Äitini hoitaa siskoni lapsia, muttei minun *turhaa valitusta*

["aapee"]

Ihan ensin sanon, etten todella oleta äitini hoitavan lastani. Itse olen lapseni tehnyt ja tahtonut, tietysti hoidan ja huolehdin hänestä. Mutta silti, vähän ottaa päähän..

Siskollani on 2 lasta, 2,5 vuotta, toinen kuukauden. Äsken juttelin äitini kanssa ja hän oli hoitamassa siskoni lapsia. Sisko ja miehensä lähtivät viettämään jonkunlaista laatuaikaa kahdestaan. Molemmat lapset ovat helppoja, unelmakilttejä "mummun rakkaita". Isommalla ei ole uhmaa juuri ollenkaan, ei ole mustasukkainen pienemmästään. Vanhempi on ollut mummulla yötä muutamia kertoja, hoidossa päivisin kymmeniä kertoja.

Itselläni on 10 kuukauden ikäinen vauva. Hän on vaativa vauva, erittäin vaativa. Itkeskelee paljon, heräilee öisin puolen tunnin välein, ei nuku päivisin juuri ollenkaan. Hoidan vauvan pääsääntöisesti yksin, mies paljon töissä. Äitini on sanonut, että ottaa vauvan hoitoon sitten "kun muuttuu kiltimmäksi". Loukkaa jo pelkästään se, että äitini sanoo noin. Sanoo, että vauva kitisee ja huutaa paljon. Kyllä, näin on, neuvolassakin ollaan sanottu, että on erittäin tempperamenttinen ja määrätietoinen vauva. Silti maailman rakkain meille vanhemmille. Kahdesti kuitenkin olen tarvinnut hoitoapua tunniksi miehen yllättävän työhön menon takia ja oman sovitun pakollisen menon ajaksi. Molemmilla kerroilla hoisi, mutta tämän jälkeen on todennut, että seuraavaksi ottaa sitten, kun vähän kasvaa ja muuttuu kiltimmäksi.

Äh, en edes tiedä, mikä tämän tarkoitus oli, pakko vaan purkaa omaa hetkellistä pahaa mieltä. Tuntuu vaan, että siskoni lapset ovat äidilleni tärkeämpiä kuin minun.

 

["tosikko"]

[QUOTE="aapee";25534583]
Itselläni on 10 kuukauden ikäinen vauva. Hän on vaativa vauva, erittäin vaativa. Itkeskelee paljon, heräilee öisin puolen tunnin välein, ei nuku päivisin juuri ollenkaan.[/QUOTE]

Eikö tuo ole raskasta? Eikö kannattaisi selvittää vaivojen aiheuttaja? Temperamentti ja luonne ovat pelkkää puhetta ja selittelyä, 99,9% tapauksista taustalla on oikeasti allergia, yliherkkyys tai jokin muu todellinen vaiva.

 

[Hoomoilanen]

Ehkä voisit sanoa äidillesi, että sinua loukkaa se, kuinka hän puhuu lapsestasi. Lisäksi itse kyllä sanoisin, että on aika ikävää että jo pienestä pitäen lapsenlapset eriarvoistetaan ja se tulee näkymään todennäköisesti myös myöhemmässä elämässä.

 

[-]

Mun mielestä tosi tylsää toimintaa sun äidiltä. Eikö juuri sua pitäis välillä vähän auttaa, kun olet varmasti väsynyt yöheräämisistä ym. ? Luulisi äitisi ymmärtävän moisen.

 

["aapee"]

[QUOTE="tosikko";25534624]Eikö tuo ole raskasta? Eikö kannattaisi selvittää vaivojen aiheuttaja? Temperamentti ja luonne ovat pelkkää puhetta ja selittelyä, 99,9% tapauksista taustalla on oikeasti allergia, yliherkkyys tai jokin muu todellinen vaiva.[/QUOTE]

On raskasta, pakko myöntää Vielä jaksan hyvin, on ihania ja palkitsevia hetkiä niin paljon. Olen ollut täysin symbioosissa vauvan kanssa, on täysin kiinni minussa. Allergiaoireita ei ole ollenkaan, vauva on ollut syntymästään asti samanlainen, kiihtyy hetkessä raivoon, mutta rauhoittuu myös yhtä nopeasti, jos pääsee esim. rinnalle tai saa haluamansa. Yöheräilyt toivottavasti vähenevät, kun aloitan unikoulun.

