vierailija
En hae mitään sääliä, syyllistämistä tms
itselläni on 26v aikuinen lapsi. Hän on aikanaan nuorena sairastunut pitkäaikaissairauteen, johon saatu apua. On sisäelin sairaus. Apua on saatu ja paljon sairaalajaksoja. Myös psykologit olleet avussa jotta lapsi saanut purkaa huolia heille.
Hän oli jo nuorempana välillä tyyliin ”ei kiinnosta” ”en mene kouluun” välillä myös tunttailija. Kaikille lapsille ollut samanlainen kasvatus joten hän ei ole ainoa lapsi, olemme pyrkineet siihen että ketään ei suosita vaan kaikkia kohdeltu samanarvoisesti.
Ihan varmaan on virheitä tehty, mutta tuskin kukaan vanhempi on täydellinen ja osaa kasvattaa 100% oikein
Tämän aikuisen lapsen kanssa on pystytty keskustelemaankin asioista ehkä nyt aikuisiällä vielä enemmän ja avoimemmin.
Hän on velkaantunut 18v lähtien, eli rahanköyttö lähti lapasesta ja alkoi tuhlata kaikki säästääöt jouta oli kartuttanut kesätöillä ja vkl töillä, alkoi ostella ”kaikkea kivaa” alkoi ottaa pikavippejä yms ymmärtääkseni velkaa monia kymmeniätuhansia ja se ei näy missään. Eli ei ole uutta autoa, ei kalliita vastteita, ei asuntoa ei siis näy sillätavalla missään.
Rahat köytetty ku ostettu kaikkea kivaa kuten vaatteet, viinaa, kalliita hotelli viikonloppuja, päihteet, kalliisti syöty ulkona jne
ja tässä välissä.. on opetettu rahankäyttöä hänelle
Alkoi myös huonot ihmissuhteet ja eksyi vääriin piireihin.. ollut alkoholinköyttöä, huumeita..
On käynyt töissä kuitenkin ja tykännytkin töistä. Mutta toki huono puolisovalinta teki tehtävän ja velkaantui enemmän sen myötä. Keskusteltiin myös tästä puolisosta useasti, mutta kun asenne oli ”kyllä mä kuule asiat tiedän”
no minkä voit kun aikuinen lapsi
Velka asiat tuli muutamia vuosia sitten tietoon eikä hän ole kertonut tarkkaa summaa eikö sitä mihin rahat tuhlattu, no eipä se kuulunkaan toisaalta kun on ”aikuinen” lapsi joka ei toisaalta ota vastuuta. Vaan syyttää kaikkia muita asioita ahdingostaan.. meitä vanhempia, sukulaisia, huonoa säätä, yhteiskuntaa jne
Velkaa oli aikanaan moneen paikkaan ja se yhdistettiin pankkilainaksi jotta olisi helmpompi maksaa yhteen paikkaan. Isovanhempi meni takasmasn velkas mikä on raivostuttavaa ja sekin selvisi aikanaan meille. Lisäksi on sntanut tuhansia jooa kymmeniä tuhansia euroja lapsenlapselle rahaa jotta saa ruokaa, maksettua vuokran eikä joudu kadulle. Nyt isovanhemmat meitä syyllistää kun emme anna aikuiselle lapselle rahaa. Olen sanonut että en anna rahaa joska se ei ole auttamista tässä sekoilussa. Jos ei ota vastuuta tekemisistään ja hussaa rahat mihin sattuu ei me vanhemmat olla turvaverkko.
Olemme tarjonneet toisenlaista apua, neuvoneet mistä voi apua saada (kela, sossu, leipäjonot jne) mutta kun ei häntä kiinnosta muuta kuin valittaa ja syytellä toisia
Vaikka hän on tykännyt töistä niin silti ollut myös sitä että kun vähän nyt vituttaa ei huvita mennä töihin tai jos työkaveri sanoo jotain kääntää itseää vastaan sen ja suuttuu. Sitten ollaan töistä taas pois viikko saikulla.
Toki hänellä on masennusta välillä ja ikään kuin aina menee sen taakse ettei hänen tarvi kun masennus
itelläkin ollut pitkä masennusjakso ja pitkä saikku joten ymmärrän sen että silloin tulee notkahdus, mutta se ei tarkoita että saa jättää asiat hoitamatta
Nyt hön ollut piis pitkään töistä ja kuvittelee että täällä pärjätään ilman rahaa. On sanonut sen noin ja kuulemma ei elämässä tarvi edes tehdä töitä rahaa tulee jostain. Joo niimpä! Mutta ei vaivaudu edes te-toimistoon asiakkaaksi ja sais työttömyyspäivärahaa. Kun ei jaksa, viitsi jne
iso vanhemmat hyökkäövöt meidän kimppuun kun emme auta rahallisesti. Niin me olemme monin tavoin auttaneet mutta apu ei kelpaa.. tai meidän neuvot eivät ole tarpeeksi hyviä eikä kiinnosta mennä minnekkään hakemaan apua, helpompi vaan syyttää kaikkia olosuhteita, ihmisiä, kun kaikki vika on muualla kuin itsessään.
