Aina sama - mies ja lahjat

[toivotonta]

Mä olen jo pikkuhiljaa vuosien aikana siihen että mun mies on ehkä surkein lahjojen hankkija ikinä. Synttäri- joulu- ja vuosipäivälahjoista en viitsi enää edes pahoittaa mieltäni, mutta olen silti kertonut miehelle että äitienpäivänä muistaminen ois mulle tärkeää koska monistakin syistä musta on aina tuntunut oman lapsuuteni takia etten osaa aina olla kovin hyvä äiti. Tavallaan siis kaipaisin kerran vuodessa vähän tunnustusta siitä että olen taas jaksanut vuoden eteenpäin. Samoin kuin minäkin aina isänpäivänä teen miehelle kakkua, hänen lempiruokaansa, ja ostan lapsen kanssa hänelle lahjan.

Mutta ei niin ei, tämä oli nyt neljäs äitienpäivä jonka mieheni tyrii putkeen. Meillä on ollut parisuhteessa tänä vuonna iso kriisi, ja siitä johtuvasta epäluottamuksesta mä laitoin jo alkuvuodesta meidän tälle kesälle suunnitellut häät jäähylle odottamaan parempia aikoja. Ollaan kuitenkin päätetty yhdessä että yritetään viimeiseen asti meidän suhteemme eteen, joten tällä hetkellä en eroa suunnittele, mutta ei siis ole kaukana sekään vaihe. No, eilen sitten kävi niin, että mies ja lapsi tuli mua aamulla herättämään, mutta aamupalan sijaan sain sänkyyn vain pojan päiväkodissa askarteleman kortin. Ajattelin että aamupala on sitten katettu keittiöön, mutta alakertaan tultuani totesin siitäkin että turha toivo. Mies kyllä kovasti väitti että hänen piti leipoa pullaa aamulla mutta meillä ei ollutkaan hiivaa (kenellä muka on jatkuvasti jääkaapissa hiivaa, ei meillä ainakaan?).

Kun sitten puolen päivän aikaan epäuskoisena kyselin eikö mies tosiaankaan ollut hankkinut mulle mitään lahjaa, hän ilmoitti ettei hänellä ole parempaa lahjaa kuin se että voin hänen luvallaan alkaa suunnittelemaan miten me saataisin sulle meidän kahden (hänen ja lapsen) sukunimi kesällä. :O Eli siis miehen muka-lahja oli siinä että mä saan hänen puolestaan aloittaa häävalmistelut, vaikka vasta perjantaina sanoin etten ole valmis menemään vielä tänä kesänä naimisiin, että katsotaan ensi vuonna asiaa uudelleen. Saatika että olen kyllä miehelle moneen otteeseen sanonut ettei meidän haluamanlaisia häitä järjestetä missään kahdessa kuukaudessa kun juhlatilatkin pitää varata melkeen vuoden ennakkoon jne.

Mun mies oli alunperin puhunut että ostaa mulle polkupyörän äitienpäivälahjaksi. No, meillä sitten kaiken muun kriisin ohella kyrvähti koko meidän talous ja rahat on aika finaalissa, joten tiesin että pyörää en nyt juuri eilen tule saamaan, mutta tiedämme etukäteen että rahatilanne paranee kesäkuun alussa kun saamme ylimääräisiä tuloja sille kuulle. Olin sitten ajatellut että mies vaikkapa askartelee pojan kanssa kortin jossa tämä pyörä luvataan mulle kesäkuussa tms., jotain konkreettista. Tällä hetkellä musta tuntuu etten saanut mitään, ja kaupan päälle mua koitetaan painostaa naimisiin. :'(

Ei tarvitse nyt tähän kirjoittaa että mä en ole mieheni äiti eikä hänen kuulu mulle lahjaa ostaa. Meidän perheessä on perinteisesti vanhemmatkin ostaneet toisilleen äitien- ja isänpäivälahjat. Vaikka nyt miehen lahjat onkin aina olleet jotain kamalaa mahdollisimman halpaa ja mautonta krääsää, niin tää oli silti eka vuosi kun en saanut yhtään mitään muuta kuin pahan mielen.

 

["sssss"]

Sori mutta mä en vaan ymmärrä tätä lahjoista nurisemista, en sitten yhtään.
Hirveimpiä muistoja on mulle ne, kun äidille ei riittänyt mikään tai lahja oli aina puutteellinen/vääränlainen.
Pitkät ja katkerat itkut itkin lapsena. Isä teki muka aina väärin.

Meillä on liki aina hiivaa.

