Aikuinen lapsi joka ei pääse elämässä eteenpäin

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
En hae mitään sääliä, syyllistämistä tms

itselläni on 26v aikuinen lapsi. Hän on aikanaan nuorena sairastunut pitkäaikaissairauteen, johon saatu apua. On sisäelin sairaus. Apua on saatu ja paljon sairaalajaksoja. Myös psykologit olleet avussa jotta lapsi saanut purkaa huolia heille.

Hän oli jo nuorempana välillä tyyliin ”ei kiinnosta” ”en mene kouluun” välillä myös tunttailija. Kaikille lapsille ollut samanlainen kasvatus joten hän ei ole ainoa lapsi, olemme pyrkineet siihen että ketään ei suosita vaan kaikkia kohdeltu samanarvoisesti.

Ihan varmaan on virheitä tehty, mutta tuskin kukaan vanhempi on täydellinen ja osaa kasvattaa 100% oikein

Tämän aikuisen lapsen kanssa on pystytty keskustelemaankin asioista ehkä nyt aikuisiällä vielä enemmän ja avoimemmin.

Hän on velkaantunut 18v lähtien, eli rahanköyttö lähti lapasesta ja alkoi tuhlata kaikki säästääöt jouta oli kartuttanut kesätöillä ja vkl töillä, alkoi ostella ”kaikkea kivaa” alkoi ottaa pikavippejä yms ymmärtääkseni velkaa monia kymmeniätuhansia ja se ei näy missään. Eli ei ole uutta autoa, ei kalliita vastteita, ei asuntoa ei siis näy sillätavalla missään.
Rahat köytetty ku ostettu kaikkea kivaa kuten vaatteet, viinaa, kalliita hotelli viikonloppuja, päihteet, kalliisti syöty ulkona jne

ja tässä välissä.. on opetettu rahankäyttöä hänelle

Alkoi myös huonot ihmissuhteet ja eksyi vääriin piireihin.. ollut alkoholinköyttöä, huumeita..
On käynyt töissä kuitenkin ja tykännytkin töistä. Mutta toki huono puolisovalinta teki tehtävän ja velkaantui enemmän sen myötä. Keskusteltiin myös tästä puolisosta useasti, mutta kun asenne oli ”kyllä mä kuule asiat tiedän”

no minkä voit kun aikuinen lapsi

Velka asiat tuli muutamia vuosia sitten tietoon eikä hän ole kertonut tarkkaa summaa eikö sitä mihin rahat tuhlattu, no eipä se kuulunkaan toisaalta kun on ”aikuinen” lapsi joka ei toisaalta ota vastuuta. Vaan syyttää kaikkia muita asioita ahdingostaan.. meitä vanhempia, sukulaisia, huonoa säätä, yhteiskuntaa jne

Velkaa oli aikanaan moneen paikkaan ja se yhdistettiin pankkilainaksi jotta olisi helmpompi maksaa yhteen paikkaan. Isovanhempi meni takasmasn velkas mikä on raivostuttavaa ja sekin selvisi aikanaan meille. Lisäksi on sntanut tuhansia jooa kymmeniä tuhansia euroja lapsenlapselle rahaa jotta saa ruokaa, maksettua vuokran eikä joudu kadulle. Nyt isovanhemmat meitä syyllistää kun emme anna aikuiselle lapselle rahaa. Olen sanonut että en anna rahaa joska se ei ole auttamista tässä sekoilussa. Jos ei ota vastuuta tekemisistään ja hussaa rahat mihin sattuu ei me vanhemmat olla turvaverkko.
Olemme tarjonneet toisenlaista apua, neuvoneet mistä voi apua saada (kela, sossu, leipäjonot jne) mutta kun ei häntä kiinnosta muuta kuin valittaa ja syytellä toisia

Vaikka hän on tykännyt töistä niin silti ollut myös sitä että kun vähän nyt vituttaa ei huvita mennä töihin tai jos työkaveri sanoo jotain kääntää itseää vastaan sen ja suuttuu. Sitten ollaan töistä taas pois viikko saikulla.