Mutta olen päättänyt olla se ”julma” vanhempi että en anna rahaa, vaan neuvon mielelläni, lapseni kysyessä mitä tehdä.. neuvon mieluiten mistä voisi hakea apua
itselläni on 26v aikuinen lapsi. Hän on aikanaan nuorena sairastunut pitkäaikaissairauteen, johon saatu apua. On sisäelin sairaus. Apua on saatu ja paljon sairaalajaksoja. Myös psykologit olleet avussa jotta lapsi saanut purkaa huolia heille.
Hän oli jo nuorempana välillä tyyliin ”ei kiinnosta” ”en mene kouluun” välillä myös tunttailija. Kaikille lapsille ollut samanlainen kasvatus joten hän ei ole ainoa lapsi, olemme pyrkineet siihen että ketään ei suosita vaan kaikkia kohdeltu samanarvoisesti.
Ihan varmaan on virheitä tehty, mutta tuskin kukaan vanhempi on täydellinen ja osaa kasvattaa 100% oikein
Tämän aikuisen lapsen kanssa on pystytty keskustelemaankin asioista ehkä nyt aikuisiällä vielä enemmän ja avoimemmin.
Hän on velkaantunut 18v lähtien, eli rahanköyttö lähti lapasesta ja alkoi tuhlata kaikki säästääöt jouta oli kartuttanut kesätöillä ja vkl töillä, alkoi ostella ”kaikkea kivaa” alkoi ottaa pikavippejä yms ymmärtääkseni velkaa monia kymmeniätuhansia ja se ei näy missään. Eli ei ole uutta autoa, ei kalliita vastteita, ei asuntoa ei siis näy sillätavalla missään.
Rahat köytetty ku ostettu kaikkea kivaa kuten vaatteet, viinaa, kalliita hotelli viikonloppuja, päihteet, kalliisti syöty ulkona jne
ja tässä välissä.. on opetettu rahankäyttöä hänelle
Alkoi myös huonot ihmissuhteet ja eksyi vääriin piireihin.. ollut alkoholinköyttöä, huumeita..
On käynyt töissä kuitenkin ja tykännytkin töistä. Mutta toki huono puolisovalinta teki tehtävän ja velkaantui enemmän sen myötä. Keskusteltiin myös tästä puolisosta useasti, mutta kun asenne oli ”kyllä mä kuule asiat tiedän”
no minkä voit kun aikuinen lapsi
Velka asiat tuli muutamia vuosia sitten tietoon eikä hän ole kertonut tarkkaa summaa eikö sitä mihin rahat tuhlattu, no eipä se kuulunkaan toisaalta kun on ”aikuinen” lapsi joka ei toisaalta ota vastuuta. Vaan syyttää kaikkia muita asioita ahdingostaan.. meitä vanhempia, sukulaisia, huonoa säätä, yhteiskuntaa jne
Velkaa oli aikanaan moneen paikkaan ja se yhdistettiin pankkilainaksi jotta olisi helmpompi maksaa yhteen paikkaan. Isovanhempi meni takasmasn velkas mikä on raivostuttavaa ja sekin selvisi aikanaan meille. Lisäksi on sntanut tuhansia jooa kymmeniä tuhansia euroja lapsenlapselle rahaa jotta saa ruokaa, maksettua vuokran eikä joudu kadulle. Nyt isovanhemmat meitä syyllistää kun emme anna aikuiselle lapselle rahaa. Olen sanonut että en anna rahaa joska se ei ole auttamista tässä sekoilussa. Jos ei ota vastuuta tekemisistään ja hussaa rahat mihin sattuu ei me vanhemmat olla turvaverkko.
Olemme tarjonneet toisenlaista apua, neuvoneet mistä voi apua saada (kela, sossu, leipäjonot jne) mutta kun ei häntä kiinnosta muuta kuin valittaa ja syytellä toisia
Vaikka hän on tykännyt töistä niin silti ollut myös sitä että kun vähän nyt vituttaa ei huvita mennä töihin tai jos työkaveri sanoo jotain kääntää itseää vastaan sen ja suuttuu. Sitten ollaan töistä taas pois viikko saikulla.
Toki hänellä on masennusta välillä ja ikään kuin aina menee sen taakse ettei hänen tarvi kun masennus
itelläkin ollut pitkä masennusjakso ja pitkä saikku joten ymmärrän sen että silloin tulee notkahdus, mutta se ei tarkoita että saa jättää asiat hoitamatta
Nyt hön ollut piis pitkään töistä ja kuvittelee että täällä pärjätään ilman rahaa. On sanonut sen noin ja kuulemma ei elämässä tarvi edes tehdä töitä rahaa tulee jostain. Joo niimpä! Mutta ei vaivaudu edes te-toimistoon asiakkaaksi ja sais työttömyyspäivärahaa. Kun ei jaksa, viitsi jne
iso vanhemmat hyökkäövöt meidän kimppuun kun emme auta rahallisesti. Niin me olemme monin tavoin auttaneet mutta apu ei kelpaa.. tai meidän neuvot eivät ole tarpeeksi hyviä eikä kiinnosta mennä minnekkään hakemaan apua, helpompi vaan syyttää kaikkia olosuhteita, ihmisiä, kun kaikki vika on muualla kuin itsessään.
Mutta olen päättänyt olla se ”julma” vanhempi että en anna rahaa, vaan neuvon mielelläni, lapseni kysyessä mitä tehdä.. neuvon mieluiten mistä voisi hakea apua