Aikoinaan päätin, että mun parisuhde onnistuu, mutta päätökseni pilasi sen :(

  • Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti
ap
Mä olen nöhnyt niin paljon onnettomia parisuhteita, että kun aloimme seurustelemaan, päätin, että hoidamme suhdettamme, emmekä annas sen latistua.

Mutta tuo epäonnistumisen pelko liika yrittäminen tuntuu pilanneen koko suhteen. Yritin alusta asti panostaa yhteiseen aikaan ja siihen, että asiat puhutaan läpi, eikä lakaista maton alle. Päätin myös. että mieheni ei jää ikinä ilman seksiä siitä syystä, että minun nyt ei vaan tee mieli.

Mutta miten kävi? Mies ei arvosta yhteistä aikaa, emme osaa tehdä yhdessä mitään muuta kuin katsoa leffoja. Mies ahdistuu keskustelimisesta, eikä hellydestäkään perusta, ei antajana, eikä vastaanottajana. Ja se seksi. en ottanut huomioon sitä, että se voisikin olla mies, jota ei haluta.

Ja mä en pääse irti siitä, että yritän tehdä kaikkeni, ja se luo mulle kamalat paineet, jonka seurauksena olen liian usein liian kiukkuinen.

Orvanpyörä josta ei pääse pois. Kauheaa huomata, että oma suhde on sellainen kuivahtunut liitto, jota koitin välttää kaikinkeinoin :/
 
Rukoilijasirkka
Parisuhde onnistuu vaan, jos molemmat haluaa siihen panostaa. Sä oot ainakin yrittänyt. Tosin voisit hieman löysätä, se teeveenkattelukin on joskus sen oman kullan kanssa ihan jees. :hug:
 
Rukoilijasirkka
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
rakkautta on molemmilla, mutta olen niin surullinen.

Mä haluaisin saada kaiken hyväks, niin, että kummallakin on hyvä olla.
No ethän sä yksin voi... Jos miehesi ei puhu, et voi pakottaa. Hänenkin pitää tahtoa.
 
ap
no toi tv:n katselu yhdesä, mä en osaa, pitäisi opetella, ajatella sitä positiivisena. Mielestäni tv on turha kapistus, jota katsotaan jos ei kerta mitään järkevää temistä ole. itse jos päättäisin, ei sitä meillä edes olisi.
 
vieras
oletko ap turusta? kuullostat ihan ystävältäni joka edelleen odottaa että mies kymmenen vuoden kuluttua muuttuisi huomioonottavaiseksi, lapsia haluavaksi mieheksi joka haluaa naimisiin. mies taas muuttaa jopa ennalta sovittuja lomiaan niin, ettei varmasti tarvitse olla naisensa kanssa yhtä aikaa lomalla :headwall: ja edelleen tämä ystäväni vaan uskoo ja uskoo ja elää jossain ihme illuusiossa... vierestä seuraan sydän itkien kun en voi auttaa enempää :(
 
ap
pohjoisesta olen.
Kyllä meillä periaatteessa on hyvä suhde, mies osallistuu lastenhoitoon, kotitöihin jne...
Mutta se ei ole lähelläkään sitä mitä halusin, ja haluan edelleen parisuhteelta. Sitä, että puolisot ovat keskenään ystäviä, ja viihtyvät toistensa seurassa. Tai että olisi edes pieni intohimon kipinä.
 
vieras
auttaisko jos sulla olisi jotain ihan omaa itsenäistä tekemistä (mikä siis veisi vähän huomiotasi parisuhteesta hetkeksi aikaa)? saisitte molemmat vähän levähtää. Voihan se hyvinkin olla, että miehesi innostuu juttelemaan ja ottamaan kontaktia suhun kun jatkuvaa painostusta siihen ei ole. Ota rennosti ja nauti yhdessäolosta sellaisenaan - ja myös omasta ajasta ihan itseksesi. Musta on ihan luonnollista, että suhteessa on sellaisiakin aikoja, ettei olla jatkuvasti toisessa kiinni ja puimassa yhteisiä asioita. Tsemppiä :)
 
ap
omaa aikaa aion nyt alkaa ottamaankin enemmän, aloitan uuden harrastuksen :)

Pelkään kuitenkin salaisesti, että se etäännyttää meitä entisestää.

Harmitti kovasti yksi ilta, kun saimme lapsenvahdin pitkästä aikaa koko illaksi. Kävimme pizzalla ja ainoa puheenaihe vajaan tunnin reissun aikana oli se pizza kun hurjasti repäistiin ja kokeiltiin uusia täytteitä.
Kotona mies meni nukkumaan, ja minä tuijotin telkkaria lapsenvahdin kanssa.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
omaa aikaa aion nyt alkaa ottamaankin enemmän, aloitan uuden harrastuksen :)

Pelkään kuitenkin salaisesti, että se etäännyttää meitä entisestää.

Harmitti kovasti yksi ilta, kun saimme lapsenvahdin pitkästä aikaa koko illaksi. Kävimme pizzalla ja ainoa puheenaihe vajaan tunnin reissun aikana oli se pizza kun hurjasti repäistiin ja kokeiltiin uusia täytteitä.
Kotona mies meni nukkumaan, ja minä tuijotin telkkaria lapsenvahdin kanssa.
siis kuinka pitkään teillä on nyt tämmöstä ollu? ja miten pieniä teillä lapset on?

 
ap
lähes aina se on ollut tätä, vuosia jo. Tietty vastarakastuneena oli paremmin.
ennen vietettiin enemmän "lapsivapaata", kun vielä mies kävi sillointällöin baareissa. Lähdin aina kuskiksi, vaikka inhosin humalaisten ihmisten seuraa.


