V
"vieras"
Vieras
Olen pian kolmikymppinen ja tähän saakka saanut olla aikalailla rauhassa, asiani eivät ole äitiäni juuri kiinnostaneet ja olen asunut kaukana toisella paikkakunnalla. Ehdotin että ensimmäistä kertaa menisin aviomieheni kanssa kyläilemään ja äiti sanoi ettei käy ja että itsekin saan tulla vaan hänen loma-aikanaan. Olin tuosta melkoisen loukkaantunut. Kommunikointi lyhyitä parin sanan viestejä, aina muka kiire.
Nyt lasta odottaessani ja samaan kaupunkiin muutettuani on ääni kellossa muuttunut. Yllättäen olen hyvinkin tervetullut, joka päivä tulee viestejä joissa kyselee jotain ja ajattelee että pitäisi joka ikinen vapaapäivä olla hänen kanssaan. Tuputtaa rahaa, neuvoja ja ilmoittaa mitä hänen mielestään kodissani pitäisi olla ja mitä pitäisi ostaa ja missä lastani nukuttaa.
Hän saa vapaasti haukkua kaikkia ympärillä olevia ihmisiä, kiroilla ja juoruilla mutta jos itse sanon ihan rauhallisesti suoraan jostain asiasta että päätän itse tarvitsenko kotona jotain tavaraa niin alkaa syyttely siitä etten saisi suuttua. Jo lapsesta saakka kotona oli ahdistavaa, äiti välinpitämätön ja tunnekylmä paitsi silloin kuin itselle sopi. Kukaan ei saa puuttua sanallakaan hänen tai kotona asuvan sairaan veljen asioihin mutta hän saa mielestään sanoa suoraan mitä tahansa.
Tiedän ettei minun pitäisi tästä ahdistua ja että voin tehdä asiat miten itse haluan mutta tuollainen neuvojen tuputtaminen ja tunkeilu alkaa tosissaan ahdistaa, samoin harmittaa se miksi nyt pitää olla niin kiinnostunut minusta ja tekemisistäni jos ei ole aiemminkaan ollut. Lastani en taatusti anna hoitoon etten joudu kärsimään samoista asioista mistä aikoinaan itsekin. Jotenkin pelkään että samat asiat toistuvat ja vaikuttavat jotenkin lapseeni, sitä en kyllä haluaisi.
Nyt olen päättänyt etten pyydä enää apua mihinkään ja jos tuputtaa niin vastaan vaan että ei kiitos, hoidan itse omat asiani (kuten tähänkin asti!) ja yritän vähentää yhteydenpitoa sen verran että ei kuvittele että ollaan kaikki vapaapäivät yhdessä. Silti ahdistaa tuollainen... Onko muilla samankaltaisia kokemuksia, mitä olette tehneet, miten olette saaneet menemään perille että olette aikuisia ihmisiä ja päätätte itse oman perheenne asioista? Jonkinlaisissa väleissä nyt kuitenkin pitäisi olla kun en ole täällä muita sukulaisia kummankaan puolelta ja ne loputkin niin kaukaisia/kylmiä etteivät ole tekemisissä. Neuvoja tilanteeseen?
Nyt lasta odottaessani ja samaan kaupunkiin muutettuani on ääni kellossa muuttunut. Yllättäen olen hyvinkin tervetullut, joka päivä tulee viestejä joissa kyselee jotain ja ajattelee että pitäisi joka ikinen vapaapäivä olla hänen kanssaan. Tuputtaa rahaa, neuvoja ja ilmoittaa mitä hänen mielestään kodissani pitäisi olla ja mitä pitäisi ostaa ja missä lastani nukuttaa.
Hän saa vapaasti haukkua kaikkia ympärillä olevia ihmisiä, kiroilla ja juoruilla mutta jos itse sanon ihan rauhallisesti suoraan jostain asiasta että päätän itse tarvitsenko kotona jotain tavaraa niin alkaa syyttely siitä etten saisi suuttua. Jo lapsesta saakka kotona oli ahdistavaa, äiti välinpitämätön ja tunnekylmä paitsi silloin kuin itselle sopi. Kukaan ei saa puuttua sanallakaan hänen tai kotona asuvan sairaan veljen asioihin mutta hän saa mielestään sanoa suoraan mitä tahansa.
Tiedän ettei minun pitäisi tästä ahdistua ja että voin tehdä asiat miten itse haluan mutta tuollainen neuvojen tuputtaminen ja tunkeilu alkaa tosissaan ahdistaa, samoin harmittaa se miksi nyt pitää olla niin kiinnostunut minusta ja tekemisistäni jos ei ole aiemminkaan ollut. Lastani en taatusti anna hoitoon etten joudu kärsimään samoista asioista mistä aikoinaan itsekin. Jotenkin pelkään että samat asiat toistuvat ja vaikuttavat jotenkin lapseeni, sitä en kyllä haluaisi.
Nyt olen päättänyt etten pyydä enää apua mihinkään ja jos tuputtaa niin vastaan vaan että ei kiitos, hoidan itse omat asiani (kuten tähänkin asti!) ja yritän vähentää yhteydenpitoa sen verran että ei kuvittele että ollaan kaikki vapaapäivät yhdessä. Silti ahdistaa tuollainen... Onko muilla samankaltaisia kokemuksia, mitä olette tehneet, miten olette saaneet menemään perille että olette aikuisia ihmisiä ja päätätte itse oman perheenne asioista? Jonkinlaisissa väleissä nyt kuitenkin pitäisi olla kun en ole täällä muita sukulaisia kummankaan puolelta ja ne loputkin niin kaukaisia/kylmiä etteivät ole tekemisissä. Neuvoja tilanteeseen?
