V
vierailija
Vieras
Äitini löi minua tänään aamulla sekä kasvoihin että käsivarsiin että olkapäähän. Hän oli meillä yökylässä ja on ollut pari päivää jo kuin pahainen kakara. Kaikki keskusteluyritykset ovat turhia, hän haukkuu minua ja miestäni ja arvostelee valintojamme, kotiamme ja kasvatustapojamme. Hän tarjoutui pari päivää sitten että kuljettaisi lapset aamulla hoitoon ja kouluun. Tänä aamuna kysyin että eikö pitäisi alkaa valmistautua, vanhimman lapsen koulu alkaa alle tunnin päästä ja että olen sovitusti laittanut kaikki vaatteet esille. Vastaus oli ylimielinen ja kylmä tuhahdus että hänenkö odotetaan vievän lapset "näillä edellytyksillä". En tajunnut mistään mitään ja ihmettelin mitä hän mahtaa tarkoittaa? Kuulemma saisin miettiä sitä. Tämän kaltaisia marttyyrimaisia lausahduksia on kuultu milloin mistäkin eikä hän koskaan pysty antamaan reilua perustelua sanomisilleen vaan suuttuu. Totesin vievän lapset itse jolloin äitini raivostui ja alkoi räyhätä vievänsä heidät. Sanoin ettei tarvitse kerran hän käyttäytyy taas näin ja silloin hän ilmoitti vievänsä vain esikoisen (joka on hänen lellikkinsä). Kun sanoin ettei se sovi, hän hyökkäsi keittiöön lyömään minua!! Onneksi lapset eivät nähneet sitä mutta esikoinen kyllä tajusi asian kun huudahdin "mitä teet, älä satuta". Äitini on harrastanut tukkapöllyjä ja läppäisyjä ollessani lapsi. Hän on äärettömän määräile ä eikä koskaan myönnä olevansa väärässä. Minä ansaitsen kaiken henkisen lyttäyksen. Välillä taas olen hyvä tytär kun oon tehnyt jotain äidin mielestä tarpeeksi hienoa esim työssäni. Hän hemmottelee esikoisen pilalle ja käyttää tavaraa aseenaan pitääkseen lapsen puolellaan. Ellen päästä esikoista sovitusti yökyään viikonloppuna niin hän ilmoittaa sosiaalivirastoon että en hoida lapsiani hyvin. Sinäänsä en pelkää sossuja sillä mitään peiteltävää ei ole, tulkoot heti vaikka käymään. Mutta pahalta tuntuu! Auttakaa minua! En tiedä mitä tehdä. Äiti alkaa marttyyriksi ja uhkailee mikäli vastustelen. Mieheni on aivan raivona ja aikoo puhutella äitiä tänään illasta mutta en usko siitä olevan pitkällä tähtäimellä hyötyä. Henkinen murskaaminen on aina ennenku jatkunut heti kun asiat eivät mene äidin mukaan! Niin kauan minäkin aikoinaan olin äidin suosikki kun tottelin häntä mukisematta.. Vasta teininä tuli tukistukset ym aseeksi kun minulla alkoi olla oma tahto.
