Äiti ei saa tavata lapsiaan! Mitä tulisi tehdä tässä tilanteessa??

[neuvoja]

Eli siis, minulla on eräs ystävä, ulkomaalainen nainen, jonka ex-mies ei anna naisen tavata lapsiaan ollenkaan. Lapset eivät saa vastata äidille puhelimeen, jos isä on kotona, eivät saa nähdä äitiä kun isä niin päättää. Välillä kun lapset ovat kaksin kotona saattavat he soittaa äidilleen salaa. Lapset on siis 9- ja 13-vuotiaat.

Vanhemmilla on siis yhteishuoltajuus, mutta isä on saanut lapset asumaan itsensä luona. Lasten äidillä todettiin 2010 vuonna masennus, josta hän on jo toipunut.

Lastenvalvoja ei auta naista tässä asiassa mitenkään vaikka nainen on moneen kertaan apua pyytänyt. Lastenvalvoja ei pyydä/pakota miestä myöskään tapaamiseen, jossa katsottaisiin lasten tapaamisoikeus asia uudelleen. Nainen on yrittänyt saada myös lakimieheltä apua, että oikeusteitse saataisiin lasten tapaaminen mahdolliseksi, asia ei etene mihinkään, kun lakimiestä ei kiinnosta.

Mitä tälläisessä tilanteessa tulisi tehdä? Kun tuntuu että ketään "vaikutusvaltaista tahoa" ei kiinnosta auttaa naista, vaikka nainen haluaisi todella tavata lapsiaan. Kamalaa katsoa vierestä, kuinka nainen kärsii siitä, että omat lapset vieraantuvat koko ajan hänestä poispäin. Olisiko ketään joka osaisi antaa neuvoja tähän asiaan???

 

[dooo]

On yksi keino: he pääsevät keskenään sopuun siitä asiasta ja pystyvät neuvottelemaan tapaamisista.

 

[v.ieras]

Eipä tuossa ole muuta mahdollisuutta kuin viedä asia käräjäoikeuteen

 

[Rollolainen]

Nyt tämä äiti tietää ainkin mitlkä iseistä tuntuu. yhtä pahalta, kun kielletään tapaamasta.

 

[....]

Aika oudolta kuullostaa ettei juristia kiinnosta...hän saa siitä kuitenkin rahaa kiinnosti tai ei.

 

[ei selvinny.]

Mitä tässä on oikeasti takana jos ketää ei kiinnosta auttaa?

 

[määää]

Nyt tämä äiti tietää ainkin mitlkä iseistä tuntuu. yhtä pahalta, kun kielletään tapaamasta.

??
ja sun pointti oli??

 

[neuvoja]

Lasten isä ei siis puhu lainkaan äidille, mutta lastenvalvojalle on sanonut puhelimessa, että tämä lasten ja äidin näkemättömyys on ollut äidin oma valinta, että äiti ei halua lapsia nähdä. Lastenvalvoja uskoo siis ennemmin tämän miehen sanaa näissä lapsia koskevissa asioissa, vaikka heillä on yhteishuoltajuus.

Joten tässä tapauksessa tuo keskenään sopuun pääseminen ei ole mahdollista, kun lasten isä ei äidille puhu, mutta tosiaan väittää lastenvalvojalle kaikkea muuta.

Mitään ei pitäisi olla taustalla, paitsi tämä äidin masennus vuonna 2010, josta lähtien äiti ei ole saanut lapsiaan tavata isän kiellettyä tapaamiset. Äiti ole siis ollut edes sairaalassa millään hoitojaksolla tai muutakaan vastaavaa, joten mistään ns. vakavasta ei ole kyse.

Asianajaja otti asian hoitaakseen ja otti yhteyttä kirjeitse lasten isään, kun hän ei vastaa puhelimeensa. Lasten isän piti vastata hänelle joulukuun aikana, ei vastannut, mutta mihinkään toimenpiteisiin asianajaja ei ole ryhtynyt, vaan sanoo koko ajan ystävälleni että "katsellaan nyt vielä".

Eli tässä on nyt vain lasten isän sana vastaan tuon äidin sana. Ja lasten isää lastenvalvoja ainakin uskoo ennemmin, vaikka mies valehteleekin suut ja silmät täyteen!

 

[tietoa]

oikeusaputoimistoon, jotta oikeudessa voidaan määrätä/sopia tapaamispäivät.