äiti vai vaimo

[kumpi olen]

muutaman vuoden olen jo potenut pientä epätyytyväisyyttä suhteessani, ja viime yönä se sitten kolahti, mistä voisi olla kyse.
Olen miehelleni äiti, enkä vaimo..
"rakas mitä mä panen päälle kapakkailtaan, rakas etsi mulle housut, rakas käy osta meille pizzaa, soitapa sinä mulle hammasläkäri, osta sinä meille tietokone sun nimellä, tilaa elkokuvapaketti sun nimellä... koska (ja sitten tekosyitä miksi hän ei näitä asioita tee. huom, meillä on yhteinen tili, joten tässä ei mitenkään ole kyse rahallisesta asiasta . )
Tunnen siis itseni vaan palvelijaksi, ja väsyn raahaamaan päättämätöntä vötkylää mukanani. Kaikki mitä kysyn, on "ihan sama , tai ihan miten haluat " ja tätä mies siis käyttää, että voisi tarpeen vaatiessa vedota siihen, että muka tekee kuinka mä haluan, ja antaa minun päättää, kun tosiasiassa on vaan niin laiska ja itsekäs , ettei viitsi vaivata omaa päätään millään asialla.
mies kyllä tekee kotitöit, leikkii lasten kanssa yms. mutta se kait mua sitten rassaa, että ei kykene olemaan Mies, sellainen joka kertoo mielipiteensä, ja ottaa muut huomioon ilman että saa aina minulle sellaisen tunteen, että hän taas vaan alistuu mun mielikseni..

itse taas olen sellainen, että en osaa sanoa tätä asiaa ääneen.. mies osaa kyllä mököttämisen ja mykkäkoulun ja marttyyriuden jalon taidon halutessaan, ja olen ihan varma että jos tstä hänelle alan puhua, tulee järkky mökötyskuukausi eteen. sitten seuraavan kuukauden dramaattisesti liioitteleee ja sitten palataan vanhaan paskaan...

auttakaa, miten oppisin ilmaisemaan itseäni tollaiselle miehelle.
en usko, että haluan erota, en usko että se olisi ratkaisu

 

[uudestaan äidiksi]

samalta minustakin tuntui, kun sain toukokuussa tyttäremme. Otin asian puheeksi ja kerroin miehelleni kuinka minua ihmetytti, ettei hän osannut puhutella minua enää nimelläni, vaan olin aina mamma tai äiti myös hänelle. Sanoin etten tuntenut olevani hänelle enää sama ihminen kuin ennen synnytystä ja nimeni otettiin uudelleen käyttöön ja kaikki ovat olleet taas tyytyväisiä. "Pienestä se on kiinni", mutta helpotti.

 

[joskus vähä tyhmä]

Meillä oli alkuun myös samoja piirteitä suhteessa eli minä hoidin ainakin omasta mielestäni lähes kaikki kodin ulkopuoliset asiat, mies kyllä teki kotitöitä. Mutta sitten rakensimme talon ja mies joutui tulemaan mukaan tarjouksia pyydettäessä ja kun hän niistä enemmän ymmärsi siirtyi asia hänen hoitoonsa ja niin myös on käynyt monen muun asian. Ja itse olen huomannut että mies ottaa enemmän vastuuta päätöksen teosta jos itse esittää vähän "tyhmää" ja näin mies saa tuoda oman tietämyksensä esille.

Tuosta oman nimen käytöstä, meilläkin minä olin se joka halusi olla oma itsensä eikä miehelle äiti. Nyt siihenkin on tottunut että on joskus miehenkin suusta äiti eikä se enää niin haittaa kun äitiyttä on jo takana reilut 5v.

Hiukan "tyhmä" toisinaan

 

[ansku79]

ihan tuli oma mies mieleen paitsi ettei kyl tee kotitöitä.. mä en edes jaksa enää sanoa mistään ku sit jos sanon on miehellä joku syy muka suuttua ja sit pidetään mykkäkoulua vaikka pari päivää, minkä tietää raivostuttavan mua! sit ollaan pari kuukautta kiltisti kun oikein raivostuu ja huutaa, mut en jaksa sitäkään!