 

[Wandii]

Ymmärrän hyvin, jos äidistäsi tuntuu, ettei pärjää lapsen kanssa. Ja varsinkin, jos ei ole hänellä juuri hoidossa ollut, niin tunti paniikissa huutavan ja karjuvan tempperanmenttisen vauvan kanssa on varmaan toooosi rankkaa.
Ja jos lapsi itkee paljon vielä tuossa iässä, niin minustakin on jotain muuta vialla kuin pelkkä tempperamentti...

Eikä varmasti pahaa tarkoita sillä kiltimmäksi muuttumisella, vain sitä, että kokee ettei pärjää noin pienen kanssa, joka tosiaan on temperamenttinen. Kun lapsi on isompi, hänen kanssaan voi jo keskustella.

Minusta sinun pitäisi kyläillä paljon lapsen kanssa mummulassa, jotta lapsi tulee mummun kanssa tutuksi. Kun olet kuitenkin itse siinä, niin mummunkaan ei tarvi jännittää mitä tapahtuu jos ei saakaan lasta rauhoittumaan.

 

["aapee"]

Äidiltäni ei jostain syystä saa sitä ymmärrystä. Kaiken lisäksi hän kuormittaa minua jatkuvasti omilla ongelmillaan, tunneittain viikossa. Hoidan hänen asioitaan, joita pystyn.

 

["hephep"]

No älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon! Meillä on 11kk ikäinen poika joka on ollut ns. vaativa vauva, ja edelleenkin osaa olla hyvin vaatelias (tietää mitä tahtoo, tahtoo sen heti ja ilmoittaa sen suureen ääneen). Pienempänä oli hyvin itkuinen. Anoppi on ollut koko ajan näennäisesti halukas tapaamaan poikaa, mutta ei halua viettää hänen kanssa kaksin aikaa "ennen kuin vähän kasvaa". Toinen lapsenlapsi, nyt 2v. on ollut aina hyvin rauhallinen ja ns. helppo lapsi ja häntä anoppi on kyllä hoitanut ihan vauvasta asti ja edelleenkin todella usein. En silti koe, että jotenkin tykkäisi enemmän tuosta toisesta lapsenlapsestaan, vaan on oikeastikin hieman "neuvoton" meidän pojan kanssa kun on tottunut tuohon "helppoon" serkkuun. Annan ajan kulua ja pyrin järjestämään pojan ja mummunsa tapaamisia tiheään niin että olen itsekin mukana. Mummu on jo alkanut puhumaan pojalle että "kohtahan sinä tulet tänne mummun kaveriksi kun äiti ja isä menee elokuviin" tms, joten eiköhän tämä tästä! Anna mummulle aikaa tottua!

 

[Wandii]

[QUOTE="aapee";25534674]On raskasta, pakko myöntää Vielä jaksan hyvin, on ihania ja palkitsevia hetkiä niin paljon. Olen ollut täysin symbioosissa vauvan kanssa, on täysin kiinni minussa. Allergiaoireita ei ole ollenkaan, vauva on ollut syntymästään asti samanlainen, kiihtyy hetkessä raivoon, mutta rauhoittuu myös yhtä nopeasti, jos pääsee esim. rinnalle tai saa haluamansa. Yöheräilyt toivottavasti vähenevät, kun aloitan unikoulun.[/QUOTE]

Etkö tosiaan itse näe tätä. Täällä kerrot eläväsi symbioosissa vauvan kanssa ja että hän itkee raivoisasti jos ei saa haluamaansa. No, ylläri-pylläri, mitä tapahtuu, kun jätät hänet mummulle. Hän itkee raivoisasti symbioosin perään, mutta koska mummolla ei ole sitä antaa, ei rauhoitu!!!
Pyydä jos äitisi voi tulla teille auttamaan kotihommissa, jos on raskasta ja tutustuu samalla vauvaan paremmin.

 

["aapee"]

Toisaalta minäkin ymmärrän äitiäni. Mutta jostain syystä juuri tällä hetkellä tilanne tuntuu todella vaikealta ymmärtää. Pitikin soittaa hänelle juuri nyt, kun on hoitamassa siskoni lapsia. Käymme vauvan kanssa mummulla vähintään kerran viikossa muutaman tunnin ajan kerrallaan.