Toki hänellä on masennusta välillä ja ikään kuin aina menee sen taakse ettei hänen tarvi kun masennus

itelläkin ollut pitkä masennusjakso ja pitkä saikku joten ymmärrän sen että silloin tulee notkahdus, mutta se ei tarkoita että saa jättää asiat hoitamatta

Nyt hön ollut piis pitkään töistä ja kuvittelee että täällä pärjätään ilman rahaa. On sanonut sen noin ja kuulemma ei elämässä tarvi edes tehdä töitä rahaa tulee jostain. Joo niimpä! Mutta ei vaivaudu edes te-toimistoon asiakkaaksi ja sais työttömyyspäivärahaa. Kun ei jaksa, viitsi jne

iso vanhemmat hyökkäövöt meidän kimppuun kun emme auta rahallisesti. Niin me olemme monin tavoin auttaneet mutta apu ei kelpaa.. tai meidän neuvot eivät ole tarpeeksi hyviä eikä kiinnosta mennä minnekkään hakemaan apua, helpompi vaan syyttää kaikkia olosuhteita, ihmisiä, kun kaikki vika on muualla kuin itsessään.

Mutta olen päättänyt olla se ”julma” vanhempi että en anna rahaa, vaan neuvon mielelläni, lapseni kysyessä mitä tehdä.. neuvon mieluiten mistä voisi hakea apua
 
vierailija
Pitkä kirjoitus, jonka luin selaillen ja sitten puuskahdin ääneen huh. Olet hyvä ja vahva äiti. Pidä pintasi poikasi asioiden suhteen. Olet täysin oikeassa. Et tee hänelle karhunpalveluksia vaan yrität saada hänet oikeille raiteille. Harva äiti kehtaa arvostella lspsensa kaveripiiriä ja puolison valintaa. Siinä asiassa vanhempani olivat liian hienotunteisia.
Katsoin illalla putkeen Yle Areenalta Perin kuninkaallinen skandaali-minisarjan. Olen tänään miettinyt kuningatar Elisabetin tuntemuksia, kun hänen majesteettina piti riisua poikansa kaikista arvonimistä, ja neuvoi pitämään median suhteen matalaa profiilia. Mikä onni onkaan olla tavis ettei tarvitse herätä sydän läpättäen lukemaan mitä roskalehdistö on tonkinut esille. Sattumalta katsoin viikko sitten Youtubesta Good Morning Britain videon, jossa haastateltiin kyseistä BBC:n toimittajaa, joka teki Epstein-kohupaljastuksen.
Eniten minua kiinnosti sarjassa Andrewin tytär, joka puolusti sinisilmäisesti isäänsä ja mietti häidensä lykkäämistä. Sitten hän totesi puolisolleen ettei isänsä kohu ole hänen asia.
Erään vertaisryhmän tyyneysrukous opettaa samaa filosofiaa. Asiat joita ei voi muuttaa pitää hyväksyä sellaisenaan,
ja toisten asiat pitää osata erottaa omistaan.
Viestistäsi päättelin ettet ole sairastunut läheisriippuvuuteen. Lapsesi isovanhemmat luulevat tekevänsä hyvää ja yrittävät kääntää pääsi. Jätä heidän aatokset omaan arvoonsa.
Hienoa kun uskalsit kirjoittaa tälle sekalaisen seurakunnan palstalle.
Mylläsin äsken vaatekaappiani etsiessäni yhtä t-päitaa. Olisin laittanut sen toisen puseroni alle. Tyttäreni vanha pusero on vyötäröltä liian lyhyt, ja tiskialtaan edessä tuntui huikealta, kun paljas vatsani kosketti kylmää terästä.
Toivottavasti en muutu lepsuksi isoäidiksi, kun lapsenlapseni varttuvat. Neuvoja en anna nykyään missään asiassa. Vanhin lapseni sanoi kesällä Suomen vierailulla jossain keskustelussa sarkastisesti, että nyt äiti taas antaa hyviä neuvojaan. Napsautin suuni kiinni ja päätin, että antaapa olla viimeinen kerta. Kukaan tässä maailmassa ei kaipaa neuvojani. Kaikista vähiten tämän palstan kuluttajat.
Kiitos jos jaksoit lukea löpinäni.
 
