O
Oodi Piltti-purkille
Vieras
Olinpa kerran sellainen äiti, joka vaan kovaa vauhtia suoritti sitä päivittäistä rutiiniaan sen kummemmin ajattelematta. Mulla oli mm. sellainen tapa, että vauva sormiruokaili, ja joka päivä aamulla höyrytin tuoreita kasviksia ruuaksi. Sitten iltapäivän ruualle lämmitin niitä samoja kasviksia, eli en sentään kahta kertaa päivässä höyryttänyt... 
No tulipa sitten kerran sellainen viikko, että oli kaikenlaista ylimääräistä sählinkiä ja elämä rutiineineen alkoi tuntua vähän raskaalta. Kaupassa jotenkin juolahti mieleen, että mitä jos kokeilisin niitä valmisruokia... Pitelin Piltti-purkkia kädessäni ja mietin, että enpä ole pitänyt tällaista kädessäni sen jälkeen, kun esikoisen kanssa oltiin reissussa joskus pari vuotta sitten... Ja ostin pari purkkia jotain Piltin makaronia ja jauhelihakastiketta! Seuraavana aamupäivänä istuinkin rauhassa kahvikupin ääreen lukemaan lehteä hetkeksi sen sijaan, että hörppäilisin sitä kahviani siinä sivussa samalla kun kävin kyttäämässä, onko kasvikset jo sopivan kypsiä ja pitäisikö parsakaalit ottaa jo pois kattilasta vaikka porkkanat vielä hiukan höyrytystä vaativatkin jne.
Mielenkiintoista tässä on se, että vaikka tuo yhden pienen askareen skippaaminen tuntuu mitättömältä helpotukselta, niin sillä voi olla iso merkitys kuitenkin... Se yksi pieni hetki omaa aikaa, jonka sai käyttää ihan niinkuin itse haluaa, teki tosi ison muutoksen omaan mielialaan. Nykyään meillä saatetaan joskus satunnaisesti syödä valmisruokaa ihan vaan siksi, että äidin tekee tänään mieli päästä vähän helpommalla ihan muuten vaan.
Toivottavasti kaikki muutkin ootte löytäneet omasta arjestanne sen kohdan, missä voi aina joskus "lintsata", kun haluaa vähän löysempää!
No tulipa sitten kerran sellainen viikko, että oli kaikenlaista ylimääräistä sählinkiä ja elämä rutiineineen alkoi tuntua vähän raskaalta. Kaupassa jotenkin juolahti mieleen, että mitä jos kokeilisin niitä valmisruokia... Pitelin Piltti-purkkia kädessäni ja mietin, että enpä ole pitänyt tällaista kädessäni sen jälkeen, kun esikoisen kanssa oltiin reissussa joskus pari vuotta sitten... Ja ostin pari purkkia jotain Piltin makaronia ja jauhelihakastiketta! Seuraavana aamupäivänä istuinkin rauhassa kahvikupin ääreen lukemaan lehteä hetkeksi sen sijaan, että hörppäilisin sitä kahviani siinä sivussa samalla kun kävin kyttäämässä, onko kasvikset jo sopivan kypsiä ja pitäisikö parsakaalit ottaa jo pois kattilasta vaikka porkkanat vielä hiukan höyrytystä vaativatkin jne.
Mielenkiintoista tässä on se, että vaikka tuo yhden pienen askareen skippaaminen tuntuu mitättömältä helpotukselta, niin sillä voi olla iso merkitys kuitenkin... Se yksi pieni hetki omaa aikaa, jonka sai käyttää ihan niinkuin itse haluaa, teki tosi ison muutoksen omaan mielialaan.
Nykyään meillä saatetaan joskus satunnaisesti syödä valmisruokaa ihan vaan siksi, että äidin tekee tänään mieli päästä vähän helpommalla ihan muuten vaan. Toivottavasti kaikki muutkin ootte löytäneet omasta arjestanne sen kohdan, missä voi aina joskus "lintsata", kun haluaa vähän löysempää!