 

["vieras"]

Minun äitini ei pidä minun lapsiini mitään yhteyttä tai osta edes joulu- tai synttärilahjoja saatikka lähetä kortteja. Siskoni lapsille ostaa aivan kaiken vaatteista lähtien. Itse sain jo pienenä kuulla olevani hylkiö hänelle. Kerran hän varasti tililtäni yli 10000e ja osti rahoillani siskolleni kaikkea kivaa ja ei uskonut kun uhkasin poliisilla jos en saa omia rahojani takaisin. Isäni äiti sitten maksoi tuon summan minulle, koska tarvitsin ne rahat jäätyäni työttömäksi ja veromätkyjä yms. oli tulossa maksuun. Tunnen niin suurta surua siitä ettei minulla ole oikeastaan äitiä. Ei ole pitänyt enää mitään yhteyttä ja kun olen yrittänyt soittaa niin ei vastaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";25534686]Äidiltäni ei jostain syystä saa sitä ymmärrystä. Kaiken lisäksi hän kuormittaa minua jatkuvasti omilla ongelmillaan, tunneittain viikossa. Hoidan hänen asioitaan, joita pystyn.[/QUOTE]
Mutta tämä on sinun valintasi. Vedä sinä oman jaksamisesi vuoksi rajat.

 

[Tuota]

Itsellä ei ole tuota ongelmaa, omilla vanhemmillani ei ole muita lapsenlapsia vielä, joten hoidon tarve tulee olemaan eri aikaan kun sisaruksellani. Mutta olen kerran saanut kuulla että kuinka paljon meidän lapsia hoidetaakaan isovanhempien osalta kun miehen veljien lapsia vähemmän. En tiennyt tarkkaa vastausta, mutta olen kuullut että meidän lapset ovat niitä "helppoja" kun taas muut ehkä vähemmän. Yhdellä oli isoja ongelmia vanhemman lapsen mustasukkaisuuden, yritti yllyttämällä typeryksiin saada pienempää loukkaantumaan. En tiedä miten muut kasvattavat, mutta meillä on aika tiukat rajat.

Tietenkään tämä ei sinun kohdalla tapahdu, mutta joskus se vastaus löytyy sieltä peilistä. Suosittelen kyllä etsimään syitä tuohon itkuisuuteen, kuten edellä ehdotettiin. Ja myös juttelemaan äidin kanssa hänen puheistaan, kerro omista tunteistasi.

 

["aapee"]

Etkö tosiaan itse näe tätä. Täällä kerrot eläväsi symbioosissa vauvan kanssa ja että hän itkee raivoisasti jos ei saa haluamaansa. No, ylläri-pylläri, mitä tapahtuu, kun jätät hänet mummulle. Hän itkee raivoisasti symbioosin perään, mutta koska mummolla ei ole sitä antaa, ei rauhoitu!!!
Pyydä jos äitisi voi tulla teille auttamaan kotihommissa, jos on raskasta ja tutustuu samalla vauvaan paremmin.

Totta. Nyt vauva on alkanut viettämään isänsä kanssa aikaa enemmän, on kiltisti, ei huuda normaalia enempää. Toiselle mummulle vauva on jäänyt hoitoon muutaman tunnin ajaksi muutaman kerran, eikä ole ollut minkäänlaista ongelmaa, kun mummu on ollut stressaamatta ja leikkinyt vauvan kanssa. Hienosti ovat pärjänneet, ei kuulemma viimeksi itkenyt kertaakaan.

 

["vieras"]

En noin pientä jättäisi vieraalle hoitoon.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";25534716]Minun äitini ei pidä minun lapsiini mitään yhteyttä tai osta edes joulu- tai synttärilahjoja saatikka lähetä kortteja. Siskoni lapsille ostaa aivan kaiken vaatteista lähtien. Itse sain jo pienenä kuulla olevani hylkiö hänelle. Kerran hän varasti tililtäni yli 10000e ja osti rahoillani siskolleni kaikkea kivaa ja ei uskonut kun uhkasin poliisilla jos en saa omia rahojani takaisin. Isäni äiti sitten maksoi tuon summan minulle, koska tarvitsin ne rahat jäätyäni työttömäksi ja veromätkyjä yms. oli tulossa maksuun. Tunnen niin suurta surua siitä ettei minulla ole oikeastaan äitiä. Ei ole pitänyt enää mitään yhteyttä ja kun olen yrittänyt soittaa niin ei vastaa.[/QUOTE]

Voi kauhea, mikä hirviö äitisi on, anteeksi. Uskon, että sinun on parempi ilman äitiäsi. Paljon voimia!!

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";25534746]En noin pientä jättäisi vieraalle hoitoon.[/QUOTE]

Arvasin, että joku tulee sanomaan näin. No, minä jätin tunnin ajaksi, koska vauvan isän piti lähteä yllättäen töihin ja omaa menoa en pystynyt enää perumaan ilmaiseksi. Ensimmäisellä kerralla vauva oli muistaakseni 4 kk. Ja sen jälkeen vauva on ollut muutamia kertoja toisella mummulla hoidossa muutaman tunnin kerrallaan. Neuvolassa kovasti yritetään jo, että vauva menisi yökylään, jos siitä olisi alku paremmille yöunille. Hui!