aika ravitsemusterapeutille.. liittyen bulimiaan.

[ap]

pitäis sellainen varata. olen kärsinyt syömishäiriöstä ties kuinka kauan. 16 vuotiina olin kova bulimikko ja urheilin hulluna. nyttemmin en ole enää oksennellut mutta elämä pyörii ruokaa ja liikuntaa ajatellen. olen raskaana joten olen myös koittanut syödä hyvin. edellisissä raskauksissa ongelma pysyi poissa mutta nyt on pinnalla erittäin vahvana. saan oikein pinnistellä välillä että syön. nyt kun liikkuminen on vaikeaa niin ahdistaa vielä enemän. neuvolassa asiaan ei ole puututtu vaikka siitä olen kyllä maininnut. synnytyksen jälkeen olen ajatellut varata ajan ravitsemusterapeutille joka ilmeisesti osaa neuvoa terveellisesti syömisessä ja liikunnassa? en tiedä miten tästä ongelmasta pääsisi kokonaan eroon,tuskin millään. mutta tiedän että ominpäin painoa pudottamaan ei kannata mun lähtee. on niinpieni kynnys siihen syömättömyyteen ja uilostuspillereillä leikkimiseen,etten uskalla. tiedossa on kaikki mahdolliset haitat,mutta se ei silti vaikuta.
saako lääkäriltä lähetteen vai joudunko varaamaan yksityiseltä ajan?
onko joku saanut apua?

 

[äiti X]

Voi ei! Nuo ovat niin pitkäkestoisia riesoja tuollaiset. Osaatko yhtään sanoa mikä sulle tuota aiheuttaa? Stressi? Huono itseluottamus? Kunnianhimo? Mikä?

 

[ap]

kaipa sen sillon teinivuosina laukas joku. mä en oikein ole tietoinen. menetin jotain tärkeetä sillon jaseurustelin aika vittumaisen pojankanssa jolla oli tapana kehua naisia jne. ehkäpä siinä on jotain syytä. en edes ollut sillon iso,päinvastoin. laihduin kuitenkin todellapaljon lisää ja olin vaan mielissäni. tuo olikin poissa kokonaan muutamia vuosia kunnes nyt taas vajaa vuosi sitten on noussut eiin ja erittäin vahvana.

 

[Knicke Knackerton]

Oletko saanut psykiatrista hoitoa? Se on myös olennainen osa. Ihmettelen kyllä, että miksi neuvolasta ei ole otettu kantaa tuohon, Kyseessä kuitenkin vakava sairaus
Ravitsemusterapeutti pystyy opastamaan sinua terveellisissä elämäntavoissa, mutta se ei apuna pelkästään riitä, koska yleensä ongelmat istuu niin syvässä.

 

[ap]

tuolloin 16 vuotiaana kävin terapiassa ja lopetin sen kun olin 18 vuotias. parantunut en toki ollut vaan syynä oli se että terapeutti vaihtui 4 kertaa enkä saanut luotua kehenkään sellaista luotettavaa suhdetta.
ehkä ne ongelmat mikä tämän on laukaissut on jo ratkenneet eikä enää haittaa niin elämää,mutta nyt on tullut sitten tuo omakuva ja ruoka viholliseksi. ja paljon vahvempana kun aikaisemmin.
muutan toisele paikkakunnalle kohta,jolloin saan uuden neuvolan ja hoitajan. joten otan asian esille hänenkanssa ja toivon että hän osaisi ohjata.

 

[äiti X]

Mitä jos sä reagoit stressiin tuollain? Alat tavallaan "hallitsemaan" tilannetta ja itseäsi, kun hallitset syömisiäsi. Mulle taas on tyypillistä, kun oon oikeen stressaantunut, niin saan paniikkikohtauksia. Oletko koskaan syönyt masennuslääkettä? Se voisi nimittäin auttaa. Joku ihan turvallinen merkki ja pienellä annoksella.

 

[ap]

tuolloin teinivuosina söin cibramil nimistä mielialalääkettä. sen lopetin tuolloin samoihin aikoihin kun terapiakäynnit.
mulla ei ole mitään ressiä,asiat on kaikki niin hyvin kun vain voi olla. tää alko kun rupesin laihduttamaan edellisen odotuksen kiloja pois. niitä olikin kertynyt melkein 20kg. mä otan tän nyt kuitenkin esille neuvolassa ja katson miä mieltä ovat siellä. että menenkö ihan terapiaan puhumaan vai ravitsemusterapeutille. onhan tää päänsisäinen sairaus,mutta nuo jotka alunperin tän laukas ni on jo kyllä käyty läpi.

 

[ap]

oiskohan jollain henkilökohtaisia kokemuksia ja haluisi neuvoa?