vierailija
Pääsee eteenpäin. Kannattaa auttaa taloudellisesti tai sitten isovanhempi joutuu auttamaan. Ei voi sille mitään että on sairauksia tai tiloja, on muillakin, yhteiskunnan tukiraha on olemattoman pieni. Ehkä myöhemmin elämässä löytyy se mitä tekee ja haluaa, sinne on vaikea päästä ja sekin voi vaatia rahan. Kova ja kylmä asenteesi (se kuulostaa siltä) voi pahentaa tilannetta tai estää eteenpäin menon. Älä pakota hakemaan apua johonkin vaivaan jonka nyt kuvittelet olevan toisen päässä, jota ei ole. Eiköhän siellä ole jo ravattu avuissa. Joskus se "apu" voi pahentaa vaan tilannetta ja estää normaalin. Joskus muiden on tajuttava jotain tästä yhteiskunnasta, se ei toimi ihan kuten kuvittelit ja pitäisi olla inhimillisempää. On herättävä itse.
 
vierailija
Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla.
Ei enää rahaa tälle 26 -vuotiaalle aikuiselle ihmiselle, jonka pitää joskus ryhdistäytyä ja ottaa vastuu omasta elämästään ja talousasioistaan.

Milloin hän sitten sitä oppii, jos kaikki syytävät hänelle ilmaista rahaa vastikkeetta?

Se, että isovanhemmat ovat omassa tyhmyydessään taanneet lainat, on heidän asiansa. Siinähän maksavat itsensä kipeäksi, Tämä 26 v. lapsi ei maksueriään maksa, vaan siinäkin toteaa maksakoon muut siitä että hänellä on mukavaa.
Jos on masennus, siihen pitää hakea hoitoa. Jos on työkykyinen, haetaan töitä.

On ihan kuin alkoholistia varotaan ja paapotaan, alkoholisiti ei koskaan lopeta juomistaan, jos annetaan rahaa ruokaan ja vuokraan, kun on tullut juotua tililtä vuokrarahat.
Se on hänen valintansa, on sitten asunnoton. Se valinta ei ole lähiomaisten.
 
vierailija
Pääsee eteenpäin. Kannattaa auttaa taloudellisesti tai sitten isovanhempi joutuu auttamaan. Ei voi sille mitään että on sairauksia tai tiloja, on muillakin, yhteiskunnan tukiraha on olemattoman pieni. Ehkä myöhemmin elämässä löytyy se mitä tekee ja haluaa, sinne on vaikea päästä ja sekin voi vaatia rahan. Kova ja kylmä asenteesi (se kuulostaa siltä) voi pahentaa tilannetta tai estää eteenpäin menon. Älä pakota hakemaan apua johonkin vaivaan jonka nyt kuvittelet olevan toisen päässä, jota ei ole. Eiköhän siellä ole jo ravattu avuissa. Joskus se "apu" voi pahentaa vaan tilannetta ja estää normaalin. Joskus muiden on tajuttava jotain tästä yhteiskunnasta, se ei toimi ihan kuten kuvittelit ja pitäisi olla inhimillisempää. On herättävä itse.
niin.. unohdin mainita aloituksessa että on myös peliriippuvainen lapsi. No isovanhemmat ovat antaneet rahaa paljon ja rahat menneet pelaamiseen. Vaikka oli hänelle annetut rahat piti laittaa vuokraan. Ja sama jatkuu seuraavana ja sitä seuraavana kuukautena. Eihän se taloudellinen auttaminen auta kun holtiton rahan käyttäjä.
Sanoin isovanhemmille että älkää antako rahaa koska tiedätte ettei ne mene siihen mihin pitää. Olen ymmärtänyt että kymmeniä tuhanseja ovat antaneet rahaa, pitäisikö itsekkin ottaa velkaa ja antaa lapselle rahat jotta saa pelata, käydä ryyppäämässä, elää leveästi..

Sairauksia tulee sillehän ei voi mitään. Mutta se, että asenne on jo väärä elämään ”ei mun tarvi töis käydä, rahaa tulee kyllä”
 
vierailija
pelirajaton.fi

ja
peluuri.fi

on läheisille myös infopaketteja. Yritin linkittää, muttei mene läpi.

Peliriippuvuus on osaltaan ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja siihen on myös hoitoa, jos haluaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo

Yhteistyössä