sitä se teettää kun elää aikamoisessa symbioosissa toisen kanssa, Vaikeata päästää irti kun hoitaa itse 98%:sti vauvaa, aluksi lähinnä olosuhteitten pakosta ja lopulta tuntuu, ettei muuta enää osaa tehdäkään. Niin, se elämä vaan vie työnarkomaaniakin, näyttää, että on niitä toisiakin tärkeitä asioita elämässä kuin työelämässä pärjääminen. :wave:

 

[Nelthilta]

\

Niin, se elämä vaan vie työnarkomaaniakin, näyttää, että on niitä toisiakin tärkeitä asioita elämässä kuin työelämässä pärjääminen. :wave:

Ihana kuulla! Sitä tunsi itsensä ihan hassuksi, kun pääsi lomalle eikä yhtään halunnutkaan. Nyt kolmantena päivänä jo vähän helpottaa... Täytyy kattoo, miten sit viikolla alkaa sujua.

Mies on pitänyt pari päivää saldovapaita auttaakseen sopeutumaan ja pistämään paikkoja vauvalle valmiiksi.

 

[taustalla]

vauvasta saat työllistäjän. Nauti nyt kun voit nukkua ihan miten haluat!!!

Itse olen tehnyt runsaasti töitä, äitiyslomalla vauva pääasiallinen työllistäjä. Loman aikana kyllä unohtuu mukavasti työelämä (ja toisaalta, työelämän itsestäänselvuyydet

 

[Nelthilta]

\

vauvasta saat työllistäjän. Nauti nyt kun voit nukkua ihan miten haluat!!!

Tuota ne kaikki töistä lähtiessä sanoivat Meillä on tullut ryhmään vuoden sisään viisi vauvaa. Muut miehille.

 

[tuplamamma]

Tee ihmeessä mitä olet halunnut, mutta et ole työssä käydessä ehtinyt... Lepää, ulkoile, lue kirjoja/lehtiä, käy elokuvissa (jos pystyt vielä istumaan) tai tapaile ystäviä ja hemmottele itseäsi! Vietä miehen kanssa hemmotteluhetkiä! Mukavaa äitiyslomaa! =)

 

[taustalla]

\

\

vauvasta saat työllistäjän. Nauti nyt kun voit nukkua ihan miten haluat!!!

Tuota ne kaikki töistä lähtiessä sanoivat Meillä on tullut ryhmään vuoden sisään viisi vauvaa. Muut miehille.

Itse en aiemmin nukkumista liiemmin "arvostanut", pärjäilin vähillä unilla jne. Vauvani on myös "hyvä nukkuja", ainoastaan kesäkuumalla heräili muutaman tunnin välein.Illan vapaahetki alkaa kun neiti nukkuu, joten sitä ei "raski" mennä ajoissa nukkumaan. Joten välillä aamulla jatkaisi mieluusti uniaan. Toki neito saa mukavasto hereille, siis oman pienen palleron hyvinvoinnin takia on mukava heräillä. Oma itse on taka-alalla, toki meikaan yms. edelleenkin, mutta nopeammin...

Ja vielä, nyt kun lapsi on isompi ja nukkuu todella yöt, olen väsyneempi kuin alkuvaiheessa...! Mutta ihanaa on. Neitoni vei heti täysin sydämeni.

Tiedätkö kumpi on tulossa?

 

[Nelthilta]

\

Tiedätkö kumpi on tulossa?

En vielä. Ensi viikolla olisi kokoarvioultra, mutta onnistuin varaamaan sen sellaiselle päivälle että mies on kentällä. En millään haluaisi kuulla tuota yksin. Ei ne kyllä taida kertoa, ellen halua.

Tässon pari päivää tullut pyykättyä, laitettua vauvalle tavaraa ja siivottua kaappeja, siis kaikkea sitä mitä ei töissä käydessä kerinnyt. Ajattelin ryynätä tämän ekan viikon ja alun toista, niin että voi sen jälkeen vain olla.

 

[taustalla]

[/quote]

En vielä. Ensi viikolla olisi kokoarvioultra, mutta onnistuin varaamaan sen sellaiselle päivälle että mies on kentällä. En millään haluaisi kuulla tuota yksin. Ei ne kyllä taida kertoa, ellen halua.

Tässon pari päivää tullut pyykättyä, laitettua vauvalle tavaraa ja siivottua kaappeja, siis kaikkea sitä mitä ei töissä käydessä kerinnyt. Ajattelin ryynätä tämän ekan viikon ja alun toista, niin että voi sen jälkeen vain olla.
[/quote]

Eivät kerro, ellet halua. Itse halusin tietää jo rakenneultrassa, asennoiduin pienen sitten tyttö-maha-asukkina.

Joko on jo supistuksia? Miten muuten vointi?

 

[Nelthilta]

\

Joko on jo supistuksia? Miten muuten vointi?

Vointi on ollut hyvä siitä lähtien, kun pahoinvointi loppui. Vähän tuo pää painaa ja istuminen pitkään on ollut hankalaa. Muuten mies on ihmetellyt, kuinka vauhti ei tunnu yhtään hidastuvan. Sillä se ei kyllä viitannut kävelynopeuteen...

 

[hi-5]

Muistan vieläkin oman orvon oloni, kun yhtäkkiä jäin kotiin eikä ollutkaan "mitään tekemistä". No, leivoskelin sitten pakkasen täyteen ja niille leipomuksille olikin hyvää käyttöä, kun vieraat kävivät vauvaa katsomassa. Kävelin joka päivä kilometritolkulla ja luin varman enemmän kirjoja kuin muutamaan viimeiseen vuoteen yhteensä! Opin kyllä nauttimaan omasta ajastani ja vauva kyllä täytti hyvin arkeni syntymän jälkeen. Käy vielä elokuvissa ja kierrä vaikka museoita tai mitä vain, mitä on jäänyt tekemättä. Leffassa käynti jää auttamattomasti vähälle, jos aiot imettää/imetys onnistuu sujuvasti.