V
vierailija
Vieras
Ensiksi, en ole erityisen sosiaalinen tai ulospäinsuuntautunut. Tykkään kyllä tiettyjen ja tietynlaisten ihmisten seurasta, mutta nämä piirit ovat todella pienet. Aina kun tutustun johonkuhun, tuntuu ettei se kehity satunnaisia tapaamisia kummemmaksi. Eli vaikkapa kyläilyyn ja yhdessä tekemiseen.
Olen melkoisen herkkävaistoinen ja tarkkasilmäinen ihmisten suhteen. Olen toki toisinaan myös väärässä, vaikkakin harvoin, niin tietyistä ihmisistä ja heidän käytöksestään olen ns. täysin varma.
Nyt parin viime vuoden aikana olen tutustunut yhteisen asianhoidon kautta erääseen vastakkaista sukupuolta olevaan. Tämä asia vaatii toisinaan paljonkin yhteydenpitoa eri tavoin jolloin väistämättä tutustuu toiseen ihmiseen, hänen tapaansa hoitaa asioita ja suhtautumista toisiin ihmisiin. Olenkin tykännyt hänestä ja ajatellut, että tässäpä kiva ihminen johon mieluusti tutustuisi siviilissäkin. Etenkin kun sellaisia ihmisiä, joiden seurassa haluan ja jaksan viettää aikaa, on verrattain vähän. Olen niin varma kuin toisesta ihmisestä voi olla, että myös hän on huomannut hengenheimolaisuuden.
Aivan alkuvaiheessa luulen, ettei hän tiennyt minun olevan hänen kollegansa puoliso. Kuten en itsekään tiennyt ennen kuin hänen työpaikkansa selvisi. Toin asian esiin puolihuolimattomasti vähän tunnustellen, koska en tiennyt tiesikö hän vai enkö vain itse ollut tajunnut päivänselvää asiaa. Kaikki siis tietävät ja ovat ajantasalla ja tämä henkilö on joskus käyttänyt puolisoani viestintuojana ym.
Mutta. Vähän tuon jälkeen jokin muuttui. Tuli hiuksenhieno, mutta minulle aivan päivänselvä ero hänen suhtautumisessaan minuun. Hän on edelleen nähdessämme kahden tai isommalla porukalla oma itsensä, samoin aina kun asia vaatii puhelinneuvotteluja, oma avoin itsensä. Muutos tuli some/viestikäytökseen, hän passivoitui valtavasti. Oma-aloitteisuus yhteydenotoissa ja tiedon antamisessa juuri viestien kautta, joka on yleisin kommunikointitapamme ei niin kiireellisissä asioissa, on poissa lähes kokonaan.
Olen pari kertaa kysynyt asiasta ja että onko kaikki ok. Puhelimitse ja kasvoikkain asiaa ei huomaa, päinvastoin, mutta juuri viestein ja myös sen tiedon jakamisen suhteen. Hän on kyllä vastannut mutta vähän ympäripyöreästi tai asian sivuun. Tuntuu vähän naurettavalta pohtia asiaa, mutta asia on alkanut vaivata. Etenkin kun somessa huomaa hänen olevan aktiivinen muita, käytännössä tuntemattomiakin kohtaan. Tarkoitan vaikka perinteisiä päivityksiä ja tykkäämisiä loman alkamisesta tai hyvän joulun toivotuksesta. Ei mitään. Samaan aikaan on kuitenkin aktiivisesti tykkäämässä käytännössä tuntemattoman ihmisen vastaavista päivityksistä. Olen huomannut koska on muutamia yhteisiä kavereita.
Mistä on kyse?
Olen melkoisen herkkävaistoinen ja tarkkasilmäinen ihmisten suhteen. Olen toki toisinaan myös väärässä, vaikkakin harvoin, niin tietyistä ihmisistä ja heidän käytöksestään olen ns. täysin varma.
Nyt parin viime vuoden aikana olen tutustunut yhteisen asianhoidon kautta erääseen vastakkaista sukupuolta olevaan. Tämä asia vaatii toisinaan paljonkin yhteydenpitoa eri tavoin jolloin väistämättä tutustuu toiseen ihmiseen, hänen tapaansa hoitaa asioita ja suhtautumista toisiin ihmisiin. Olenkin tykännyt hänestä ja ajatellut, että tässäpä kiva ihminen johon mieluusti tutustuisi siviilissäkin. Etenkin kun sellaisia ihmisiä, joiden seurassa haluan ja jaksan viettää aikaa, on verrattain vähän. Olen niin varma kuin toisesta ihmisestä voi olla, että myös hän on huomannut hengenheimolaisuuden.
Aivan alkuvaiheessa luulen, ettei hän tiennyt minun olevan hänen kollegansa puoliso. Kuten en itsekään tiennyt ennen kuin hänen työpaikkansa selvisi. Toin asian esiin puolihuolimattomasti vähän tunnustellen, koska en tiennyt tiesikö hän vai enkö vain itse ollut tajunnut päivänselvää asiaa. Kaikki siis tietävät ja ovat ajantasalla ja tämä henkilö on joskus käyttänyt puolisoani viestintuojana ym.
Mutta. Vähän tuon jälkeen jokin muuttui. Tuli hiuksenhieno, mutta minulle aivan päivänselvä ero hänen suhtautumisessaan minuun. Hän on edelleen nähdessämme kahden tai isommalla porukalla oma itsensä, samoin aina kun asia vaatii puhelinneuvotteluja, oma avoin itsensä. Muutos tuli some/viestikäytökseen, hän passivoitui valtavasti. Oma-aloitteisuus yhteydenotoissa ja tiedon antamisessa juuri viestien kautta, joka on yleisin kommunikointitapamme ei niin kiireellisissä asioissa, on poissa lähes kokonaan.
Olen pari kertaa kysynyt asiasta ja että onko kaikki ok. Puhelimitse ja kasvoikkain asiaa ei huomaa, päinvastoin, mutta juuri viestein ja myös sen tiedon jakamisen suhteen. Hän on kyllä vastannut mutta vähän ympäripyöreästi tai asian sivuun. Tuntuu vähän naurettavalta pohtia asiaa, mutta asia on alkanut vaivata. Etenkin kun somessa huomaa hänen olevan aktiivinen muita, käytännössä tuntemattomiakin kohtaan. Tarkoitan vaikka perinteisiä päivityksiä ja tykkäämisiä loman alkamisesta tai hyvän joulun toivotuksesta. Ei mitään. Samaan aikaan on kuitenkin aktiivisesti tykkäämässä käytännössä tuntemattoman ihmisen vastaavista päivityksistä. Olen huomannut koska on muutamia yhteisiä kavereita.
Mistä on kyse?
