aina vaan hymyillään

[kysymysmerkkejä]

Me ei olla enää me, ei niinkuin ennen. Ei pidetä huolta parisuhteesta, ei laatuaikaa kaksin.
Perheenä touhuaminen on tärkeää, tehdä sitä mitä lapset haluaa. Nautin siitä, mutta nautitko sä?
Usein tuntuu ettet nauti, enempi pakkopullaa.
Tuntuu, etten riitä enään, ehkä en jaksa pyrkiä täydellisyyteen kokoajan. Koti puhdas, lapsilla kaikki ok,
ruoka lämpimänä ja hymyilevä vaimo. Sitäkö se on? Sekö riittää kaikkeen?
Perheesi ei pidä musta, yritän vain hymyillä ja olla niinkun kaikki olisi hyvin niiden seurassa.
Pala kurkussa kokoajan, tekisi mieli itkeä, mutten tiedä kuinka miellyttää ja kuinka jaksan sitä.
Perheesi vihjaili ikävästi mun pettämisestä, en, en ikinä tekisi niin. Se sattui!
Kaverisi kertoo mulle kuinka saisi meidät eroomaan jos vain haluaisi. Miksi?
Mitä vitun pahaa olen ihmisille tehnyt?Kaikki vaan nielastava alas ja jatkettava matkaa.
Joskus tuntuu, että olisi helpompi luovuttaa, antaa olla. Sillon mua ei sattuisi enempää.
Olisiko se turvallisempaa turvata sydän, ennen kuin sattuu ja pahasti, niinkuin aina ennen.
Mä oon väsynyt tähän. Haluan elää. Haluan, että mua rakastetaan, haluan olla sulle se tärkein.
Nyt on vaan pitkään tuntunu etten sitä ole.
Paha olo on ja pysyy sisällä. Usein mietin kuinka oot muuttunu mua kohtaan, miksi?
Haluanko edes tietää? Elämä on nyt täynnä kysymysmerkkejä, mutta niiden ratkominen ei
ikinä tuota tulosta, joten kaikki jatkuu niinkuin ennen...