 

[purjosipuli]

Kai se nyt on vähän eri asia onko äiti marttyyri vai eikö lahjoja oikeasti tule. Tajua mikä kiittämättömyydellä toimiva kone äidin pitää olla, vissiin pitäis olla onnellinen vaan siitä että saa olla äiti...

 

[Peyote]

Voithan sä sanoa miehelle, ettet oikein tiedä kannattaako mennä naimisiin kun se ei osaa huomioida sua mitenkään, vaikka olet toistuvasti siitä sanonut.

 

[Melissandre]

En toki tunne teitä, joten paha lähteä sanomaan juuta eikä jaata, mutta itse vanhempieni eroa vierestä seuranneena tiedän, että ei niiden alkukriisienkään aikana ollut helppo toista miellyttää, oli mikä merkkipäivä hyvänsä.
Eli minusta tuo voisi viestiä mieheltäsi ainakin välinpitämättömyyttä - jos hän todella tahtoisi, että sinä haluat ne häät järjestää (Eli siis olla yhdessä kanssasi) ensi kesänä niin hän olisi vaikka koko viikon leiponut niitä pullia ja sunnuntai aamuna järjestänyt vaikka kermakakun jos olisi sinun ajatellut siitä pitävän. Totta kai tämmöinen edellyttää vastavuoroisuutta. Huomioitko sinä itse miten hyvin miehellesi tärkeät merkkipäivät? Ja ovatko lahjat hänelle mieluisia? Vai onko mahdollista, että hän kokee, että sinäkin olet yhtä välinpitämätön?
Ja tärkeää on myös miettiä, että minkälaiset traditiot miehen perheellä on merkkipäivien suhteen? Kaikki eivät osta lahjoja toisilleen parisuhteessa juuri koskaan ja sitä ajatellaan normaalina.

 

[hump]

Aika tarkat odotukset

 

[kanssasi]

ymmärrän että sulla on paha mieli. mukaan mies ei osaa ostaa mulle lahjoja eikä järjestää mitään kivoja yllätyksiä, vaikka mä niin haluisin ja siitä tykkäisin. pakko on vaan ollut laskea rimaa. nykyisin usein tehdään niin, että käyn itse valitsemassa itselleni lahjan, niin tulee sitten mieleistä eikä turhaa krääsää... viime jouluna mies sentään yllätti ja osti lahjakortin koruliikkeeseen. olin tyytyväinen....
tuollainen "lahjakortti" tulevaa polkupyörää varten olis kyllä ihan liikaa vaadittu mun mieheltä. ei sillä mielikuvitus riitä...

 

[a.p.]

[QUOTE="sssss";28466588]Sori mutta mä en vaan ymmärrä tätä lahjoista nurisemista, en sitten yhtään.
Hirveimpiä muistoja on mulle ne, kun äidille ei riittänyt mikään tai lahja oli aina puutteellinen/vääränlainen.
Pitkät ja katkerat itkut itkin lapsena. Isä teki muka aina väärin.

Meillä on liki aina hiivaa.[/QUOTE]

Joo, minäkin aina järjestän ihan hirveän marttyyrishow:n, varsinkin aivan lapsen nenän edessä ja huudan ja itken niin että koko kylä kuulee kenen mamma jäi ilman lahjaa. NOT.

Mä en mm. ole ikinä saanut mieheltäni yli 20e arvoista lahjaa, yleisemmin pyörivät arvoltaan n. 5 euron kieppeillä ja ovat siis mm. muovikoruja (ei mun tyyliä) kirppisvaatteita, jotain omia askarteluitaan (siis sellaisia päiväkotilapsen tasoisia) ja viime vuonna osti mulle työkaluja joululahjaks jotka toki omi itselleen joulun jälkeen.

Nythän mä en saanut mitään lahjaa, joten mitä säkään tuut tähän sun äidistäsi selittämään?

 

[a.p.]

Aika tarkat odotukset

eipä ois ollut jos ei mies itse ois niin etukäteen mainostanut...

 

["sssss"]

Joo, minäkin aina järjestän ihan hirveän marttyyrishow:n, varsinkin aivan lapsen nenän edessä ja huudan ja itken niin että koko kylä kuulee kenen mamma jäi ilman lahjaa. NOT.

Mä en mm. ole ikinä saanut mieheltäni yli 20e arvoista lahjaa, yleisemmin pyörivät arvoltaan n. 5 euron kieppeillä ja ovat siis mm. muovikoruja (ei mun tyyliä) kirppisvaatteita, jotain omia askarteluitaan (siis sellaisia päiväkotilapsen tasoisia) ja viime vuonna osti mulle työkaluja joululahjaks jotka toki omi itselleen joulun jälkeen.

