Aikuiselle veljelle ei uskalleta puhua - onko tämä tavallista?

[Melkein sisko]

Yhteisellä mökkilomallamme on ilmennyt puolisoni puolen sisaruksilla joitakin erimielisyyksiä esimerkiksi pihatöistä, yleisestä järjestyksestä jne. Olen tässä porukassa ainoa ei-sukulainen, eli en tunne kovin hyvin mieheni siskoja, joita on paikalla käymässä kolme.

Minua on nyt kuluneen viikon aikana alkanut ihmetyttää se, että mieheni siskot eivät ota heitä vaivaavia asioita puheeksi veljensä kanssa, vaan saattavat tulla sättimään veljeään minulle jos heillä on päivällä ollut jotain joka on heitä jäänyt vaivaamaan. Usein lauseet alkavat sanoin "voisitko sinä sanoa Nikolle että..."

Vaikuttaa siltä että siskokset nielevät kiukkunsa kun veli ilmaisee eriävän mielipiteensä tai jättää jotakin tekemättä (esim. auton tankkaamisen) ja nyt kolmena peräkkäisenä päivänä siskot ovat tulleet sitten illalla valittamaan asiasta minulle (tulen iltaisin kotiin, koska olen päivät työmatkoilla ja autuaan tietämätön päivän tapahtumista).

Onko yleensäkin niin että veljille ei uskalleta puhua? Onko jollekin sukulaisnaiselle helpompi avautua? Olenko turvallisempi kiukun purkamiskanava?

Mietin miten näihin purkauksiin pitäisi jatkossa suhtautua. Puolisoni vanhemmat tunnen hyvin, mutta siskoksia en näe kuin kerran, pari vuodessa.

 

["..."]

kyllä meillä avaudutaan ihan puolin ja toisin tarpeen vaatiessa (ja muutamilla on tapana, vaikka ei olisi niin tarpeenkaan). Mulle tai mun tekemisistä valitetaan ehkä kaikista vähiten (ihana olla kuopus! ), mutta hyvin nuo vanhemmat sisarukset toisilleen räkyttää.

Olisiko kasvatuksella jotain osuutta asiaan? Jos miehesi perheessä on opetettu, että miespuolinen on "perheen pää", eikä isälle/veljelle lähdetä niin vain avautumaan.

 

[hallittu kaaos]

Me ollaan miehen sisaruksien (5 kpl) kanssa tekemisissä paljon, osan kanssa melkein päivittäin ja kyllä meillä asioista sanotaan ihan suoraan jos syytä on (ja välillä ilmankin), ei varmaan jää kenenkään mielipiteet epäselväksi (ollaan niin paljon tekemisissä että silläkään ei ole väliä etten ole verisukulainen, yhtälailla porukassa sisällä kuitenkin)

 

["vieras"]

Tämä Niko on kai miehesi? Syitä voi olla monia, heillä on mykkäkoulu menossa, jolloin ei puhuta suoraan kyseiselle henkilölle, vaan puhe kierrätetään jonkun toisen kanssa. Tai sitten he eivät halua itse aiheuttaa riitaa, laittavat sinut hoitamaan kaiken ikävän.

 

["vieras"]

Kasvatuksestahan se on kiinni...
Ainakin minun lapsuudenperheessä veljellä oli oikeuksia ja "poikien juttuja", joista meidän tyttöjen oli ,turha haaveillakaan esim. mopo, enemmän rahaa käytössä, täydellinen vapautus kotitöistä, vapaus tulla ja mennä jo yläasteikäisenä.
Olemme nyt kaikki jo nelikymppisiä ja umpimaaseudulta kotoisin. Veli perheineen asuu maalla ja minä ja siskoni muutimme jo nuorina kaupunkiin.
Veljeni on ihan mukava ihminen, ei siinä mitään, mutta on jotenkin meidän suvussa ja perheessä minua, siskoani ja äitiäni "ylempänä"

 

["vieras"]

Toivottavasti et mene mukaan ja osaat sanoa, ettei asia kuulu sinulle? Suosittelen sitä ihan ensimmäiseksi, sillä noinkin vaikeassa perhetilanteessa syypää on viime kädessä ns. perheen ulkopuolinen eli sinä. Silloin kun asioista ei voi sopia suoraan käytetään muita hyväkseen ja riidan kehittyessä ne muut ovat myös syyllisiä riitaan. Voin sanoa varmalla kokemuksella, että niin todellakin käy.

Oman kokemukseni mukaan syy moiseen sisarusongelmaan juontavat kauas lapsuuteen ja vanhempien antamaan käytösmalliin. Ehkä asioita on hyssytelty ja pelätty konflikteja, jolloin asiat ovat jääneet roikkumaan ilmaan. Sitä mallia ei äkkiä muuksi muuteta.

Kannattaa korkeintaan ehdottaa, että laativat kirjallisen listan tehtävistä töistä ja jakavat ne keskenään joutumatta puhumaan enempää.

 

[Melkein sisko]

[QUOTE="vieras";28633239]Oman kokemukseni mukaan syy moiseen sisarusongelmaan juontavat kauas lapsuuteen ja vanhempien antamaan käytösmalliin. Ehkä asioita on hyssytelty ja pelätty konflikteja, jolloin asiat ovat jääneet roikkumaan ilmaan. Sitä mallia ei äkkiä muuksi muuteta.

Kannattaa korkeintaan ehdottaa, että laativat kirjallisen listan tehtävistä töistä ja jakavat ne keskenään joutumatta puhumaan enempää.[/QUOTE]

Minustakin tuntuu parhaalta se, etten lähde asioihin mukaan. Kiitos vinkistä. Myös ehdotuksesi työlistasta on oivallinen.

Konflikteja siskot eivät tunnu pelkäävän yleisesti, koska tultuani työmatkalta laukkujen kanssa eteiseen, he ovat parina päivänä alkaneet suoraan sättiä ja huutaa. Minulle ikäänkuin "avaudutaan" ja puretaan kaikki se mitä veljelle ei sanota. Kiinnostaisi, miksi veljelle ei sanota ongelmista ja miksi hänen edessään ei itketä.

Onko siis niin että heidän lapsuudenperheessään ehkä perheen naisväki on vain valitellut toisilleen jos isä tai veli käyttäytyy toisin kuin he haluaisivat? Että ei uskalleta miehille sanoa? Mitä tarkoitusta moinen ajaa?

 

[Up]

Nostan