Lapset 3v ja 1v
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
lähes aina se on ollut tätä, vuosia jo. Tietty vastarakastuneena oli paremmin.
ennen vietettiin enemmän "lapsivapaata", kun vielä mies kävi sillointällöin baareissa. Lähdin aina kuskiksi, vaikka inhosin humalaisten ihmisten seuraa.


Lapset 3v ja 1v
niin, eli jo silloin menit "miehen pillin mukaan"? jotta saitte olla yhdessä niin lähdit juoppokuskiksi?

sori, mutta en tajua tuota ollenkaan. et varmaan edes näe sitä kuinka ikävää sulla sisimmässäsi on. minä olen ollut itse myös tuossa tilanteessa että olen taipunut ja venynyt ja tehnyt vaikka ja mitä suhteen ja sen vuoksi että on yhteistä aikaa. mutta rajansa kaikella. en enää jaksanut vaan lähdin pois.

 
ap
Nyt olen jotenkin alkanut heräämään tilanteeseen.
Minut on aina saatu uskomaan, että meillä menee juuri niinkuin pitääkin, että itse haaveilen mahdottomuuksia, sama kuin tahtoisin kuun taivaalta.

Mutta mä tajusin, että eikö jo siinä ole ongelma, jos parisuhde ei ole lähelläkään sitä mitä haluaa.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nyt olen jotenkin alkanut heräämään tilanteeseen.
Minut on aina saatu uskomaan, että meillä menee juuri niinkuin pitääkin, että itse haaveilen mahdottomuuksia, sama kuin tahtoisin kuun taivaalta.

Mutta mä tajusin, että eikö jo siinä ole ongelma, jos parisuhde ei ole lähelläkään sitä mitä haluaa.
Mä tunnen samoin kuin ap. Tunnen, että tästä parisuhteesta puuttuu se jokin, haluaisin niin paljon enemmän. Ja toisaalta luulen, että tällaista perhe-elämän kuuluukin olla. Mies vaan sanoo ettei kaikki voi olla täydellistä. Eikä tarvitse täydellistä ollakaan, mutta mitä miehellä edes tekee, jos sitä/se ei rakasta eikä halua seksiä?
 
ap
muutosta kaipaan, mutten tiedä miten, mies kun on ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen.
Vaikka sen johdosta mä olen tosi usein kiukkuinen ja nalkuttava akka.

Välillä onnistun painamaan kaipuuni piiloon kuukausiksi, mutta sitten se nostaa päätään entistä pahempana.
 
Jospa kleskityt sen parisuhteen ja miehen sijasta välillä itsesi hoitamiseen? Mietit kuka sinä olet ja mitä sinä tahdot ja irrottaudut henkisesti suhteesta. irroitat oman hyvinvointisi suhteesta ja kas, siitä suhteesta voikin yhtäkkiä tulla lisäarvo, kun jo voit hyvin, mutta jos vaadit että se suhde antaa sinulle hyvinvoinnin, se ei koskaan riitä, vaikka olisi millainen!
 
kk
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Jospa kleskityt sen parisuhteen ja miehen sijasta välillä itsesi hoitamiseen? Mietit kuka sinä olet ja mitä sinä tahdot ja irrottaudut henkisesti suhteesta. irroitat oman hyvinvointisi suhteesta ja kas, siitä suhteesta voikin yhtäkkiä tulla lisäarvo, kun jo voit hyvin, mutta jos vaadit että se suhde antaa sinulle hyvinvoinnin, se ei koskaan riitä, vaikka olisi millainen!
vau, hyvin kirjotettu. kiitos, tämä sai ainakin minut miettimään.
 
ap
Mä olen nyt kolmena päivänä ollut melkein koko ajan lasten kanssa pois kotoa, en vaan kestä täällä oloa. En osaa olla lainkaan oma itseni.
Tänäänkin kun saavuin kotiin, ei mies, kuten ei muinakaan päivinä sanallakaan, tai eleelläkään osoittanut olevansa kiinnostunut siitä kuinka päivämme on sujunut.
Tänään todella keskityin itseeni, ja uusin lähes koko vaatevarastoni, tosin pienen sellaisen. Kyllästyin ajattelemaan aina ensin muita, ja sitten vasta itseäni. Olen kulkenut liian suurissa, osa jo täysin kulahtaneissa vaatteissa, ja rikkinäisissä kengissä, kun en ole raaskinut ostaa itselle.

Olisi niin paljon helpompaa, jos ei rakastaisi. Voisi suhtautua tuohon vain kaverina ja kämppiksenä. Ei tarvitsisi edes huolehtia seksielämästä, tai sen puutteesta.
 
ap
Muistelin eräs ilta miehen kuullen, kuinka kaipaan sitä aikaa, kun emme vielä olleet naimisissa. Suhteemme laatu muuttui heti papin aamenen jälkeen.
Ennen sitä sain päivittäin kuullu olevani kaunis, mukava, ihana tai seksikäs, ja tunsin itseni todella naiseksi. Ja yhtäkkiä, kuin nappia painamalla huomionosoitukset vähenivät, ja nykyään niitä täytyy itse kerjätä, jos sellaisia haluaa.
 

Yhteistyössä