Nythän mä en saanut mitään lahjaa, joten mitä säkään tuut tähän sun äidistäsi selittämään?

Joo, modet voi poistaa, niin ei järkytä maailmankuvaasi enempää.
Tsemppiä, jätä se sika.

 

[Peyote]

Mut siis, miksi olet sen kanssa? Onko siinä miehessä jotain oikeesti tosi hyviä piirteitä?

 

[a.p.]

En toki tunne teitä, joten paha lähteä sanomaan juuta eikä jaata, mutta itse vanhempieni eroa vierestä seuranneena tiedän, että ei niiden alkukriisienkään aikana ollut helppo toista miellyttää, oli mikä merkkipäivä hyvänsä.
Eli minusta tuo voisi viestiä mieheltäsi ainakin välinpitämättömyyttä - jos hän todella tahtoisi, että sinä haluat ne häät järjestää (Eli siis olla yhdessä kanssasi) ensi kesänä niin hän olisi vaikka koko viikon leiponut niitä pullia ja sunnuntai aamuna järjestänyt vaikka kermakakun jos olisi sinun ajatellut siitä pitävän. Totta kai tämmöinen edellyttää vastavuoroisuutta. Huomioitko sinä itse miten hyvin miehellesi tärkeät merkkipäivät? Ja ovatko lahjat hänelle mieluisia? Vai onko mahdollista, että hän kokee, että sinäkin olet yhtä välinpitämätön?
Ja tärkeää on myös miettiä, että minkälaiset traditiot miehen perheellä on merkkipäivien suhteen? Kaikki eivät osta lahjoja toisilleen parisuhteessa juuri koskaan ja sitä ajatellaan normaalina.

Koko kriisi johtuu mun miehestä ja hänen teoistaan, joten hällä ei oikeasti oo todellakaan mitään syytä tuntea ettei haluis mua miellyttää tässä tilanteessa.

Kuten aloituksessa sanoin, mä joka isänpäivä olen ostanut hänelle kivan ja ajatuksella hankitun lahjan, tehnyt lempiruokaa ja leiponut kakkua, samoin syntymäpäivänään. Jouluisin olen hankkinut useamman lahjan, yleensä jonkun vaatteen, jonkun elektroniikkatuotteen, ja karkkia. Mun lahjoja hänelle on vuosien aikana olleet mm. järkkärikamera, älypuhelin, 100euron kuulokkeet musiikin kuunteluun, merkkivaatteita jne. Ei sillä ettäkö rahassa mittaisin lahjan arvon, mutta vaan vertauksena siihen että meihen lahjat mulle on aina vaikuttaneet siltä että ne on ostettu unohduspaniikissa abc-huoltoasemalta...

 

[hump]

eipä ois ollut jos ei mies itse ois niin etukäteen mainostanut...

Mainostanut mitä? Sinä odotit aamupalaa sänkyyn, oliko se luvattu? Pullaa olis leiponut, mutta hiivaa ei ollut, kertoiko tämän pullaidean siis ennen äitienpäivää?
Pyörä oli sovittu, mutta itsekin tiedät, että rahaa ei ole.

Mies antoi siis kauneimman lahjan mitä osasi kuvitella, tahtoisi sinut ensi kesänä vaimokseen. Sekään ei kelpaa.

 

["Miia"]

Kyllä minuakin vähän suretti (vaikka en ääneen sanonutkaan) kun mies ei huomioinut minua ensimmäisenä äitienpäivänä. Toki totesi "eihän se minun äitini ole" perjantaina sukulaiselle joka sanoi, että muista sitten tehdä sunnuntaina edes aamupala valmiiksi ja hemmotella muutenkin. tottahan se on etten ole mieheni äiti mutta olisi ollut kiva kuulla edes hyvä äitienpäivä toivotus edes sanallisesti. Sen sijaan sain vain kuulla tutun aamurepliikin "mene jo keittämään kahvia ja mulle kaksi voileipää kurkulla ja makkaralla" eli jälleen kerran se olin minä joka sen asmupalan teki

 

[a.p.]

