Mun poika on eka kertaa leirillä ja mä kärsin. Tänä aamuna vein. Perjantaina leiri loppuu. Saa nähä onko poika sit loppuun asti siellä. Tippa linssissä jäi ja mun sydäntä riistää. 9v kuitenki jo on, mut eka kertaa yksin missään. Ja nyt vielä eri paikkakunnalla ja kaks yötä. No tod näk siellä on muitaki vastaavassa tilanteessa. Pojan leirillä 200 osallistujaa. Ja tod näk alun jälkeen sujuu hyvin. Ja hyväähän se tekee pojalle opetella ja itsenäistyäkin. Ettei aina tarvii äitiä mukaan. Mut tän jälkeen ei tarvii mennä mihinkään. Se on luonteeltaan aika ujo ja rauhallinen. Eikä mikään sellanen joka heti menee suuna päänä tekemään tuttavuutta. Mut kai ne siellä kavereita löytää... Sekavaa koko teksti.. Mut poika jo meinas perua ettei lähe koko leirille kun kaverinsa teki oharit. Sain kuitenki puhuttua että lähti. Mut pahaa teki jättää. Ja sydäntä raastaa koko ajan kun mun lapsi on siellä yksin. Mut ehkä tää on äidille pahempaa kun sille lapselle. Nyt alan ymmärtää niitä äitejä jotka itkee ku jättävät lapsen eka kertaa hoitoon.
Alkais jo koulu niin ois kaikki lapset enimmäkseen kotona. :'( :$
:/ |O :xmas:
Oonkohan mä ainut joka tahtoo vaan olla lastensa kans. Tosin oma aika ei haittais välillä, mut vaan joskus ja vähä aikaa. Nyt tuntuu tuo 1v8kk.kin ihan kivalta tässä kun pyörii... Vaikka välillä sekin vois jossain olla, mut sit taas toisaalta ei. Mä en varmaan raskis jättää tota yöks kenellekään...
Mitähän se on sit kun ne muuttaa pois kotoo.
Alkais jo koulu niin ois kaikki lapset enimmäkseen kotona. :'( :$
Oonkohan mä ainut joka tahtoo vaan olla lastensa kans. Tosin oma aika ei haittais välillä, mut vaan joskus ja vähä aikaa. Nyt tuntuu tuo 1v8kk.kin ihan kivalta tässä kun pyörii... Vaikka välillä sekin vois jossain olla, mut sit taas toisaalta ei. Mä en varmaan raskis jättää tota yöks kenellekään...
Mitähän se on sit kun ne muuttaa pois kotoo.