Mut siis, miksi olet sen kanssa? Onko siinä miehessä jotain oikeesti tosi hyviä piirteitä?

on, paljonkin. Hän on kiltti, tunteensa näyttävä, ehdottoman luotettava, turvallinen, todella hyvä isä, ahkera työntekijä, tekee kotitöitä pyytämättä ja pyydettynä, viihtyy kotona perheen kesken, puhuu ja pussaa. Kaikin puolin paras mies jota olen koskaan tavannut. Alkuvuodesta vaan tapahtui paljon kamalia asioita, ja kun olisin tarvinnut eniten tukea koko elämässäni, mun mies lähes kääntyi mua vastaan ja alkoi painostaa mua aivan toiseen suuntaan kuin mitä olin jo asian suhteen päättänyt. En halua avata tätä sen tarkemmin, mutta paljon tahtojen taistoa ja lopulta hyvin ikävä päätös koko shokkitilanteelle sai mut näkemään mieheni hyvin eri valossa kuin ennen ja siksi en ole viime aikoina ollut kovinkaan varma pystynkö hänen kanssaan loppuelämääni jatkamaan. Lupasin yrittää viimeiseen asti, olen sen lapsellemme velkaa.

 

[a.p.]

Mainostanut mitä? Sinä odotit aamupalaa sänkyyn, oliko se luvattu? Pullaa olis leiponut, mutta hiivaa ei ollut, kertoiko tämän pullaidean siis ennen äitienpäivää?
Pyörä oli sovittu, mutta itsekin tiedät, että rahaa ei ole.

Mies antoi siis kauneimman lahjan mitä osasi kuvitella, tahtoisi sinut ensi kesänä vaimokseen. Sekään ei kelpaa.

Edellisinä äitienpäivinä oon edes sen aamiaiseni sänkyyn saanut, siksi odotin. Pullan leipmisen mies oli itsekin omien sanojensa mukaan keksinyt vasta äitienpäiväaamuna kun ei ollut kakkutarpeita muistanut ostaa. Pyörästä sanoinkin että mulle ois hyvin riittänyt kortti jossa pyörä luvataan, askartelukamat ois löytynyt kotoa ilmaiseksi.

Mies tietää etten halua hänen kanssaan juuri nyt naimisiin, EHKÄ tulevaisuudessa, muttei sekään ole kovin varmaa. Onko se siis susta silti kaunis lahja että tästä välittämättä hän olevinaan kosi mua, muttei edes sitäkään voinut suoraan sanoa? Et näe asiassa mitään mun tahtoni vastaista? Kosisitko itse ihmistä josta tietäisit ettei halua kanssasi naimisiin? Jos miehes kosisi sua vaikka oisit kaks päivää aiemmin sanonut ettet halua naimisiin, suostuisitko? Olisitko onnesi kukkuloilla?

 

["vieras"]

Mä ymmärrän sua ap. Äitienpäivänä on tosi ihana huomata, että mies ja lapset on jotenkin muistaneet ja miettineet mistä ilahtuisin. En halua kallista lahjaa vaan mietittyä ja tärkeintä on että jotenkin on muistettu. Mun mies on jokaisena äitienpäivänä tehnyt mulle herkkuaamiaisen - juuri niitä mun suosikkeja on aina ostanut ja kattanut kauniisti. Teki myös ruuan ja hoiti lapsetkin oikeastaan kokonaan eilen ja sain nukkuakin aamulla pitkään. Meidän lapset on vielä niin pieniä etteivät itse osaa/voi kortintekoa kummemmin osallistua, pienempi ei sitäkään. Ja kukkiakin kävivät ostamassa mulle. Oli ihana päivä, sä olisit ansainnut samanlaisen.

Ja jos mies haluaa leipoa pullaa, hän varmaan osaa myös tarvikkeet hankkia kaupasta etukäteen. Meillä ei ainakaan oo kaapissa aina hiivaa. Huono selitys sun mieheltä. Ja jos ei hiivaa oo, niin johonkin muuhun herkkuun olis varmaan tarvikkeet löytyneet. Kakkuun, muffinsseihin, piirakkaan..? Vaikka mä en tykkääkään kostosta, niin ehkä silti sinuna kokeilisin miltä miehestä tuntuisi jos olisit yhtä välinpitämätön isänpäivänä.

 

["minna"]

Sä olit ilmoittanut miehellesi perjantaina, että et halua hänen kanssaan naimisiin ja kuitenkin odotat kamalan suuria juttuja. Anteeksi vain, mutta näiden viestien perusteella mulle tulee sellainen olo, että haluat asioiden rullaavan juuri sinun tavallasi ja miehesi täytyy tehdä sun tahtojen mukaisesti. Jos mies on muuten ihana niin onko yhdellä äitienpäivällä noin suurta merkitystä. Mä en saanu mieheltäni muuta kun toivotuksen, että hyvää äitienpäivää. Hyvä, että oli edes kotona sinä päivänä. Monesti ei ole ollut. En mä jaksa siitä nurista, vaikka itse sitä tapaan muistaa. Kukin tyylillään, eikä väkisin kannata vääntää ja haluta kaikkea ja sitten itkeä vollottaa. Luuletko,että miehesi on onnensa kukkukoilla kun peruit suunnitellut häät?

 

[Khimaira]

Voi jäkäjäkä...
Mies ei leiponut pullaa, ei tehnyt sitä eikä tätä ja aiemmat lahjat olivat ihan halpoja ja huonoja :snotty:

 

[a.p.]

[QUOTE="minna";28466762]Sä olit ilmoittanut miehellesi perjantaina, että et halua hänen kanssaan naimisiin ja kuitenkin odotat kamalan suuria juttuja. Anteeksi vain, mutta näiden viestien perusteella mulle tulee sellainen olo, että haluat asioiden rullaavan juuri sinun tavallasi ja miehesi täytyy tehdä sun tahtojen mukaisesti. Jos mies on muuten ihana niin onko yhdellä äitienpäivällä noin suurta merkitystä. Mä en saanu mieheltäni muuta kun toivotuksen, että hyvää äitienpäivää. Hyvä, että oli edes kotona sinä päivänä. Monesti ei ole ollut. En mä jaksa siitä nurista, vaikka itse sitä tapaan muistaa. Kukin tyylillään, eikä väkisin kannata vääntää ja haluta kaikkea ja sitten itkeä vollottaa. Luuletko,että miehesi on onnensa kukkukoilla kun peruit suunnitellut häät?[/QUOTE]

Kukin tyylillään joo, mutta kun meidän perheessä se tyyli on ollut vähän toinen. Juttelin miehen kanssa äsken asiasta, ja hän kertoi että oli kyllä ennakolta suunnitellut vaikka mitä, mutta kun rahakriisi iski, hän oli luovuttanut kokonaan. Lopulta kuulemma sunnuntai aamuna oli iskenyt paniikki jonka lopputuloksena hän oli yrittänyt hätäisesti kaapia jotain kokoon muttei oikein löytänyt mitään. Ruokanakin meillä oli abc:lta haettuja ranskalaisia ja lihapullia, mies oli myös unohtanut ettei kaupat ole auki. Juteltiin myös häistä ja sovittiin että aloitetaan ihan vaan haaveilemalla ja juttelemalla siitä millaisista jutuista tykkäisimme, mutta ei sovita mitään päivämääriä tai muutakaan, mennään naimisiin sitten kun molemmista siltä tuntuu.

Kyse ei ole siitä että minä haluaisin määrätä kaikesta suhteessamme aina. Meillä on ihan oikeasti ollut alkuvuodesta iso kriisi joka kosketti meidän perhettä yhdessä, mutta kuitenkin eniten minua, eikä mies ollut tukenani silloin kun tarvitsin. Päin vastoin, hän kääntyi hirvittävällä tavalla mua vastaan, ja sen takia tilanne on tällä hetkellä se että mulla on täysi oikeus pistää aikalisä häiden valmistelulle. Ihan suoraansanottuna mies saisi tässä tilanteessa olla onnellinen etten ole jo lähtenyt, mutta kai minä sitten kuitenkin rakastan miestäni niin paljon että haluan kaikesta huolimatta yrittää. Ja yrittämisellä tarkoitan sitä että pyrimme molemmat unohtamaan katkeruutemme toisiamme kohtaan ja aloittamaan puhtaalta pöydältä.

 

["Jeera"]

Sinua taitaa vaivata ihan joku muu asia kuin nämä äitienpäiväjutut, vihjasitkin jo niin. Näin pelkästään äitinä kuunnellessa sinulla on ihan kohtuuttomia odotuksia mieheltäsi, joka ei ole lapsesi.

 

["vieras"]

No tämä perinteinen ongelma on melko helposti ratkaistavissa, tai ainakin minä siinä onnistuin edellisessä suhteessani lahjanantokyvyttömän miehen kanssa.

Eli kyllästyin vuosi vuodelta saamaan "huonoja lahjoja" ja viimeinen niitti oli kun mies tuhlasi lahjanostopaineissa useamman satasen lahjaan jota ei ikinä tulisi käytettyä.

Tehtiin parhaan ystäväni kanssa sopimus, että aina kun mieheni ei tiedä mitä minulle ostaisi, saa hän soittaa parhaalle ystävälleni joka kyllä tietää antaa vaihtoehtoja.

Ensimmäisen mieleisen lahjan saatuani, tuntui vähän hölmöltä kun tiesin ystäväni käskeneen mieheni ostaa sen, tosin oli ihanaa saada se mahtavan tuoksuinen hajuvesi jota en itselleni raaskinut ostaa... Mutta äkkiä unohdin tuon ja olin vain iloinen saadessani lahjoja ja vielä hyviä lahjoja.